Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
Englanninkielinen alkuperäisteos Big Little Lies (2014)
Suomentanut Helene Bützow
WSOY 2015
447 s.

Jokin aika sitten kirjoitin Liane Moriartyn Hyvästä aviomiehestä, joka oli varsin viihdyttävä olematta kuitenkaan hömppä. Ilokseni huomasin että uutta Moriartya oli jo tulossa, ja sainkin Mustat valkeat valheet käsiini pian sen ilmestyttyä.

Kirjan alussa paljastetaan, että on sattunut kuolemantapaus jota poliisi tutkii murhana. Tapauksen olosuhteet ovat sikäli kummalliset, että aikuinen  uhri on menehtynyt alakoulun visailuillassa. Tapahtumia aletaan keriä auki ihan niiden alkupisteestä, viiden kuukauden takaa, hetkestä jolloin Pirriween esikoulu on saamassa joukon uusia oppilaita. 

Kylän marssijärjestys järkkyy, kun sinne muuttaa yksinhuoltajaäiti Jane poikansa Ziggyn kanssa. Isätön lapsi, hui kauhistus, siinäpä menee aamushampanja väärään kurkkuun yhdeltä jos toiselta rouvalta. Kaiken huipuksi Jane ystävystyy kylän vahvojen ja kauniiden naisten Madelinen ja Celesten kanssa. Se ei tietenkään sovi muille, sillä ulkopuolisen ei pitäisi tulla sotkemaan päiväjärjestystä.  Kynnet ja hampaat teroitetaan, puolet valitaan, ja valmistaudutaan taisteluun olemassaolosta. 

Osansa taistelusta saavat myös viisivuotiaat lapset. Kun wannabe-kyläntähden Renatan tytär Amabella osoittaa Ziggyn kiusaajakseen, roihahtaa kunnolla. Lapsiraukat eivät tiedä miten olisivat, kun naiset käyvät taistoon Janea ja Ziggyä vastaan. Heillä on omat puolustajansa, ja niin on keitos valmis. Tilanne kärjistyy koko ajan kuohuakseen pahasti yli visailuillassa.

SAMANTHA: Oletteko kuullut adressista? Se sai minut tajuamaan, että tilanne oli riistäytymässä hallinnasta.

HARPER: Minua ei hävetä sanoa, että juuri minä panin adressin alulle. Hyvänen aika, kouluhan ei tehnyt mitään! Renata parka oli kestokykynsä rajoilla. Kyllä ihmisen pitää voida lähettää lapsensa kouluun varmana siitä, että hän on siellä turvassa.

ROUVA LIPMANN: Olen jyrkästi eri mieltä. Ei pidä paikkansa, "ettei koulu tehnyt mitään". Meillä oli hyvin kattava toimintasuunnitelma. Tehdäänpä yksi asia heti selväksi. Meillä ei ollut vähäisintäkään näyttöä siitä, että Ziggy olisi ollut syypää kiusaamiseen. 

THEA: Minä allekirjoitin adressin. Pieni tyttöressukka.

JONATHAN: En tietenkään allekirjoittanut. Pieni poikaparka.

GABRIELLE: Älkää vain kertoko kenellekään, mutta luulen että allekirjoitin sen epähuomiossa. Luulin sitä adressiksi, jossa vaadittiin kaupunginvaltuustoa tekemään Park Streetille suojatie.

Moriarty onnistuu kuvaamaan ihmisluontoa aika lailla täydellisesti. Kuinka epäluuloisesti katsotaan yhteisön ulkopuolelta tulevaa, etenkin kun hän pukeutuu eri lailla eikä piittaa samoista asioista kuin muut. Kuinka ihmisiin suhtaudutaan sen mukaan, kenen kanssa jutellaan. Halutaan olla samaa mieltä voittajan kanssa, jolloin voittajan vaihtuessa mielipidekin muuttuu. 

Keskiössä olevat Jane, Madeline ja Celeste painivat kukin isojen perheongelmien kanssa. He eivät näytä mitään ulospäin mutta avautuvat toisilleen. Toisistaan he saavat voimaa, toisiaan he puolustavat. Kun Janea ja Ziggyä vastaan aloitetaan kampanja, naiset seisovat tiukasti rinnakkain ja pyrkivät osoittamaan muiden naurettavuuden. Kun kukaan ei ole nähnyt kiusaamista, kun Amabella ja Ziggy leikkivät sopuisasti yhdessä, mihin perustuu Renatan ja kumppaneiden reaktio?

Renatalla ehkä on elämässään ongelmia, mutta hän ei halua käsitellä niitä. On helpompi porskuttaa eteenpäin ja ylläpitää täydellisen vaimon ja äidin kulissia. Elämä ei ole hallinnassa, mutta sen on näytettävä siltä kuin olisi, kaikin keinoin. Renatalla on hovi, joka on valmis pitämään häntä kuningattarena ja seuraamaan häntä sokeasti, tekemään mitä vain jotta hän ei suutu, jotta hän ei valitse hoviin uusia jäseniä hyläten entiset. 

Mustat valkeat valheet on mielenkiintoinen sekä rakenteeltaan että sisällöltään. Tuntuu käsittämättömältä, millaisen härdellin yksi viaton viisivuotias tyttö voi saada aikaan. Samaan aikaan naurattaa ja itkettää, kun seuraa kylän naisten touhuja. Tekisi mieli huutaa että hei haloo, teidän pitäisi olla aikuisia, missä on teidän harkintakykynne ja suhteellisuudentajunne. Kun lopputulos eli kuolemantapaus paljastetaan heti alussa, tunnelma tihenee mitä lähemmäs kohtalokasta iltaa mennään. Sinänsä tapahtumakuvio ei ole mitenkään yllättävä eikä tarinan loppukaan yllätä, mutta kirja on silti viihdyttävä. 

