Kuvitus ja kansi: Janne Harju
Karisto 2015
113 s.
Anneli Kanto on noussut yhdeksi lastenkirjailija-suosikikseni, vaikka en olekaan kaikkia hänen kirjojaan lukenut. Tykkäsin Futistyttö-sarjasta kovasti ja vielä enemmän Viisi villiä Virtasta - kuvakirjasarjasta. Kirjailijan persoona vaikuttaa myös; Kanto esiintyi kirjakaupassa ja luki otteita silloin vielä julkaisemattomasta Futistyttösarjan viimeisestä osasta, ja pakko sanoa että hän on ollut yksi valovoimaisimmista esiintyjistä. Hiukan ujonoloinen ja vaatimaton mutta hurjan karismaattinen.
Uutuusromaani Radio Korvatunturi houkuttelee jo kannellaan. Poro, kärpänen, radiosta raikaava musiikki, kynttilä poron sarvissa - mitä ihmettä Korvatunturilla tapahtuu?
No siellä tapahtuu paljon kaikenlaista. Poro nimeltään Pate Poronpapana ja Ärtsy-tonttu riitelevät, ja rangaistukseksi Pate joutuu jäämään jouluksi Korvatunturille - kaikkien muiden lähtiessä joulukaduille ympäri Suomea. Pate on musertunut, ainoana seuralaisenaan pahasti vilustunut ja vuoteenomaksi joutunut Joulumuori.
Yksinäinen poro kiertelee verstaissa ja löytää tiensä studioon. Jos ihan vähän kokeilisi kuulokkeita ja nappuloita... Studiossa on kuitenkin vastassa "vahtikoira" eli Joulukärpänen. Pate selittää tulleensa tuuraamaan Joulumuoria, ja voi pojat millaisen shown Pate - alias Zagge Zorggarauta - ja Joulukärpänen kehittävät! Heillä on hauskaa, mutta mitä tuumaavat radon kuuntelijat, muut porot ja tontut - ja Joulupukki?
Se yritti muistella saamiaan neuvoja. Harmi kyllä, Pate oli niin huolestunut, että ohjeet olivat jääneet huonosti päähän. Lämpimän mehun ja levon se muisti. Mutta mitä muuta? Kuumia ajatuksia, rauhoittava myssy, inkiväärimusiikkia, villasukan tuoksua? Jotain syötävää piti laittaa varpaiden väliin, sen Pate muisti varmasti. Se avasi ruokakaapin ja tuijotti toiveikkaasti pusseja ja paketteja. Jospa neuvo muistuisi mieleen.
Rusinoita. Siinä se oli. Pate poimi rusinapaketin ja söi muutaman.
Jollain piti jalat vielä sivellä, jollain makealla... siirapilla! Pate etsi kaapista siirappia, mutta kaikki oli käytetty joulupiparkakkuihin. Jauhopussien takaa löytyi sinappiputkilo. Sinappi tai siirappi, melkein sama asia, Pate päätti ja hölkkäsi Joulumuorin luo.
Joulumuori oli niin voipunut, ettei vastustellut juuri lainkaan, kun Pate tarkasti sijoitti rusinan jokaiseen varpaanväliin ja lopuksi siveli jalat huolellisesti sinapilla. Mutta jotain piti vielä jalkoihin laittaa... aivan, villamyssy! Pate kaiveli vaatekomerosta pari villapipoa ja veti ne Joulumuorin jalkoihin.
Sanoisin, että Radio Korvatunturi on täydellinen kirja sekä lapsille että aikuisille. Nimestään ja henkilöhahmoistaan huolimatta se sopii ympärivuotiseksi lukemistoksi. Riidat, syrjintä, kiusaaminen, yksinäisyys, katumus ja sovinto ovat asioita, joista voi lukea koska tahansa, huolimatta siitä että niitä käsitellään tässä porojen, tonttujen ja joululaulujen kautta.
Lapsille jotkut jutut saattavat olla vain hassuja, kun taas aikuiset näkevät mielessään tosielämän tilanteita. Esimerkiksi silloin, kun Tarkka-tonttu kysyy: "Mikä on? Eikö ryhmäytyminen suju? Onko kyse muutosvastarinnasta vai eivätkö tahtotilanne kohtaa?"
Hauskuutta riittää koko kirjan ajan, kaikille. Yksi ehdottomista suosikkikohdistani on hetki, jolloin Joulukärpänen esittelee Patelle suosikkilevyjään: "Teräsbetoni! Tyrävyö! Turmion kätilöt! Bodomin lapset! Megadeath! Ja tällä sopii aloittaa, Lordi! Ne ovat hirviöitä ja kotoisin Lapista! Tai Kotiteollisuus. Sopivat hyvin jouluun, ne ovat ihan tonttujen näköisiä, pörröiset päät ja pitkät parrat."
Pate on melkoinen huithapeli ja aiheuttaa jos jonkinlaista hässäkkää, mutta hänellä on hyvä sydän ja hän haluaa vain auttaa. Kaiken kohelluksen alla piilee muistutus siitä, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta. Pate on ehkä nuorempi ja hiljaisempi, mutta se yksi ei tee hänestä syyllistä kaikkeen. Onneksi hän keksii alter egonsa Zaggen, jonka joulushow herättelee ja ravistelee koko tonttujoukkoa.
Kiitos, hauska haaste :)
VastaaPoista