Teatterissa: Kansallisteatterin Saiturin joulu

Kuva: Tuomo Manninen

Pari vuotta sitten luin joulukuussa vain joulukirjoja, yksi niistä oli Charles Dickensin klassikko Saiturin joulu: joululaulu, josta oli äskettäin ilmestynyt uusi Tero Valkosen suomennos. Arvion löydät täältä. Tykkäsin kirjasta todella paljon, se kosketti moninaisella tunnekirjollaan. 

Muutama vuosi sitten Saiturin joulua esitettiin Tampereella, pääosassa muistaakseni Ilkka Heiskanen, mutta sitä en käynyt katsomassa. Nyt otin vahingon takaisin, kun Kurt Nuotion ohjaama, Vesa Vierikon tähdittämä esitys valloittaa Kansallisteatterissa. 

Pakko tunnustaa, en ollut koskaan aiemmin käynyt Kansallisteatterissa. Monta kertaa olen kulkenut ohi ja miettinyt, että pitäisi käydä, sekä siellä että muissa teattereissa ja kulttuurilaitoksissa. Olin siis innoissani jo pelkästä rakennuksesta :) 

Esitys oli juuri niin vaikuttava kuin etukäteen ajattelin. Tarina oli tuttu, ja sen visuaalinen toteutus oli erittäin onnistunut. Erityiskiitos menee lavastaja Kati Lukalle; ihastelin moneen otteeseen upeita kulisseja ja sitä, kuinka sulavasti ne liikkuivat ja kääntyivät. Luin täältä, että lavasteita liikuttamassa oli yhdeksän miestä! He pelasivat hyvin yhteen ja näyttämö oli elävä. Valosuunnittelija Ville Toikka oli luonut valaistuksen, joka pehmensi ja lämmitti kovin surullista ja kylmää tarinaa.

Kuva: Tuomo Manninen

Näyttelijöistä on tietenkin nostettava esiin Vesa Vierikko. Olen jo aiemmin pitänyt häntä ilmiömäisenä ja sitä hän todella on. On huikeaa seurata, kuinka pienillä eleillä ja vähäisillä äänenpainon muutoksilla hän siirtää sekunnissa tunnelman ihan toisenlaiseksi. Hänen ilmeikkyytensä on ainutlaatuista. 

Pidin myös muita näyttelijäsuorituksia onnistuneina. Tuntui siltä, että kaikki nauttivat olostaan lavalla. Ehkä vaistomaisesti jännitin lasten suorituksia mutta ihan turhaan, he olivat rentoja ja vapautuneita. 

Kokonaisuutena Kansallisteatterin Saiturin joulu oli mahtava kokemus. Siitä jäi lämmin olo sisälle. Niin murheellinen kuin tarinakulku onkin suurimman osan aikaa, jäi sellainen olo että nyt on joulu, lumettomuudesta huolimatta. Alkoi tehdä mieli kuunnella joululauluja ja paketoida lahjoja läheisille.