Tämän ovat lukeneet myös Leena Lumi, Annika K, Salla sekä Jonna.

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

Liane Moriarty: Hyvä aviomies
Englanninkielinen alkuperäisteos The Husband's Secret (2013)
Suomentanut Helene Bützow
WSOY 2014
444 s.

Minulla on sellainen mielikuva, että Hyvä aviomies sai viime vuonna paljon huomiota ja kiitosta blogeissa. Jotenkin kirja meni kuitenkin ohi, ehkä se oli aina lainassa enkä tehnyt varausta, mutta nyt lopulta oli sen vuoro tulla luetuksi.

Tapahtumien keskipisteenä on syksyinen Sydney ja St. Angelan koulu, joka yhdistää joukon hyvin erilaisia ihmisiä. On perhe Fitzpatrick, jossa isä John-Paul on komean veljessarjan esikoinen, äiti Cecilia täydellinen kotirouva ja kolme tytärtä ovat suloisia. On koulusihteeri Rachel Crowley, miehensä ja tyttärensä menettänyt eläkeikäinen rouva, jonka ainoa ilo on pieni pojanpoika. On Tess, joka pakenee avio-ongelmia ja asettuu poikansa kanssa asumaan äitinsä luo. 

Kaikki johtui Berliinin muurista.

Ilman Berliinin muuria Cecilia ei olisi koskaan löytänyt kirjettä, eikä hän istuisi tässä, keittiönpöytänsä ääressä yrittäen olla avaamatta sitä.

Kirjekuorta peitti ohut, harmaa pölykerros. Etupuolen teksti oli kirjoitettu kehnolla sinisellä kuivamustekynällä, ja käsiala oli yhtä tuttua kuin hänen omansa. Hän käänsi kuoren ympäri. Se oli suljettu kellastuneella teipinpätkällä. Milloin se oli kirjoitettu? Se tuntui vanhalta, aivan kuin vuosia sitten kirjoitetulta, mutta varmasti sitä ei voinut tietää.

Cecilia ei avaisi sitä. Oli täysin selvää, että kirjettä ei pitäisi avata. Hän oli kaikista tuntemistaan ihmisistä päättäväisin, ja hän oli jo päättänyt jättää kirjeen avaamatta, joten asiaa ei kannattanut enää vatvoa.

Tulee kuitenkin hetki, jolloin Cecilian on avattava kirje ja luettava aviomiehensä hänelle kirjoittama viesti. Kirjeen sisältö pysäyttää Cecilian ja saa hänen maailmansa pyörähtämään ympäri Hän joutuu kyseenalaistamaan rakkautensa ja moraalinsa, hän joutuu ponnistelemaan pitääkseen itsensä, perheensä ja kuvan perheestä ehjänä. 

Myös muut keskushahmot taistelevat pysyäkseen koossa. Rachel ei ole koskaan toipunut tyttärensä väkivaltaisesta kuolemasta, ja kaipaa epätoivosesti tietoa syyllisestä. Hänen poikansa perhe on muuttamassa toiselle puolelle maapalloa, he ovat viemässä pientä Jacobia pois ja jättämässä hänet täysin yksin. Hänen maailmansa on hajoamassa. Tessin avioliitto on saanut pahan kolauksen, mikä on sekoittanut hänen elämänsä. Sydney tarjoaa pakopaikan mutta ei vastauksia.

Hyvä aviomies on hyvä kirja. Takakansiteksi ja ehkä kansikuvakin viittavaat siihen, että sisältö saattaisi olla kepeää hömppää. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kirjeen sisältö tuli ainakin minulle yllätyksenä, se ei ole mikään kliseinen aviomiehen tunnustus. Cecilian reaktio kirjeeseen ja toiminta tuntuvat aidoilta. Henkilöistä pidin etenkin Rachelista, jonka yksinäisyys ja yksinjäämisen pelko ovat riipiviä. Sen sijaan varsinkin Tessin äiti Lucy jäi valjuksi, lähinnä vain tekosyyksi saada Tess kuvioon mukaan. 

Kirjassa on tiettyä kepeyttä ja huumoria, varsinkin Cecilian ponnisteluissa olla täydellinen. Toisaalta se on surullista. Vaikka Cecilian elämä hajoaa palasiksi, hänen on silti saatava leivänmuruset kiireesti pois pöydältä jos sisälle tulee vieras. Onko hänen elämänsä ja perheensä sittenkin vain kulissi tai näytelmä, jossa ei saa näkyä yhtään virhettä? 

Kirjeen sisältö voi herättää lukijan pohtimaan, mitä hän itse tekisi jos kokisi jotain mullistavaa. Samalla se laittaa miettimään omia moraalikäsityksiä; mitä toivoisi Cecilian tekevän, entä John-Paulin? Mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa? Hyvä aviomies muistuttaa, että pieni hetki voi johtaa suuriin muutoksiin, oli hetki hyvä tai huono. 

Tapahtumien sijoittuminen Australiaan hämmensi hetkittäin, varsinkin kun pääsiäisen aikaan on ensimmäinen varsinainen syyspäivä. Piti oikein pysähtyä miettimään että onko tähän tullut kirjoitusvirhe. Mutta tosiaan, Australiassa vuodenajat ovat eri kohdassa kalenteria kuin Suomessa :)

Kirjasta on kirjoitettu muun muassa Kirsin kirjanurkassa, Salamatkustajassa, Ei vain mustaa valkoisella - blogissa sekä Booking it some more:ssa. 

Kuittaan Hyvällä aviomiehellä Australian Kirja joka maasta - projektissani.