Ruotsinkielinen alkuperäisteos Handlaren från Omsk (2014)
Suomentanut Pekka Marjamäki
Gummerus 2015
489 s.
Moskova noir - trilogian toinen osa Omskin kauppias sijoittuu joitakin vuosia myöhempään aikaan kuin ykkösosa Pietarin kapellimestari. Tom Blixen tylsistyy koti-isänä ja ilahtuu saadessaan syyttäjätuttavaltaan Sergei Skurovilta vinkin kiinnostavasta työpaikasta. Hän yllättyy saadessaan työpaikan vain pintapuolisen haastattelun jälkeen. Pian hänelle kuitenkin paljastuu karu ja kauhistuttava totuus, kun asekauppaa käyvä Maratech osoittautuu kaikkea muuta kuin viattomaksi firmaksi.
Tom saa tietää edeltäjänsä joutuneen murhatuksi. Asia on tietenkin ikävä mutta hän ei mieti sitä yhtään enempää kuin on pakko. Kunnes ruumiita tulee lisää ja Tom alkaa epäillä työnantajaansa. Pian hän on munaskuitaan myöten pulassa, josta ei Venäjän maalla niin helposti selvitä.
Syyttäjä Skurov kuulee Tomin epäilyistä ja alkaa haistaa palaneen käryä. Pian hän huomaa tehneensä väärän ratkaisun vinkatessaan Tomille avoimesta työpaikasta. Kun mukana on Ruotsin suurlähettiläs, Venäjän tiedustelupalvelu, diplomaatteja molemmista maista, armeija ja asekauppiaita sekä taustalla hämähäkkinä hääräävä henkilöllisyydeltään tuntematon Omskin kauppias, saavat tavallinen syyttäjä ja virkamies huomata olevansa keskellä hengenvaarallista peliä.
Nainen nosti hitaasti etusormen suunsa eteen.
- Meillä ei ole paljon aikaa, joten kuuntele tarkasti. Maratechin ostamia aseita myydään mustassa pörssissä, jossa liikkuu useiden miljardien dollarien arvosta tavaraa. Kaiken takana on järjestäytynyt rikollisuus, jonka lonkerot ulottuvat erittäin korkealle niin Venäjän kuin Ruotsinkin valtionhallinnossa.
- Nyt en ymmärrä -
- Hys. Puhu hiljaa.
- Mutta eihän täällä ole ketään.
Nainen hymyili jokseenkin alentuvasti.
- Sinulla ei ole aavistustakaan, minne kaikkialle salakuuntelulaitteita on mahdollista piilottaa. Äläkä edes kuvittele, että sinua tarkkailtaisiin vain Moskovassa. Kuuntele nyt tarkoin. Maratechin palveluksessa on ihmisiä, jotka tekevät yhteistyötä rikollisten kanssa, ja nämä puolestaan myyvät aseita edelleen diktatuurivaltioille, sotaa käyville maille ja terroristijärjestöille. Oscar Rieder pääsi asiasta vihille ja otti minuun yhteyttä. Minä esitin hänelle todisteita, jotka vahvistavat, että laittomasti myytyjä aseita on käytetty myös viattomia siviilejä vastaan. Hän puolestaan auttoi minua saamaan sisäpiirin tietoa Maratechin toiminnasta. Ja sen takia hän on nyt kuollut.
Hetken oli aivan hiljaista.
- Oscar Rieder kuoli huumeiden yliannostukseen, Tom sanoi lopulta.
Nainen ojensi jäntevän kätensä, taputti häntä ymmärtäväisesti olalle ja ryhtyi sitten laivelemaan käsilaukkuaan.
Voisin sanoa tästä aivan samoin kuin edellisestä osasta, hämmästelin kuinka viihdyttävä se oli huolimatta maskuliinisesta aiheestaan ja siitä että tärkeät henkilöhahmot ovat paria poikkeusta lukuunottamatta miehiä. Tarina on vangitseva ja pakottaa ahnehtimaan sivuja. Välillä tuntuu kurjalta seurata henkilöhahmoa, jonka toivoisi pysyvän elossa mutta tietää tämän kuolevan. Välillä manailee Tomin sinisilmäisyyttä (ja ehkä hienoista typeryyttä), mutta samalla iloitsee siitä että hän on inhimillinen sankari; on epätodennäköistä mutta mahdollista että ihan jollekin tavalliselle ihmiselle kävisi jotain vastaavaa kuin hänelle.
Vaikka kirjassa on väkivaltaa, se on kuitenkin sivuosassa, enemmän keskitytään kaikenlaisiin juonitteluihin. On virkistävää lukea välillä dekkari, jossa ei mässäillä väkivallalla. Kuolema on tullessaan nopea, kun taas uhka ja painostus kurkistavat lähes joka nurkan takana. Sanoisin siis naislukijoille, että älkää säikähtäkö aihetta vaan antakaa kirjalle ja kirjasarjalle mahdollisuus. Jokohan kirjastosta löytyisi kolmas osa ruotsiksi, se lienee ilmestynyt tänä vuonna ja suomennos tulee ehkä vasta ensi syksynä...
En löytänyt Omskin kauppiaasta muita blogiarvioita, taisin siis olla ensimmäisten lukijoiden joukossa. Niin voi käydä kun on onnekas ja pystyy päivittäin koluamaan läpi ainakin yhden kirjaston bestseller- ja uutuushyllyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti