Terhi Rannela: Läpi yön

Terhi Rannela: Läpi yön
Otava 2014
284 s.

Asia on niin, että Terhi Rannela on yksi kotimaisen kirjallisuuden aarteista. Läpi yön on täysosuma. 

Kirja on Marian päiväkirja, matka ysiluokkalaisesta kirjallisuuden opiskelijaksi. Alussa Maria kotiutuu sairaalasta itsemurhayrityksen jälkeen. Hän on hukassa, mutta kuitenkaan ei. 

Kotona on vaikeaa, isä juo, pikkusisko on superärsyttävä. Maria odottaa aikaa että pääsee muuttamaan pois. Koulussa annetaan paineita ammatinvalintaan, Mariaa ei kiinnosta, hän haluaa vain kirjoittaa. Hän aikoo kirjailijaksi. Suhde poikaystävään on mallia ollaan-ei olla-ollaanpas-ei olla enää. Poikaystäväasia vaikuttaa myös väleihin parhaan ystävän, Tiijan, kanssa. 

Elämä ei onneksi ole pelkästään kurjaa. Tiijan kanssa pystytään aina sopimaan, tyyliin poikaystävä saattaa vaihtua mutta bestis ei. Kotiväen kanssa on hyviäkin hetkiä. Mikä tärkeintä, Marialla on suunnitelmia ja uskoa tulevaisuuteen, hänellä on haaveita jotka hän aikoo toteuttaa vastoinkäymisistä huolimatta.

Marian on vaikea käsitellä asioita puhumalla, helpompi on purkautua päiväkirjalle. Päiväkirjoihinsa hän luottaa täydellisesti, sinne hän voi purkaa kaiken. Hyvät ja huonot kaudet, pettymykset, haaveet, turhautumisen, pelon, onnistumiset... Maria käy kovaa sisäistä kamppailua Neiti Kunnianhimon kanssa, joka haluaa hänestä täyden kympin tytön. Ensin hän haluaa sitä itsekin, mutta vuosien kuluessa antaa periksi. Maailma ei kaadukaan, jos kokeen arvosana on kahdeksan. 

27.3.

On hirveä myrsky, lunta joka paikassa. Talvi ei päästäkään kevättä niin helpolla, vaan panee täysillä vastaan. En uskalla enkä suostu kiipeämään katolle, joten isä pudottelee lumet sieltä. Kolaan pihaa, lapioin polun puuliiteriin ja varastoon. Tulee hiki. Ihana mennä saunaan.

Kaipaan sitä aikaa, kun mahduin  kylpemään vihreään muoviammeeseen. Loiskuttelin vettä saunan lattialla ja leikin kroolaavani vaaleanpunaisella pantterilla.

Muistan miltä tuntui, kun tajusin, että jalkani ovat kasvaneet ammeesta ulos. On epäreilua, etten saa ikuisesti olla se ammeeseen mahtuva pikkutyttö. Ajattelen vieläkin niin.

Kylmää. Masentaakin. On taas "En osaa mitään. En pysty mihinkään" -kausi. Koeviikko on mennyt penkin alle. Minusta tuntuu, että elämä on liian painava 

Kirja muuttui lopussa hauskalla tavalla tutuksi, oman elämänkulkuni takia. Maria opiskelee kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa, no sitä minäkin opiskelin, Tampereella. Maria pääsee opiskelemaan vuosituhannen vaihteessa, kas juuri silloin tein perusopinnot avoimeen yliopistoon. Maria on kirjoittanut muistiin kaunokirjallisuuden tenttikirjalistan, jämähdin miettimään että olikos meillä samat listat ja luinko minä nuo mitkä Maria on valinnut. Maria kirjoittaa: "En halua lukea 700 sivua litteraturens historiaa på svenska!" Minä luin, kirjan Litteraturens historia i världen, en päässyt läpi ensimmäisellä yrittämällä vaan vasta uusintatentissä...

Vertailukohdat omaan elämään saattoivat vaikuttaa lukukokemukseen, epäilen että Marian elämä jäi vähän sivuosaan kun bongailin tuttuja tamperelaisia paikkoja. Täytynee lukea loppu uudestaan :)

Läpi yön on loistava kirja, se kasvaa paljon kokoaan isommaksi. Marian päiväkirjamerkinnät ovat toisaalta niin ihanan teinimäisiä, toisaalta hyvin syvällisiä. Kevyt ja painava vuorottelevat. Terhi Rannela on erittäin taitava kuvaamaan vaikeita asioita mutta myös antamaan toivoa. Eikä tämä koske vain nuoria lukijoita, vaan myös aikuiset saavat pohdittavaa perhe- ja ystävyyssuhteisiin liittyen.