Bloggari-isku: Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Älskaren från huvudkontoret (2015)
Suomentanut Sari Kumpulainen
Gummerus 2017
507 s.
Kustantajalta saatu ennakkokappale

Viikon päästä tärähtää! Moskova Noir - sarjasta tunnetun Camilla Greben uutuusjännäri Kun jää pettää alta ilmestyy. Ilokseni pääsin mukaan kirjasta tehtävään blogi-iskuun :)

Tykkäsin Moskova Noirista, joten odotukset uutuutta kohtaan olivat kovat. Ihan ne eivät täyttyneet, mutta pääosin pidin lukemastani. 

Tarinaa seurataan kolmen keskeisen hahmon näkökulmasta kahdessa eri aikatasossa. On Emma, nuori vaatemyyjä, joka rakastuu liikeketjun toimitusjohtajaan. Hän on onnensa kukkuloilla, kunnes tulee kihlajaisilta. Kaikki on kotona valmista, mutta Jesperiä ei näy. Ei sinä iltana, ei seuraavana, ei ollenkaan. Mitä on tapahtunut? 

Peter on poliisi, joka saa tutkittavakseen murhan. Jesperin kotoa on löytynyt raa'asti murhattu nainen. Kuka hän on, ja missä on Jesper? 

Hanne on psykologi ja profiloija, joka kutsutaan mukaan tutkintaryhmään. Hänellä ja Peterillä on yhteistä historiaa, eikä yhteistyö suju erityisen luontevasti. On kuitenkin keskityttävä saamaan murhaaja kiinni, koska on mahdollista että uhreja tulee lisää.

Aikataso ei vaihtele paljoa. Nykyhetkessä ollaan Peterin ja Hannen mukana, kun taas Emmaa seurataan kaksi kuukautta - kaksi viikkoa aiemmin. Ratkaisu on kenties hieman erikoinen mutta toimiva. Lukija tietää - tai luulee tietävänsä - Emman kautta asioista enemmän kuin poliisi, mutta saa huomata että poliisitutkinta tuo aiemmin kerrottuun uusia savyjä. Asiat saattoivat ensituntumalta vaikuttaa yksinkertaisilta, mutta sitä ne eivät suinkaan ole. Pieniä yllätyksiä tulee pitkin matkaa, koukuttaen lukemaan eteenpäin. 

Koska Orre on yhä kateissa, vaikuttaa entistä todennäköisemmältä, että hän murhasi kotoaan löytyneen naisen - ja näin ollen riisti myös Calderónin hengen. Mutta muutaman varastetut stringit ja häikäilemätön käytös töissä eivät vielä riitä todisteiksi siitä. Meidän pitää löytää yhteys miesten välillä, ja jos sellainen on, saamme kyllä kaivettua sen esiin, vaikka meidän täytyisi kartoittaa heidän viheliäinen elämänsä viimeistä piirtoa myöten.

Yhtäkkiä huomaan tutun synkkyyden ja lannistuneisuuden heräävän. Olen kyllästynyt tällaisiin kimurantteihin juttuihin, joissa etsitään epäillyn ja uhrin välistä yhteyttä. Kymmenen vuotta sitten olisin saattanut sanoa, että ne ovat mielenkiintoisimpia ja haastavimpia tapauksia, joihin taitava rikostutkija voi kyntensä iskeä, mutta nyt tunnen vain lamauttavaa uupumusta. Minun tekisi mieli ostaa sixpack ja painua kotisohvalle katsomaan urheilua. En usko, että kukaan muu kuin toinen poliisi voi ymmärtää, kuinka paljon työtä ihmiselämän kartoittaminen vaatii. Kuinka monta sataa tuntia uppoaa kuulusteluihin, erilaisten rekisterien penkomiseen ja paperisotaan ennen kuin kuva kirkastuu ja olennaiset asiat nousevat esiin.

Ja sitten on vielä Hanne.

