Palkintoja ja haastevastauksia, osa 3: Kolme viimeisintä viipaletta kulttuurista - haaste

P.S Rakastan kirjoja - blogin Sara muisti minua Kolme viimeisintä viipaletta kulttuurista - haasteella, lämmin kiitos siitä! Olen iloinen ja mielelläni osallistun :) 

Säännöt ovat yksinkertaiset: "Säännöt ovat sellaiset, että sääntöjä ei ole. Ketään ei tarvitse haastaa tai sitten voit haastaa vaikka sata. Tee niin kuin haluat. Voit höpötellä kulttuurista noin yleensä. Minkälaisia elokuvia katselet, mitkä tv-sarjat ovat mieleesi, käytkö teatterissa / konserteissa / baletissa / taidenäyttelyissä / you name it. Minkälaista musiikkia kuuntelet, ja tietenkin, aina voi puhua kirjoista." 

Listojen tekeminen on aina kivaa ja samalla vaikeaa. Mistä kaikesta kirjoittaa? Mitkä asiat niputtaa yhteen, mitkä laittaa erikseen? Aloitan kokoamalla kolme viimeistä tapahtumaa, joista olen postannut. 

BACH. Forms of Silence and Emptiness. Kuva: Sakari Viika.

Toukokuussa pääsin näkemään Kansallisoopperan Carmina Buranan. Se oli vaikuttava kokemus, samaan aikaan hauska ja koskettava, musiikin riemua eri ikäisten laulajien tulkitsemana ja huippuhyvän orkesterin säestämänä. Esitys on taltioitu oopperan nettisivuille Stage24-osioon, ja olenkin sitä fiilistellyt useamman kerran, etenkin töissä on kiva laittaa kuulokkeet korviin ja vääntää milloin mitäkin Prezi-esitystä tai Kahoot-visaa musiikin tuodessa hyvää mieltä. 

Vain päivää aiemmin olin seuraamassa baletin puolella nykytanssia. BACH. Forms of Silence and Emptiness oli sekin huikean hieno elämys. Tapahtui paljon, mutta kokonaisuus oli hallittu. Bachin musiikki sai uusia ulottuvuuksia. 

Huhtikuun lopulla oli Vantaan Energia-areenalla Tanssin päivän gaala. Kapas vaan, sielläkin oli Kansallisbaletti edustettuna :) Mutta myös paljon paljon muuta, tanssikouluista tanssiteatteriin, pienistä lapsista aikuisiin. Tykkäsin kaikista esityksistä, ihastelin etenkin pienimpien tanssijoiden energiaa ja riemua lavalla. Jännityksestä ei ollut tietoakaan, tai jos sitä oli niin se ei näkynyt esityksissä. Pidin siitä että eri tanssilajeja nostettiin esiin, esitykset olivat monipuolisia ja monimuotoisia. 

Laura Zaray: Baladi Ruh.

Seuraavaksi kolme viimeistä tapahtumaa, jotka melkein näin. Ensimmäisenä Kansallisbaletin Romeo ja Julia, joka näytettiin suorana lähetyksenä 3.9 ja jota olisi voinut seurata Sanomatalon Mediatorilla. Olin Tampereella ja Lempäälässä ystävän häissä, eli oli erinomainen syy olla jossain muualla kuin striimin äärellä.

Toisena Taiteiden yö, joka oli Helsingissä 25.8. Erityisesti olin kiinnostunut Valokuvataiteen museosta, Salaisesta puutarhasta, Bach-vaellustapahtumasta, Kansalliskirjastosta ja Eero Aarniosta Designmuseossa. Kuinkas sattuikaan, jouduin muuttamaan sisäilmaremontin tieltä pois ja sain avaimet uuteen asuntoon perjantaina 26.8. Taiteden yön sijaan olin kotona pakkaamassa. 

