Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi

Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi
Icasos 2015
284 s.
Kirjailijalta saatu arvostelukappale

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää! Mikäpä olisi oivallisempi tapa viettää sitä kuin lukea kotimaista kirjallisuutta, tässä tapauksessa tarinaa neljästä veljeksestä. 

Rob, Mark, Apollo ja Filbur McCool ovat tuplakaksoset, ensin syntyivät Mark ja Apollo, sitten kaksi vuotta myöhemmin Rob ja Filbur. Tarinan alussa pojat ovat 9- ja 7-vuotiaita hurjapäitä, jotka leijulautoineen seikkailevat pitkin Fennomaniaa. Kerran kettujahdissa ollessaan he törmäävät Sudenpään heimoon ja joutuvat vangiksi. Ankea vankeusaika ei sammuta heidän seikkailuhaluaan, vain hidastaa hetkeksi.

Seitsemän vuotta myöhemmin pojat - nyt siis 16- ja 14-vuotiaita - joutuvat mukaan huimaan tapahtumasarjaan. Haaksirikkoutunut lentoristeilijä ja sen haavoittunut matkustaja vievät pojat tukaliin tilanteisiin, joissa he kohtaavat has'hassineja eli jonkin sortin torpedoja, prinssi Vladimirin sotajoukkoineen, pommeja, pakkasta, taistelua ylivoimaisen oloista vihollista vastaan, klaanien välistä politiikkaa...Kaiken hulinan keskellä Rob joutuu vielä pureksimaan kuulemaansa uutista, joka on keikauttanut hänen maailmansa ympäri.

Rob olisi menettänyt näkönsä, elleivät kypärän etsimet olisi reagoineet leimahdukseen niin nopeasti. Himmennyksestä huolimatta hän sokaistui hetkeksi ja näki silmissään vain keltaisia tulipalloja. 

Yksi novgorodilaisursi oli poikka pelistä, mutta sen toinen tykki oli ennättänyt sylkäistä luotinsa has'hassinien alukseen tehden runkoon ikävän näköisen reiän.

Filburia tulitettiin nyt kiivaasti kahdesta jäljellä olevasta lentopurresta. elasta nahkasi siunattu hurjapää! Rob käski häntä äänettömästi ja keskittyi taas has'hassineihin. Asha oli huomannut hänet ja viittoi jotakin. Hän osoitti pientä esinettä kädessään, ja Rob katsoi hölmistyneenä kuinka lentopurren luukku aukesi ja tyttö pudotettiin takaisin lumeen. Luukku sulkeutui, mutta aivan viime hetkellä marakatti hyppäsi ulos. 

Kirjan alussa ajattelin, että mitä ihmettä! Pojilla on leijulaudat sekä kypärät, joilla voi paitsi ohjata leijulautoja myös kommunikoida sanattomasti. Samaan aikaan heillä on kuitenkin yksinkertaiset nuhruiset vaatteet ja ruokaa tehdään nuotiolla. Tuntui siltä kuin keskiaika kohtaisi kaukaisen tulevaisuuden. Aluksi se oli hämmentävää mutta pian tuli riemastunut olo: aivan loistava oivallus käyttää tuollaisia yhdistelmiä! Vaikka muuten Fennonia voisi olla suomalainen erämaa, nostavat leijulaudat ja kypärät sen irti arkisesta. Kuitenkaan maailma ei ole liian outo, vaan tuntuu varsin kotoisalta.

Kirja on kirjoitettu Livekirjailija-blogissa niin että nuoret ovat saaneet kommentoida sitä käsikirjoitusvaiheessa. En tiedä, kuinka paljon nuorten ideoita on käytetty , mutta onhan tämä vetävä ja jännittävä tarina. Välillä mietin että vähempikin ehkä olisi riittänyt, nyt mennään hurjaa vauhtia paikasta ja tilanteesta toiseen. Mutta toisaalta, nuoret halunnevat jatkuvaa toimintaa. Ja se on ihan varma, että kirjassa ei ole yhtään tylsää hetkeä.

Lukiessa tuli muutamaan otteeseen mieleen toinen nuorten kirja, nimittäin Big Game josta on tehty myös elokuva. Rob McCool ja Krimin jalokivi on vähän samankaltainen, vauhdikas ja koukuttava mutta myös visuaalinen. Oli helppoa kuvitella tapahtumat, henkilöt ja paikat mielessään.

Olen ymmärtänyt, että Rob McCool on saamassa jatko-osan, tai -osia. Hyvä niin. Vaikka Rob ja hänen veljensä ovat ison osan kirjasta teini-ikäisiä, uskaltaisin suositella kirjaa myös isommille alakoululaisille. En usko tapahtumien olevan liian jännittäviä ainakaan viides-kuudesluokkalaisille.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa MarikaOksa, Kia, Anu ja Suketus.