Clémence Michallon: Hiljainen vuokralainen

 

Clémence Michallon: Hiljainen vuokralainen

Englanninkielinen alkuteos The Quiet Tenant (2023)

Suomentanut Jussi Tuomas Kivi

Otava 2023

394.

Oh, kerrankin psykologinen trilleri joka on minun mielestäni jännittävä! Ja mikä parasta, heti alusta asti jännittävä!

Naisen nimi on "Rachel", ja mies on pitänyt häntä vankina vajassa viisi vuotta. Sinä aikana nainen on alistunut kohtaloonsa ja alkanut uskoa, että ehkä mies ei tapakaan häntä. 

Muutos tapahtuu yhtäkkiä. Miehen, Aidanin, vaimo kuolee ja appivanhemmat myyvät talon. Aidanin on tyttärensä kanssa muutettava pois. "Rachel" yllättyy, kun Aidan ilmoittaa tämän muuttavan heidän mukanaan. Vaja vaihtuu huoneeseen, aterioiden määrä kasvaa, "Rachel" saa olla olohuoneessa katsomassa tv:tä. Tyttärelle hänet on esitelty tutun tuttuna, joka vuokraa yhtä huonetta tilapäisesti. Päivät "Rachel" on kiinni sidottuna, liikkumatta ja hiljaa. 

Vaan sitten tapahtuu muutamia näennäisen pieniä asioita, jotka vähitellen muuttavat kaiken. "Rachel" huomaa tiettyjä asioita ja alkaa miettiä, olisiko pakeneminen mahdollista. Hän pohtii, suunnittelee, vahvistaa itseään fyysisesti ja henkisesti. Hän alkaa haastaa Aidania, alkaa sanoa vastaan. Kuinka pitkälle hän voi mennä, ennen kuin Aidanin pinna katkeaa lopullisesti? 

Jos hän voi kuulla sinut ja noudatat suunnitelmaa, ehkä sinulla on mahdollisuus. Mahdollisuus sinulle, mahdollisuus muukalaiselle.

"Olen Rachel", sanot hänelle. "Olen... ystävä." Muistat tarinan, jonka mies kertoi tuomarille autossa. Valhe muukalaisille, eri kuin se, jonka mies kehitti tytärtään varten. "No, sukulainen. Ystävällinen sukulainen." Naurahdat, tai ainakin yrität. "Serkku. Olen käymässä täällä Floridasta. Tulin tänne joulun pyhiksi."

Jos Emily huomaa sinun valehtelevan, hän ei näytä sitä. Hän hymyilee ja sukaisee kiiltävät ruskeat hiuksensa toiselle olalle. ja silloin huomaat sen.

Kaulakorun.

Se näyttää ihan - ei.

Voisiko se olla? 

Hän seuraa ihmettelevää katsettasi. 

"Anteeksi", sinä sanot. "Tuo sinun - kaulakorusi. Se... on niin kaunis."

Hän hymyilee. "Kiitos paljon", hän sanoo ja kohottaa korua, jotta voit katsoa tarkemmin. 

Se on hopeinen, ketjusta roikkuva äärettömyyden symboli. 

Tunnet tuon ketjun.

Se on sama ohut ketju, joka oli kaulassasi sinä päivänä, kun mies vei sinut. 

Kuten sanottu, tämä on alusta saakka jännittävä ja intensiivinen tunnelma myös säilyy koko ajan. Vaikka valtaosa tapahtumista on vajassa tai talossa, silti lähes koko ajan tapahtuu jotain. Tykkään siitä, miten luvut on nimetty, esimerkiksi "Nainen talossa", "Numero kolme", "Nainen liikkeellä" ja "Laskeutuva nainen". Nimien logiikkaan pääsee nopeasti kiinni, joten osaa odottaa tiettyjä asioita tapahtuvaksi. Sinä-muotoinen kerronta tuntui aluksi vieraalta, mutta siihen tottui pian ja se tuntuu sopivan tarinaan oikein hyvin. Tätä kerrontatyyliä taitaa olla aika vähän kirjallisuudessa? 

Tykkäsin tosi paljon, tarina on koukuttava ja sitä haluaa lukea kiireesti eteenpäin. Henkilöitä on vähän, heistä Aidan on niin paljon esillä että häneen kiintyy väkisinkin. Mutta niinhän se tosielämässä usein on, että ne kaikista pahimmat tyypit vaikuttavat ihan tavallisilta ja ovat naapuruston rakastamia. Pidätyskuva ei kerro koko totuutta, katsokaapa vaikka omia passikuvianne ja miettikää olisiko teissä niiden perusteella sarjamurhaajan vikaa. "Rachelin" elämästä ennen sieppausta kerrotaan vähän, joten hän ja muut hahmot jäävät aika etäisiksi. Pakko tunnustaa, että Aidanin tyttären nimen olen jo unohtanut.

Suurin epäuskottavuus on siinä, kun Aidan päästää "Rachelin" ihmisten ilmoille. Miten kukaan ei epäile mitään, tai miksi "Rachel" ei yritä kertoa tilanteestaan, etenkään silloin kun Aidan ei ole paikalla? En antanut asian häiritä itseäni, varsinkin kun "Rachel" jossain vaiheessa alkaa suunnitella pakoa ja toteaa tarvitsevansa kärsivällisyyttä ja aikaa. 