Kolmas missattu tapahtuma oli Klassikot torilla Tikkurilassa. Perjantaina 12.8 oli heavy-klassikoita ja lauantaina 13.8 oopperan solisteja. Hieno tapahtuma ihan naapurissa, mutta minä lähdin perjantaina suoraan töistä kohti Tamperetta ja lauantaisia ystävän polttareita. Oikein hyvä syy olla muualla :) 

Sitten kolme tapahtumaa, joita seurasin etänä. Ensimmäisenä on RSO:n konsertti, syyskauden avaus, Musiikkitalossa 8.9. Pakko tunnustaa, että en ole vielä koskaan ollut katsomassa konserttia Musiikkitalossa, kahvilla ja muissa tapahtumissa olen siellä ollut.

Toisena Helsingin Juhlaviikkojen konsertti, jossa pianisti Lang Lang esiintyi Musiikkitalossa RSO:n kanssa. Niin tämä kuin aika monet muutkin RSO:n konsertit ovat olleet loppuunmyytyjä, on siis hienoa että niitä on mahdollista katsoa Yle Areenassa sekä suorana että tallenteena. 

Kolmas oli huhtikuun lopulla Kansallisbaletin Pieni merenneito. Stage24 on loistava keksintö, jos ei näe esityksiä livenä niin aika monet näkyvät tallenteina. Tätä olin katsomassa suorana mutta nettiyhteys pätki välillä pahasti. Musiikki eteni mutta kuva ei. Siksi on kiva, että esityksen pystyi katsomaan myöhemmin ilman pätkimisiä. 

Entäpä tulossa olevat kolme tapahtumaa? Ensimmäinen on ensi keskiviikkona 14.9, kun menen Kansallisteatteriin katsomaan Sumua. Näytös on osa bloggaajaklubia, ja tarkoitus on että esityksestä tehdään porukalla videobloggaus. Hui, jännittävää! Tarkkaan en vielä tiedä mitä tapahtuu, muuta kuin että esityksestä keskustellaan sekä väliajalla että esityksen jälkeen. 

Sumu. Kuva: Stefan Bremer

Väliin saattaa tulla muuta, mutta tällä tietoa toinen syksyn tapahtumista on Kansallisbaletin Liisa Ihmemaassa. Olen varannut lipun torstain 27.9 näytökseen. Olen nähnyt Liisan vain dvd:ltä, kuvattuna Lontoon Royal Opera Housessa vuonna 2011. Olin valtaisan ihastunut etenkin lavasteisiin, onkin mielenkiintoista nähdä livenä paitsi koreografia myös lavasteet ja puvut. 

Heti perään on kolmantena tapahtumana yksi syksun kohokohdista eli Helsingin kirjamessut. Olen siellä oletettavasti tänäkin vuonna bloggaajapisteessä päivystäjänä. Ohjelmaan en ole vielä tutustunut, joten siitä kirjoitan myöhemmin erikseen. Mutta jo nyt arvaan että niin paljon on kiinnostavaa ja niin paljon menee päällekkäin että kaikkea en näe mitä haluaisin. 

Koen olevani varsin monipuolinen kulttuuri-ihminen. Kirjat ovat lähellä sydäntä, ovat olleet aina. Kirjastotyö ja kirjablogin pitäminen ovat vain vahvistaneet kirjarakkautta. Jonkin verran kirjoitan itse, päähän putkahtelee toisinaan tarinoita joista jotkut tulevat paperille helposti, toiset vaikeasti. Suurin hankaluus on siinä, että henkilöt ovat niin omituisia että joudun tekemään paljon taustatutkimusta pystyäkseni kirjoittamaan esimerkiksi museojunista tai viulunsoitosta. 

Televisiota en ole omistanut vuosikausiin. En kaipaa tuutin täydeltä kokki-, laihdutus- ja sisustusohjelmia. Pidän - tietenkin - kulttuuriohjelmista, niin dokumenteista kuin esitystaltioinneista. Mieluummin selaan muutamia nettisivustoja ja poimin sieltä kiinnostavia ohjelmia, kuin pitäisin telkkaria päällä taustahälynä. Arvostan kirjastopalveluita myös siinä, että niiden kautta on pääsy erilaisiin ohjelmiin. Nyt viimeksi olen lainannut Bones- ja Criminal Minds - sarjoja. Bones on edennyt yhdenteentoista kauteen, Criminal Mindsista on nähty vasta ensimmäinen. Tässä kohtaa on pakko mainostaa Helmetin e-kirjastoa ja etenkin Naxos Video Librarya. Kirjastokortin numerolla pääsee ilmaiseksi sisään maailmaan, jossa on valtava määrä esimerkiksi balettiesityksiä (samasta baletista voi olla useita versioita), dokumenttiohjelmia, konsertteja ja teatteriesityksiä.

Musiikin suhteen olen rajoittuneempi, tykkään raskaasta musiikista ja valikoidusti klassisesta. Pidän musiikista, jossa nuo tyylit yhdistyvät. Nightwish ja Therion olkoon "oopperahevin" edustajia, David Garrett esimerkki "rock-sinfonioista". Kannattaa testata esimerkiksi Garrettin tulkintaa Bachin Toccatasta tai Gunnareiden November Rainista. 

Puuh, arvasin että tästä tulee pitkä kirjoitus, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun. Mielelläni luen teidän kaikkien kokemuksista kulttuurin parissa, vaikka nyt en nimeltä mainiten haastakaan ketään.

Palkintoja ja haastevastauksia, osa 2: Liebster Award

Sain Takkutukalta Mummo matkalla -blogista Liebster Awardin, kiitos! Palkinto tuli peräti toisen kerran, mutta yhtä paljon se ilahduttaa kuin ensimmäiselläkin kerralla :) 

Säännöt ovat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkintokuva esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon esittäjän esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat tunnustuksen ja joilla on alle 200 lukijaa. 

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat vastaavat.

6. Lisää säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Takkutukan kysymyslistaa lukiessa ajattelin ensin että tästähän pääsee helpolla. Alku oli hämäävä: mitä pitemmälle luin sitä vaikeammaksi tehtävä muuttui. Kyllä tässä ihan tosissaan sai pysähtyä pohtimaan. Vai mitä sanotte (ja vastaisitte) te muut? :)

1. Näet kiinnostavan kirjan: astutko ohi vai avaatko?

- Avaan, poikkeuksetta. Aina on aikaa lukaista takakansiteksti. 

2. Kirjaostoksilla: homma hanskassa vai lipsuuko creditille?

- Homma hanskassa, poikkeuksena ehkä kirjamessut. Koska olen töissä kirjastossa, näen kustantamojen katalogit painettuina. Lisäksi saan sähköpostiviestin hankintaosastolta aina kun uudet valinnat on tehty. Saan tehtyä paljon varauksia, ja koska työkenttänä on koko Vantaa näen aika hyvin myös eri kirjastojen uutuus- ja bestsellerhyllyt :) Kirjakaupoista teen usein löytöjä vanhemmista kirjoista, mutta niissä on sitten hintakin yleensä edullinen.

3. Onko nykymaailmassa kasvualustaa klassikkojen synnylle?

- Toivottavasti. Lastenkirjallisuuden puolella Harry Potter - sarja on jo saavuttanut jonkinlaisen klassikkoaseman. Nuortenkirjallisuudesta on vaikea sanoa. Monet nuortenkirjat tarttuvat hetkellisiin ajankohtaisiin ilmiöihin, jotka eivät ehkä kanna vuosikymmenien yli. Deborah Spungenin Nancy kyllä liikkuu edelleen, mutta se on ehkä laskettu klassikoksi jo vuosia sitten. Aikuisten kaunossa uskon klassikoiden syntyyn myös tulevaisuudessa. Iijoki-sarja elää uutta tulemista nuorten naislukijoiden kanssa, joten kuka tietää mitä kirjoja nousee lähivuosina tai viidenkymmenen vuoden päästtä klassikoksi. Pakko vielä sanoa, että mietin kuinka paljon kirjasto vaikuttaa klassikoiden syntyyn. Tiedän, että yläkouluihin kysytään klassikkovinkkausta, ja jotkut sitä tekevätkin. Olen käynyt kollegoiden kanssa useampia keskusteluja siitä, olisiko joku kirja klassikko ja voisiko sitä vinkata. Mielestäni kaikkea voi vinkata, ja jos siitä innostuu joukko ysiluokkalaisia vuosi toisensa jälkeen, niin tie klassikoksi on auki.

4. Oman kirjahyllysi aarre?

- Voi sentään, näitä on useita. Yksi rakkaimmista on kirpputorilöytö, hajoamispisteessä oleva Topeliuksen "Maamme Kirja", kuudestoista painos vuodelta 1899.

5. Jos kirjoitat kirjan, sen teema/aihe olisi?

- Kirjoitan tarinoita, ja yhteistä niille tuntuu olevan se, että niiden maailma on hiukan vinksahtanut. Tavallisista asioista tulee outoja, ei paljoa vaan vähän. Asiat näyttävät naurettavilta mutta pinnan alla on jotain muuta. Samalla minua kiinnostaa se, miten henkilöhahmot voivat ilmaista itseään käyttämällä sanoja vain vähän tai ei ollenkaan.

6. Oletko puhuja vai kirjoittaja/rimpauttelija vai tekstaaja/wappaaja?

- Kirjoittaja. Soitan äärimmäisen harvoin, enemmän lähetän viestejä. Pääasiassa wappaan mutta äidin kanssa tekstaillaan :) Myös virallisia asioita hoidan mieluummin sähköpostilla kuin puhelimella.

7. Oma syysherkkusi keräten, poimien, torilta vai marketista?

- Mustikat, jos ne voi laskea syysherkuksi. Ostan yleensä marketin marjamyynnistä kaikki pakkaseen menevät marjat. Tänä vuonna tosin ostin ämpärillisen mustikoita facebook-kirpputorin kautta. 

8. Mistä ammennat voimaa?

- Musiikin kuuntelusta, kirjoittamisesta, ystävistä, lukemisesta, liikunnasta, oopperan ja baletin katsomisesta.

9. Kuinka nollaat nuppisi?

- Liikunnalla. Juoksulenkillä täytyy keskittyä pitämään syke pk-lenkillä riittävän matalalla ja vauhti intervalleissa sopivalla tasolla että jaksaa loppuun asti, siinä ei kauheasti mieti muuta. Joskus juostessa keksii tarinoihin jatkoa. Työasiat jää lähes aina töihin, onneksi. 

10. Mikä on näkemyksesi kirjastojen tulevaisuudesta?

- Olen hiukan huolestunut. Uuden opetussuunnitelman myötä ainakin Vantaalla kirjasto on mukana yhtenä laajennettuna oppimisympäristönä. Riittääkö ammattitaitoista henkilökuntaa tarjoamaan tiedonhaun opetusta, kirjavinkkausta ynnä muuta? Kovin usein on niin, että eläkkeelle lähteneen tai irtisanoutuneen työntekijän tilalle ei palkata uutta, lisäksi iso osa perustyöstä (logistiikka, hyllytys, asiakaspalvelu) hoituu erilaisten harjoittelijoiden voimin. Jos asiakaspalvelussa on henkilö joka ei lue kirjoja ja jonka työsopimus kestää puoli vuotta, onko hänellä ammattitaitoa auttaa asiakasta löytämään luettavaa/kuunneltavaa/katseltavaa? Toisaalta olen iloinen siitä, että niissä kirjastoissa joissa itse olen ollut töissä, on osaavaa ja innostunutta väkeä töissä. Pienellä budjetilla saadaan tehtyä kaikenlaista hienoa.

11. Mietteesi lukutaidon kehittyksestä/uuslukutaidottomuudesta? 

- Tästä olen enemmän huolestunut. On surullista, että lapset, nuoret ja osa aikuisistakaan ei osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa. On vaikea saada töitä, jos ei osaa kirjoittaa kuin yksittäisiä lyhyitä lauseita. Aika harvaan paikkaan taidetaan pyytää videohakemuksia? Toivoisin, että joku keksisi supersuositun kännykkäpelin, jossa olisi tekstipätkiä välissä! 

Aion rikkoa sääntöjä sen verran, että en nyt palkitse tiettyjä blogeja mutta mielelläni lukisin teidän muiden vastauksia Takkutukan kysymyksiin :)

Palkintoja ja haastevastauksia, osa 1: Blogger Recognition Award

Loppukevään ja kesän aikana olen saanut vinon pinon haasteita, kiitos niistä! Johonkin kommentoin vastaavani "ensi viikolla", no se ensi viikko meni ja meni muutama muukin. Kesälomalla reissasin paljon, lisäksi tuli tieto että asuintaloni menee sisäilmaongelmien takia remonttiin ja syyskuun alkuun mennessä pitää muuttaa pois. Tässä on siis ollut myös asunnonetsintäpuuhaa. 

Loma on pidetty ja asuntokin löytynyt, on siis hyvä aika aloittaa vastaukset. Ensimmäisenä otan käsittelyyn Blogger Recognition Awardin, jonka sain sekä Takkutukalta että Raijalta :) Säännöt ovat yksinkertaiset:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

3. Anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajaksi.

Haaste on kiertänyt blogimaailmassa jo jonkin aikaa, päätin siis että en haasta ketään mutta mielelläni lukisin mahdollisimman monen historiaa ja neuvoja. Tässä minun tarinani. 

Kuinka aloitin bloggaamisen

Hemulin kirjahylly syntyi melkein vahingossa. Olin vaihtanut hoitoalalta kirjastoon, ja tein opintoihin liittyvää harjoittelua Orivedellä. Kesällä 2011 Oriveden kirjastolle päätettiin perustaa Facebook-sivu. Mietin, että voisi olla kivaa kirjoittaa myös blogia, ei kirjastona vaan omana itsenäni. Mutta mistä aiheesta? En tunne olevani kovinkaan kuvauksellinen, enkä missään nimessä halunnut kuvata ja postata siitä, mitkä vaatteet minulla on päällä. 

Mietin, mikä kiinnostaa ja mistä olisi helppoa kirjoittaa. Aika nopeasti vastaus oli selvillä; kirjat. Ensimmäisen postauksen pidin salassa muutaman päivän. Kävin Tampereella koulutuksessa, jossa käsiteltiin viestintää ja somea. Siellä kirjoitin toisen postauksen, jota hioin vielä kotona. Sitten julkaisin molemmat, eikä paluuta enää ollut. Elokuun viimeisenä päivänä ensimmäisestä postauksesta on kulunut viisi vuotta.

Viime syksynä perustin juoksublogin nimeltä Sinne minne lenkkarit vie. Sen kanssa olen vielä vähän hukassa, joten ehkä annan seuraavassa ohjeita myös itselleni.

Ohjeita aloittelevalle bloggaajalle

Olet perustamassa tai perustanut blogin. Miksi? Mitä haluat sanoa? Kenelle? Onko blogisi enemmänkin henkilökohtainen päiväkirja, kanava purkaa tunteita, tapa verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa, keino herättää keskustelua...? 

Muista, että blogin muoto ja sisältö eivät ole kiveenhakattuja. Ehkä aloitat päiväkirjamaisesti, mutta myöhemmin pohdit asioita laajemmin. Ehkä kyllästyt bloggaamiseen ja haluat lopettaa. Se on ihan okei. Blogin nimeä voi muuttaa, samoin ulkoasua, käsiteltäviä aiheita, mitä vaan. 

Älä pidä blogia vain siksi, että saisit mahdollisimman paljon seuraajia. Riippuu blogin aiheesta, mutta kirja- tai juoksublogilla voi olla hyvinkin vähän seuraajia ja kommentteja. Se ei ole syy alkaa kirjoittaa laskelmoivasti, olla joku muu kuin on. Kirjoitat sitten nimellä tai nimimerkillä, lukijoita kiinnostaa ihminen bloggaajanimen takana. 

Liebster Award ja uusi blogi

 

Sain Liebster Award - tunnustuksen peräti kahdelta taholta! Lämmin kiitos Nina Kasoittain kirjoja - blogista ja Satu Kirjat kertovat - blogista :) 

Tunnustushaasteen säännöt ovat:

 

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 

2. Laita palkinto esille blogiisi. 

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat tunnustuksen ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille tunnustuksesta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Nina ja Satu ovat keksineet kysymyksiä, joista moneen joutui todella miettimään vastausta. Koska tunnustuksen antajia on kaksi, saatte nyt tutustua meikäläiseen 22 kysymyksen verran :)

Ninan 11 kysymystä ovat:

1. Montako kirjaa sinulla on tällä hetkellä kesken? Mitä ne ovat?

- Kesken on kolme kirjaa, ei ollenkaan tavaton määrä. Ne ovat Leena Landerin Kuka vartijoita vartioi, Vesa Sirénin Aina poltti sikaria: Jean Sibelius aikalaisten silmin sekä Imre Kertészin Kohtalottomuus.

2. Mikä on mieluisin lukupaikkasi?

- Jouduin viime muutossa hävittämään ihanan mutta niin kulahtaneen laiskanlinna-nojatuolini. Tilalle ostin vuodesohvan, ja sen nurkasta on tullut vakipaikka. 

3. Minkä kirjan hankit viimeksi?

- Kirjamessut tulivat tähän väliin, sieltä ostin Leena Landerin Liekin lapset, Marianne Cedervallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka ja Erica Bauermeisterin Elämän lempeät maut. Ennen messuja tein loistohankinnan, kirjaston poistomyynnistä löytyi Katja Kaukosen Kohina. 

4. Oletko kokeillut e-kirjan lukemista? Jos olet, mitä pidit?

- Olen lukenut muutaman e-kirjan mutta se ei ainakaan vielä ole minun juttuni. Ehkä olisi, jos käytössä olisi lukulaite. Suuren osan työajasta olen silmät kiinni näytössä niin en jaksa enää kotona lukea siitä. Sitä paitsi paperikirja on esineenä kaunis. 

5. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

- Huomasin äsken ihan sattumalta, että blogini täytti elokuun lopussa neljä vuotta. Ja kas kummaa, neljä vuotta sitten elokuun alussa päättyi kolmen kuukauden mittainen harjoittelu kirjastossa ja vaihtui sijaisuuteen. Ehkä siinä oli kipinä bloggaamiseen? Tuntui luontevalta olla kirjastontäti joka pitää kirjablogia. Tunne vahvistui kun osallistuin some-koulutukseen, jossa yhtenä aiheena oli blogikirjoittaminen. Siellä tein ensimmäisen tekstin, jota en uskaltanut heti julkaista, vaan sitä piti kotona muokata vielä monta kertaa... 

6. Jos voisit hypätä mukaan jonkun kirjan tarinaan, minkä valitsisit? Miksi?

- Tämä oli ehkä vaikein kysymys. Valitsin Kate Mortonin Kaukaiset hetket, koska se on viimeisin kirja joka todella säväytti. Milderhurstin linna on kiehtova ympäristö, haluaisin päästä samoilemaan villiintyneeseen puutarhaan ja kymmeniin liki unohtuneisiin huoneisiin. 

7. Mitkä kolme kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?

- Ne kolme jotka nousevat aina heti mieleen kun kysytään lempikirjoja, eli Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo, Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia ja Anna Gavaldan Kimpassa. Ne kaikki olen lukenut monta kertaa enkä kyllästy niihin ikinä. Muuttaessa ja kirjoja uudessa kodissa järjestellessä tosin tuli monta kertaa mieleen ajatus "tästä kirjasta en halua ikinä luopua".

8. Keneen fiktiiviseen hahmoon haluaisit tutustua oikeassa elämässä?

- Monte-Criston kreivin Edmond Dantèsiin. Johtunee osittain siitä, kuinka loistava Gérard Depardieu on kirjasta tehdyssä tv-sarjassa :)

9. Millaisia kirjoja luet mieluiten? 

- Helpompi ehkä sanoa, että en juurikaan lue kauhua, sotaromaaneja ja chick litiä. Melkeinpä kaikki muu kaunokirjallisuus menee ja tietokirjallisuudestakin monet aiheet.

10. Onko sinulla aikaa lukea niin paljon kuin haluat?

- On, ehkä yllättävää kyllä. Toki omassa hyllyssä on monta lukematonta, ja kirjastosta koko ajan yli 40 lainaa, mutta enemmänkin kyse on siitä että etenkin kirjaston kirjoissa kaikki kiinnostava pitää napata heti mukaan sen sijaan että ottaisi kirjojen nimet ylös ja lainaisi niitä kolme kerrallaan.

11. Mikä on mielestäsi ulkonäöltään kaunein kirja? 

- Niitä on monta, omasta hyllystä löysin jo monta kaunista, esimerkiksi Rebecca Stottin Veden muisti, Laura Lindstedtin Sakset, Kate Jacobsin Pieni lankakauppa, Virpi Hämeen-Anttilan Päivänseisaus, Carlos Ruiz Zafónin Marina...

Satu kysyi seuraavaa:

1. Minkä kirjan muistat parhaiten lapsuudestasi?

- Ronja Ryövärintytär, luin sen monta kertaa. Kaarina Helakisan Lumottu ruusu oli kuvakirja jota luin alakouluikäisenäkin, senkin monta kertaa. Kaarina Helakisan Ainakin miljoona sinistä kissaa oli kummallinen kirja, siihen ihastuin vasta aikuisena.

2. Mikä on mielestäsi paras lukemasi dekkari ja miksi?

- Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus, koska sen juonikuvio on kertakaikkisen nerokas. 

3. Kuka on suosikkikirjailijasi?

- Tykkään monista, vaikka harmikseni lähes kaikilla on tuotannossaan kirja tai pari joista en erityisemmin pidä. Carlos Ruiz Zafón (jo kolmatta kertaa postauksessa!) on yksi niistä joiden kaikista kirjoista pidän suunnattomasti. Muita ovat Anna Gavalda, Claire Castillon, Virpi Hämeen-Anttila ja Joel Haahtela. Ihan varmasti unohdin jonkun rakkaimmista. 

4. Minkä elämäkerran luit viimeksi?

- Hanns & Rudolf, joka kertoo saksanjuutalaisesta Hanns Alexanderista ja samalla myös natsiupseeri Rudolf Hössistä.  

5. Milloin luet mieluiten?

- Aina :) Paras aika on viikonloppuna päivällä, lenkin jälkeen, kun saa olla eikä tarvitse lähteä mihinkään tai mennä nukkumaan lähiaikoina.

6. Mikä on erikoisin paikka, missä olet lukenut kirjaa?

- Sauna, vaikka se ei lukutoukille olekaan erityisen erikoinen.

7. Mikä kirja on jäänyt mieleesi erityisestä syystä, miksi?

- En haluaisi nostaa esiin negatiivisia lukukokemuksia, mutta yksi pahimmista on ollut Marina Catanin kirja Pariisi, kevään ja elämän tuoksu: Albert Edelfeltin elämäkerta. Kirjan kieli on paikka paikoin käsittämätöntä, suorastaan hupaisaa. En pystynyt keskittymään sisältöön lainkaan kun jämähdin lähes joka lauseessa ihmettelemään epäloogisuutta tai lyönti- ja sanastovirheitä. Olen ilkeä, mutta en voi olla laittamatta tähän muutamaa esimerkkilausetta:

Edelfelt oli kerran aiemmin maalauksessaan tutkinut imettäjän.

