Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi
Espanjankielinen alkuperäisteos La felicidad es un té contigo (2013)
Suomentanut Satu Ekman
Kansi: Eevaliina Rusanen
Bazar 2015
306 s.

Sateisen ja kolean kesän voisi kuvitella houkuttelevan lukemaan, mutta ei. Lukemiseni on ollut varsin nihkeää ja hidasta jo jonkun aikaa. Toivottavasti siihen tulee nyt muutos.

Mamen Sánchezin ensimmäinen suomennettu kirja On ilo juoda teetä kanssasi on sekä hyvä että ulkoisesti houkutteleva. Kansi on kertakaikkisen ihastuttava, se suorastaan pakottaa tarttumaan kirjaan. 

Tapahtumat sijoittuvat Espanjaan, osittain Madridiin ja osittain Granadaan. Brittiläinen lehtikustantaja on päättänyt lakkauttaa espanjalaisen kirjallisuuslehden. Huonoja uutisia matkaa kertomaan johtajan kolmekymppinen poika, Atticus Craftsman. Asiat eivät kuitenkaan mene lainkaan niin kuin on kuviteltu. 

Atticus ei suinkaan ole piinkova bisnesmies, päinvastoin. Hän suorastaan pelkää tehtäväänsä. Eika asiaa helpota se, että Espanjassa häntä on vastassa viisi tomeraa naistoimittajaa jotka eivät suinkaan aio luopua työstään. Naiset kyhäävät pika pikaa suunnitelman, johon saavat apua heistä yhden perheeltä. Ennen kuin Atticus huomaakaan, hän on vaihtanut luksushotellin pikkuiseen asuntoon ja kadonnut vanhempiensa vaikutuspiiristä. Espanjan-vierailun pitkittyessä lukija pääsee seuraamaan paitsi Atticuksen myös noiden viiden naisen elämää ja muutoksia, joita aiottu lehden lopettaminen aiheuttaa. 

Atticus Craftsman ei ollut hautonut minkäänlaista strategiaa. Hän oli yksinkertaisesti ajatellut esittäytyä vanhukselle ja tehdä sitten tarjouksen, josta tämä ei voisi kieltäytyä. Hän oli aikonut vain neuvotella Granadassa muodollisesti pari tuntia, puristaa sitten kättä ja hyvästellä kohteliaasti. 

Tilanne oli kuitenkin muuttunut kokonaan sen jälkeen, kun hän oli tullut Soléan lapsuudenkotiin. Musiikin salaperäinen lumo, josta kaikki puhuivat, oli vallannut hänet niin voimakkaasti, että hän oli alkanut epäröidä alkuperäisiä aikeitaan. Granadassa flamencoesitykset olivat alkaneet vetää häntä puoleensa, eikä hän ollut kyennyt tarttumaan härkää sarvista todetessaan, että varsinainen aarre ei ollutkaan Lorcan runous vaan mustalaiskansan suonissa virtaava veri. 

Kolmantenakymmenentenä toukokuuta Atticus Craftsman seisoi Alhambran palatsia vastapäätä ja ymmärsi, että siihen asti hän oli vain maistellut ruokaa kielenkärjellään, vaikka halusi ahmia kaiken viimeistä tipaa myöten, nuolla sormet, upottaa leivän kastikkeeseen.

Kirja toi mieleeni etenkin Joel Haahtelan Portugaliin sijoittuvan teoksen Tule risteykseen seitsemältä sekä Pedro Almodóvarin elokuvan Volver. Mukanaan vievä musiikki, suuret tunteet, kuohuva temperamentti, vahvat perhesiteet... 

Ainoa asia, josta kirjassa en pitänyt, olivat ne muutamat sivut joissa kerrotaan Asunciónin painon noususta. Alussa hänet kuvataan "valtavaksi". Myöhemmin kuitenkin kerrotaan painon nousseen "kuudestakymmenestä kilosta lähemmän seitsemääkymmentä", ja sanotaan ylipainoa olleen "kahdeksan kiloa". En tiedä johtuuko tämä kulttuurierosta, mutta mielestäni vajaan kymmenen kilon painonnousu ei voi muuttaa ketään valtavan kokoiseksi. Hänen pituuttaan ei kerrota, mutta häntä kuvataan - oletettavasti noin 70-kiloisena - adjektiiveilla "rehevä" ja "pullukka". Kun on tottunut suomalaiseen katukuvaan ja siihen, että oikeasti ylipainoiset ihmiset pudottavat painoaan tv-ohjelmassa 40 kiloa, niin Asunciónin paino-ongelma tuntuu varsin mitättömältä, melkeinpä loukkaukselta niitä oikeasti ylipainoisia ajatellen. 

Muuten On ilo juoda teetä kanssasi on mitä oivallisin lukukaveri, kaikin puolin nautittavaa luettavaa. Se on melko kepeää mutta mukana on vähän myös vakavaa. Se on jossain määrin ennalta-arvattava mutta ainakaan minua se ei haitannut yhtään.

Kirjan ovat lukeneet myös Niina Huvila, Kirjakko ruispellossa ja Takkutukka.      

Kuittaan tällä Kirja joka maasta - projektistani Espanjan.