Hiljainen vuokralainen on luettu myös blogissa Luetut.net.

Tämä on yksittäinen kirja eikä sarjan avausosa. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko Michallonilta lähivuosina lisää. Ja jos tulee, niin pysytteleekö psykologisissa trillereissä vai kirjoittaako jotain muuta. 

Freida McFadden: Kotiapulainen

 

Freida McFadden: Kotiapulainen

Englanninkielinen alkuteos The Housemaid (2022)

Suomentanut Jussi Tuomas Kivi

Otava 2023

344 s. 

Vankilasta vapauduttuaan Millie on päätynyt elämään autossaan. Yllättäen hän pääsee kotiapulaiseksi varakkaaseen taloon. Hämmentävää on se, että muuten hienossa talossa hänen huoneekseen osoitetaan pieni ullakkohuone. Millie ei tästä välitä, tärkeintä on että hänellä on katto pään päällä ja työpaikka. 

Talon tunnelma osoittautuu nopeasti oudoksi. Millien palkannut Nina on arvaamaton, joinain päivinä Millietä kehuva ja toisena päivänä haukkuva. Hänen tyttärensä Cece on tyly ja vaikuttaa usein lähes inhoavan Millietä. Andrew on kohtelias ja puolustaa Millietä, mutta hän on paljon poissa kotoa. Puutarhuri Enzo on lähes jatkuvasti pihalla, mulkoillen Millietä ja sihisten tälle italiankielisiä varoituksia. Mitä talossa on tekeillä? 

"Kiitos." En ole juuri ajatellut koko lukkoa sen ensimmäisen yön jälkeen, kun heräsin kauhuissani ajatellen, että minut oli lukittu huoneeseen. Olen huomannut, ettei ovi mene kunnolla kiinni, mutta kukaan ei varmasti hiiviskele lukitsemaan minua huoneeseeni - ei sillä, että avaimesta olisi minulle apua sisäpuolella. Sujautan kuitenkin avaimen taskuuni. Voi olla hyvä ajatus lukita huone silloin, kun poistun sieltä. Nina vaikuttaa ihmiseltä, joka saattaa nuuskia paikkoja. Lisäksi nyt tuntuu olevan hyvä hetki ottaa puheeksi eräs toinen minua vaivannut asia. "Vielä yksi juttu. Huoneen ikkuna ei avaudu. Näyttää siltä, että se on maalattu umpeen."

"Onko?" Nina kuulostaa siltä, että hänestä tieto on erityisen epäkiinnostava. 

"Se ei luultavasti ole paloturvallinen."

Hän katselee kynsiään ja kurtistaa kulmiaan yhdelle, jonka lakka on lohkeillut. "Enpä usko."

"No, en ole varma, mutta... Tarkoitan, että huoneessa pitäisi olla ikkuna, jonka saa auki, eikö niin? Ilma on kauhean tunkkaista siellä."

Siellä ei oikeastaan ole tunkkaista - ullakolla pikemminkin vetää. Mutta sanon mitä minun on sanottava, jotta saan ikkunan korjautettua. Vihaan ajatusta, että huoneen ainoa ikkuna on maalattu umpeen. 

Olen nähnyt tästä monia kehuvia arvioita, itse pidin tätä kyllä hyvänä ja jännittävänä kirjana mutta odotin jotain enemmän. Isoin ongelma oli se, että mitä pidemmälle tarina eteni, sen vahvemmin tuli tunne että olen lukenut vastaavan tarinan aiemmin. Päivän pari mietin ennen kuin keksin mikä se toinen on: Liv Constantinen kirja Toinen rouva Parrish. En kerro juonesta sen tarkemmin, mutta yhteistä näissä on komea menestyvä aviomies, kaksi hyvin erilaisessa asemassa olevaa naista, se että tarinaa kerrotaan ensin toisen ja sitten toisen naisen näkökulmasta sekä se mikä kääntää kaiken päälaelleen. Kotiapulaisen lopussa tulee vielä toinen käänne, joka on kaikessa kammottavuudessaan todella onnistunut ja yllätyksellinen. 

Kun tarinassa tulee ensimmäinen iso käänne, samalla muuttuvat henkilöhahmot. Aiemmin koettu asettuu uuteen näkökulmaan, ja hahmoista paljastuu täysin uusia puolia. Uskon, että monen lukijan suhtautuminen heihin muuttuu myös. Itse pidin Milliestä alussa, mutta tympäännyin siinä vaiheessa kun ihastuminen ja mieshaaveilu astuivat kuvaan. Ninaan tykästyin koko ajan enemmän. Ceceä lähinnä säälin. Andrew voisi olla alussa ok, mutta en voi sille mitään että minua rikkaat, voimakkaat ja syötävän komeat miehet lähinnä ärsyttävät.  

Koukuttavuus tässä on huipussaan, joten jos olet aloittamassa lukemista niin varaa aikaa. 

Kirja on luettu ainakin blogeissa Kirjasähkökäyrä, Luetut.net ja Kuunnellut äänikirjat.