 

Edelfeltin muotokuvasarjaa oopperalaulajasta Aino Acktésta (1876-1944) voidaan pitää la parisienne tulkintana (katso teosesittely). Maailmannäyttelyn yhteydessä hän oli Edelfeltin rinnan primus moottori musiikkialalla.

 

Aikeena oli maalata historiamaalaus kuningatar Blankast, mutta näyttää siltä että taiteilijan omat tunteet olivat voimakkaassa myrkyssä.

 

Edelfeltiä on usein luonnehdittu leijonaksi, mutta hän kuoli myös leijonan horoskooppi-merkissä.

 

8. Millaisen kirjan haluaisit itse kirjoittaa?

- Kauniin ajattoman tarinan, sanamääräänsä paljon suuremman.

 

9. Ketä kirjan henkilöä mielestäsi muistutat?

- Tähän on pakko todeta että en osaa sanoa. Te ketkä olette minut tavanneet, onko ehdotuksia? Voisin ehkä olla Ellu tai Anne, tiedättehön tv-sarjan jonka pohjalta on julkaistu sarjakuvakirja? :)

 

10. Mistä hankit mieluiten kirjasi?

- Suurin osa lukemistosta tulee kirjastosta. Omaan hyllyyn hankin pääasiassa kirja-aiheisista tapahtumista ja alennusmyynneistä. Kirjadton poistomyynneistäkin on löytynyt aika monta kivaa hyllyntäytettä. 

 

11. Minkä kirjan pariin palaat mielelläsi yhä uudestaan?

- Tähän voisin taas sanoa ne kolme lempikirjaani. Anna Gavaldan Kimpassa jäi tauolle hetkeksi siitä syystä että tein siitä gradun ja tympäännyin totaalisesti. Parin vuoden graduahdistuksen jälkeen se palasi suosikiksi. 

 

Huh, siinä oli aikamoinen urakka vastattavaksi! Itse haastan viisi blogia, joista en ole varma mikä niiden lukijamäärä on, jostain syystä Blogger ei näytä yhdenkään seuraamani blogin lukijamäärää. Mutta annan Liebster Awardin blogeille:

 

Eksynyt kirjojen maailmaan

Sinisen linnan kirjasto

Kasoittain kauniita sanoja

Hannan kirjokansi

Lukupino

Kysymysten keksiminen oli mietintämyssyä vaativaa mutta näitä asioita haluan tietää:

1. Jätätkö koskaan kirjaa kesken?

2. Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja mitä lainasit?

3. Kuunteletko äänikirjoja?

4. Mitä kirjaa et koskaan anna/myy pois?

5. Luetko kirjan siksi, että sen kirjoittaja on julkkis?

6. Luetko tietokirjoja?

7. Mikä on ollut omituisin tapahtumapaikka lukemissasi kirjoissa?

8. Oletko lukenut yhtään Kalle Päätalon kirjoittamaa kirjaa?

9. Mistä kirjasta tehdyn näytelmän haluaisit nähdä?

10. Luetko kun matkustat julkisilla kulkuneuvoille? Jos et käytä julkisia, luetko kun istut autossa repsikan paikalla?

11. Kuka kirjailija haluaisit olla ja miksi?

Siitä sitten vastauksia miettimään :) 

Tässä samalla "mainostan", perustin juoksuharrastukseeni liittyen uuden blogin nimeltä Sinne minne lenkkarit vie. Huomasin, että tässä juoksu jäi vain yksittäisiksi tapahtumiksi ja aiheeseen liittyviksi kirjoiksi eikä kokonaisuudesta saa mitään kuvaa. Siksi uusi blogi, jossa kuvaan hidasta matkaa kohti juoksijaksi kehittymistä.