Englanninkielinen alkuperäistoes House of Secrets (2013)
Kuvitus Greg Call
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Otava 2014
Hurjien tarinoiden talo esitellään uskomattomana ja hurjana, seikkailuntäyteisenä fantasiana. Sitä se on, mutta huumorilla kuorrutettuna. Jokaisella sivulla on sanottu tai tehty jotain hupaisaa, niin että jännittävät tapahtumat eivät muutu pelottaviksi.
Brendan, Cordelia ja Eleanor Walker vanhempineen muuttavat unelmataloon. Talo on suuri, idyllinen ja hinnaltaan huomattavan edullinen. Lapset epäilevät, voiko niin hyvä olla totta. Jo ensivierailulla talossa ja pihalla tapahtuu kummia, asioita jotka lapset ohittavat harhanäkyinä tai muistivirheinä. Kuitenkin vain pari viikkoa myöhemmin, perheen juuri asetuttua taloksi, tapahtumat rysähtävät päälle täydellä voimalla.
Talo on aiemmin ollut kirjailija Denver Kristoffin omistama. Kristoffin tytär Delia tunkeutuu taloon, esittäytyy karmeaksi Tuulinoidaksi ja siirtää lapset osaksi isänsä kirjojen tapahtumia. Lapset ovat nokkelia eikä heillä kestä kauaa, ennen kuin he hoksaavat mistä on kyse. He löytävät kolme kirjaa, joiden tapahtumat vaikuttavat tutuilta. Samalla he saavat vihiä siitä, mitä on vielä edessä. Hämmennystä aiheuttaa se, että eri kirjojen hahmot ja juonet sekoittuvat toisiinsa. Lisäksi heillä on kirjoihin liittymätön tehtävä: heidän on löydettävä ja toimitettava Tuulinoidalle Tuhon ja tahdon kirja, sillä vasta kirjan saatuaan noita palauttaa lapset heidän omaan elämäänsä, uuteen kotiin vanhempien kanssa.
Kolossin musta tukka ulottui harteille, jotka olivat rekka-auton kokoiset. Ei näyttänyt siltä, että hän kaljuuntuisi vielä pitkään aikaan. (Mutta jos he olisivat katsoneet hänen päälakeaan suoraan yläpuolelta, he olisivat erottaneet karusellimäisen kaljun pälven.) Hänen hiuksissaan oli siellä täällä isoja valkoisia hitusia, kuin jättimäisiä lumihiutaleita.
"Hyi! Hänellä on hilsettä", Brendan sanoi otsa rypyssä. "Hiutaleet ovat minun pääni kokoisia."
Kolossin tuuhea tukka peitti hänen kasvonsa suurimmaksi osaksi näkyvistä, mutta he erottivat mustat kulmakarvat, leveän kolmiomaisen nenän ja järjettömän paksut huulet. Hän todellakin muistutti mammuttimaista Mick Jaggeria.
"Mistä tuo kamala haju tulee?" Cordelia kysyi ja painoi käden nenälleen ja suulleen.
"Hänen hiestään", Eleanor vastasi.
"Hän haisee kuin lehtori Benjamin, joka opetti minulle kolmannella luokalla luonnontieteitä", Brendan sanoi. "Hän oli allerginen suihkuille."
Kirja on fantasia- ja jännitysgenreen erittäin kepeä mutta samalla se on hyvin helppolukuinen. Tapahtumia on valtavasti ja ne etenevät hirmuista vauhtia, joten mitään syvällisempää sanomaa on turha hakea. Tiukkoja tilanteita tulee liukuhihnalta, eivätkä lapset edes ehdi niitä säikähtää kun he jo selvittävät ne ja odottavat mitä seuraavaksi. Se minua häiritsi; johtuneeko runsaasta huumorista vai mistä, mutta lapset eivät todellakaan tunnu pelästyvän mistään, vaikka he kohtaavat niin sotureita kuin merirosvojakin. Lisäksi he tietävät ja osaavat kaiken vaadittavan, aina haavan ompelemista myöten!
Hurjien tarinoiden talo voi olla alakoululaisten mielestä kiva kirja, mutta aikuislukija ei siitä kyllä saa mitään irti. Minulle jäi sellainen olo, että aineksia on ollut vaikka mihin mutta toteutus ontuu pahasti. Voi tietysti olla, että käsikirjoittaja Vizzini ja muun muassa Harry Potter - elokuvien ohjaajana tunnettu Columbus ovat suunnitelleet tarinan suoraan valkokankaalle, jolloin visuaalisuus ja vauhti korostuvat kun taas rivien välissä ei ole mitään.
