Otava 2025
207 s.
17-vuotias Beata on rakastunut Eliakseen, ja elämä olisi ihanaa jos vain... Jos vain Viikatemies ei jatkuvasti ilmestyisi paikalle häiritsemään tunnelmaa.
Beata on luullut olevansa ihan tavallinen nuori, mutta näin ei ole. Viikatemies ilmoittaa Beatan olevan valittu ja antaa tälle viikatteen terän. Kylän uutena viikatemiehenä tämän tehtävä on auttaa kuolevia siirtymään eteenpäin. Beata vastustelee ankarasti, etenkin kun ensimmäinen niitettävä on hänelle läheinen henkilö. Mutta miten hän voi taistella Viikatemiestä vastaan, tätä kun ei voi fyysisesti vahingoittaa?
"Okei. Miksi just minä?"
"Sinulla on ominaisuuksia."
Naurahdan.
"Musta ei tule mitään viikatemiestä. En edes ole mies."
"Kuolevaisen rajoittuneet ajatukset", Viikatemies huokaa.
Oliko sen äänessä kyllästymistä? Ha! Jospa se häipyisi, kun tajuaisi, että on ottanut kohteekseen väärän tyypin.
"Valitse itsellesi mikä tahansa nimi: kuolema, viikatemies, niittäjä, saattaja, kuolonhenki, kuolonhengetär, sadonkorjaaja", Viikatemies luettelee. "Nimi ei ole olennainen."
Pudistan päätäni.
"Nimesi on viikatteessa. Se on valinnut sinut", Viikatemies alkaa ärtyä.
Mietin, onko viikatteella muka oma tahto. Miten voisi olla, sehän on pelkkä esine. Ei kai sillä aivoja ole.
Tämäpä on erilainen nuortenkirja! Omaperäinen, hurjan jännä, hauskakin. Beatalla on monia tiukkoja tilanteita sekä Eliaksen että Sara-ystävän kanssa, he kun eivät tietenkään näe Viikatemiestä. Beata joutuu piilottelemaan sekä säikähdystään että saamaansa tehtävää. Netistä hän yrittää löytää kohtalotovereita saadakseen edes jonkinlaisen vihjeen siitä, miten Viikatemiehestä voisi hankkiutua eroon. Jos hän ei pääse siitä eroon, voiko hän sopeutua uuteen rooliinsa?
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 13, "kirjailija on työskennellyt kirjastossa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti