Näytetään tekstit, joissa on tunniste e-äänikirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste e-äänikirja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Helena Kaartinen: Arvioitu lentoaika

 

Helena Kaartinen: Arvioitu lentoaika

E-äänikirjan kustantaja Saga Egmont 2021

Lukija Pinja Flink





Törmäsin omakustannekirjailija Helena Kaartisen kirjaan kirjastossa, kun asiakas kysyi sitä. Kiinnostuin siitä itsekin. Kaartinen teki pitkän uran lentoemäntänä ja on kirjoittanut kokemuksiinsa perustuvan kirjan. Nyttemmin on julkaistu myös e-äänikirja, jonka otin kuunteluun. 

Päähenkilö on pian 60 täyttävä Alisa, joka ei välttämättä alkaisi ajatella eläkkeelle jäämistä ellei häneltä sitä kysyttäisi vähän väliä. Saman ikäinen kollega kertoo omasta eläköitymissuunnitelmastaan, nuoremmat kollegat hämmästelevät Alisan kolmeakymmentäyhdeksää lentovuotta, asiakkaatkin kummastelevat kuinka noin vanha vielä lentää. Pikkuhiljaa Alisa alkaa katsoa lentokohteita sillä silmällä, että onko hän täällä nyt viimeistä kertaa. Samalla hän miettii, mitä eläkkeelle jääminen tarkoittaa. Mitä hän sitten tekee? Mistä tulee elämään sisältöä? Onko hän sen jälkeen enää oma itsensä? 

Eläkkeelle jääminen on iso asia, mutta se ei ole tarinan pääasia. Tärkeintä on lentoemännän työ ja lukuisat asiakaskohtaamiset, joissa pitkän uran tuoma ammattitaito osoittaa arvonsa. Jokainen lento on omanlaisensa, matkustajat ovat sekä samanlaisia että erilaisia. Alisa on milloin pelastava enkeli, milloin järjestyksenvalvoja, milloin Bollywood-kohtausta esittävä. Lennoilla hän kohtaa eri ikäisiä ihmisiä, eri kulttuureista tulevia, pelokkaita, rehvakkaita, äärettömän itsekkäitä ja vaativia... Aina ei ole yhteistä kieltä, mutta elekielellä pärjää pitkälle. Ja koska työkaverit ovat toisinaan eri maista myös, niin heidän joukostaan löytyy tulkkeja. 

Pääosa tarinasta tapahtuu lentokoneessa mutta jonkin verran myös kohteissa ja Alisan kotona. Työn raskaus tulee selvästi esiin; moni ehkä kuvittelee että lennon jälkeen miehistö jää kohteeseen hengailemaan päiviksi, ja yllätyksenä tulee että paluumatka alkaa saman tien tai vuorokauden päästä. Aikaeron takia lepo jää kaukolennoilla usein vähiin. Sairastumisten takia kohde ja jopa rooli miehistössä voi vaihtua nopeasti. Alisan pitkä ura helpottaa siinäkin, hänellä on aina laukku pakattuna, työasu valmiina ja avoin mieli sen suhteen minne ja kenen kanssa on menossa. 

Tykkäsin tästä, tarina on oikein viihdyttävä. En tietenkään tiedä, kuinka suuri osa Alisan kohtaamista ihmisistä ja tilanteista perustuu todellisuuteen, mutta voin kuvitella että kaikkea tällaista ja monenlaista muutakin tulee lentohenkilöstölle eteen. Ja vaikka työ on pitkälti rutiineja, on siinä silti aina yllätyksiä tai muuten mieleenpainuvia hetkiä. 

Pidän myös kurkistuksista eri paikkoihin, Alisan mukana päästään Kiinasta Joensuun kautta New Yorkiin. Ja koska Alisa ei vietä aikaa hotellissa juuri muuten kuin nukkumassa, hän kuljettaa lukijaa mukanaan niin slummissa kuin hierojalla ja ravintolassa. Tulee olo, kuin olisi itsekin lentoemäntänä mukana menossa. 

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa ollaan turistikohteessa. 

Tämän a-äänikirjan kansi eroaa painetusta kirjasta, paperikirjassa lentoemännän hahmo on sivuttain ja sinisessä asussa. Molemmat ovat mielestäni kauniita. Tässä annan vinkin omakustannekirjailijoille, jos haluatte että kirjastojen hankinnasta vastaavat ja myös asiakkaat kiinnittävät huomiota kirjaan, panostakaa kanteen. Kaikista tylsin on vakiokansi, jossa yksivärisellä pohjalla on kohtalaisen mitäänsanomaton valokuva. Mitä pienempi kirjasto, sitä herkemmin tilataan houkuttelevan näköisiä kirjoja, joiden uskotaan saavaan lainauskertoja ihan vaan kannen takia. Moni asiakas ei välttämättä lue takakannen esittelytekstiä, vaan kiireessä nappaa uutuus- tai muulta esittelypöydältä kirjan, joka näyttää kivalta. 

maanantai 6. tammikuuta 2020

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet
WSOY 2019
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn












Taas yksi syy ylistää e-äänikirjoja: alennusmyynneissä ei kiukuta yhtään niin paljoa kuunnella radiorenkutuksia ja jonottaa kassalla, kun omiin korviin kuuluu vain kiinnostava tarina! :)

Eeva on ollut poissa kotoaan neljä vuotta, missä, sitä ei kerrota, toiset vaan kysyvät että millaista siellä on, toisaalla. Hän on lähtenyt lapsensa kuoltua, palaa nyt vain kuullakseen äitinsä kuolleen. Hän haluaa viedä velipuolensa Alarikin pois, toisaalle. Alarik ei ole varma haluaako hän lähteä, isänsä Eino ei haluaisi päästää häntä pois, ei vaikka kotikylässä ei ole enää mitään, ei kenellekään, kun joesta ovat kalat poissa.

Äidin hautajaiset ovat alkusoitto tapahtumille, joiden myötä saadaan kuulla Eevaa kohdanneet tragediat. Pienessä kylässä on voimakas usko tarinoihin ja myytteihin, ja joka toimii niitä vastaan saa kohdata seuraukset. Yksittäinen elämä ei ole arvokas, kun halutaan pelastaa kylä ja sen ainoa elinkeino, kalastus. Nyt, palattuaan, Eeva nousee uskomuksia vastaan ja haluaa pelastaa mitä pelastettavissa on. Hautajaisia seuraa kuolema, toinenkin, ja kylä valmistautuu polttamaan veneet.

Tykkäsin kirjasta kovasti, tietysti kun puhutaan äänikirjasta niin lukijalla on oma osuutensa. Pidän Krista Putkonen-Örnistä, hän onnistuu pienillä äänenpainon muutoksilla muuttumaan eri henkilöiksi kuitenkaan sortumatta näyttelemään heitä. Hän tuo loistavasti esiin tekstin kertoman vuoroin surullisen, vuoroin vihamielisen ja uhkaavankin tunnelman.

Kirjan takakannen mukaan ”ainoa, kenelle en sallisi pahaa tapahtuvan, on Alarik” ja lukijana koin samoja tunteita. Kylässä tuntuu asuvan valtaosin miehiä, ja he vaikuttavat ankarilta ja kylmäkiskoisilta. Vain joki ja kalastus nostattavat tunteita, mutta sitäkin suurempia - ja mielettömämmältä tuntuvia.  

Vuoden 2020 Helmet-lukuhaaste alkaa kohdalla 34, "kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana". 

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa


Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa
Saga Egmont 2019
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen









Hanna on nuori neito, kun hänen äitinsä menehtyy synnytykseen. Kokemus on - tietenkin - järkyttävä, etenkin kun Hanna oli kuoleman hetkellä pois kotoa. Kun tapahtuneesta kirjoitetaan äidin Juho-veljelle Amerikkaan, seuraa yllätys: Juho kutsuu Hannan New Yorkiin. Lähtemispäätös on suhteellisen helppo, koska Amerikkaan on lähtenyt moni muukin ja tarinat kertovat, että sieltä on helppo saada töitä. Hanna pääsee töihin luksushotellin keittiöön, ja sen jälkeen sisäköksi rikkaaseen saksalaisperheeseen. New Yorkissa on oma Finntown, ja siellä Haali jonne suomalaiset kokoontuvat viettämään aikaa. On ystävyyden ja rakkauden aika.

Viisi vuotta myöhemmin Hanna lähtee käymään Suomessa, tai käymään ja käymään, hän aikoo olla siellä vuoden. Sisarukset ovat kasvaneet, osa perustanut perheen, isä vanhentunut kovasti. Hannaa houkutellaan jäämään kotiin, mutta hänen elämänsä on nyt New Yorkissa - olisiko Suomessa hänelle töitä ja tulevaisuutta? Mutta kun hän on palannut Amerikkaan, hän huomaakin kaipaavansa takaisin Suomeen. Päätös on iso ja vaikea: minne hän kuuluu?

Pidin tarinasta pääosin. Välillä tuskastuin Hannaan, tai siis siihen kuinka kliseistä on kuvaus hänen tunteistaan miehiä kohtaan. Kyllä niin värisyttää ja heikottaa, että ihan ärsyttää. Maailmanmatkaajana, New Yorkin Suomi-neidoksi kruunattuna hän vaikuttaa kypsältä ja aikuiselta, mutta miesten kohdalla taantuu vapisemaan kuin haavanlehti. Argh! Tämä latisti jonkin verran muuten hienoa kuvausta 1920-luvusta ja sen ihmisistä niin Suomen maaseudulla kuin siirtolaisina Amerikassa.

Helmet-lukuhaasteeseen tämä sopii kohtaan 31, ”kirjassa kuljetaan metrolla”. Vaikka Hanna käyttääkin New Yorkissa enimmäkseen katujunaa, matkustaa hän myös maanalaisella.