Miinuspuolia kirjassa on vain pari. Mielestäni siinä ollaan liian paljon Emman mukana, varsinkin vaatekaupassa, jossa hän lähinnä jaarittelee työkavereittensa kanssa. Vähempikin olisi riittänyt. Samoin joitain hänen menneisyytensä asioita puidaan useammassa kohtaa. Osittain tästä johtuu toinen miinus eli se, että trilleriksi kirja on harvinaisen vähän jännittävä. Aika paljon ollaan myös Peterin menneisyydessä, lapsuudessa asti. Varsinaista poliisintyötä kuvataan melko vähän.

Kun jää pettää alta olikin minulle enemmän yhteiskuntakuvaus kuin jännäri. Siinä se onnistuu mainiosti. Nähdään vilauksia niin vakavasta sairaudesta, mielenterveysongelmista, epäonnistuneesta vanhemmuudesta kuin lapsen kuolemasta. Mikään niistä ei nouse hallitsevaksi vaan ne limittyvät tarinaan hienosti. Iso plussa on se, että päähenkilöiden suurimmat ongelmat eivät liity päihteisiin. Ihan riittävästi on ollut viime aikoina huume-, pilleri- ja uhkapeliriippuvaisia poliisihahmoja! Mielenkiintoista on myös lukea poliisien (ja muidenkin) rikkinäisistä perheistä kuvattuna niin, että ongelmat johtuvat jostain muusta kuin poliisin epäinhimillisistä työajoista. 

Mietin, onkohan tässä kyseessä sarja. Lopetus antaa mahdollisuuden jatkoon, mutta toisaalta tämä toimii myös yksittäisenä kirjana. Ei se ole ainakaan tyypillinen johdanto, jossa asiat jäisivät pahasti kesken ja auki, kun suuri osa ajasta esitellään henkilöhahmoja. Siitä myös annan tälle plussan, että hahmoja on melko vähän. He kaikki jaksavat kiinnostaa, ja ainakin minulle jäi olo että haluaisin lukea heistä, varsinkin sivuhenkilöistä, lisää. 

Kirjasta on video täällä.

Helmet-lukuhaasteeseen tämä osuu kohtaan "kirjan kansi on mielestäsi kaunis".

Camilla Grebe & Paul Leander-Engström: Omskin kauppias

Camilla Grebe & Paul Leander-Engström: Omskin kauppias
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Handlaren från Omsk (2014)
Suomentanut Pekka Marjamäki
Gummerus 2015
489 s.

Moskova noir - trilogian toinen osa Omskin kauppias sijoittuu joitakin vuosia myöhempään aikaan kuin ykkösosa Pietarin kapellimestari. Tom Blixen tylsistyy koti-isänä ja ilahtuu saadessaan syyttäjätuttavaltaan Sergei Skurovilta vinkin kiinnostavasta työpaikasta. Hän yllättyy saadessaan työpaikan vain pintapuolisen haastattelun jälkeen. Pian hänelle kuitenkin paljastuu karu ja kauhistuttava totuus, kun asekauppaa käyvä Maratech osoittautuu kaikkea muuta kuin viattomaksi firmaksi. 

Tom saa tietää edeltäjänsä joutuneen murhatuksi. Asia on tietenkin ikävä mutta hän ei mieti sitä yhtään enempää kuin on pakko. Kunnes ruumiita tulee lisää ja Tom alkaa epäillä työnantajaansa. Pian hän on munaskuitaan myöten pulassa, josta ei Venäjän maalla niin helposti selvitä.

Syyttäjä Skurov kuulee Tomin epäilyistä ja alkaa haistaa palaneen käryä. Pian hän huomaa tehneensä väärän ratkaisun vinkatessaan Tomille avoimesta työpaikasta. Kun mukana on Ruotsin suurlähettiläs, Venäjän tiedustelupalvelu, diplomaatteja molemmista maista, armeija ja asekauppiaita sekä taustalla hämähäkkinä hääräävä henkilöllisyydeltään tuntematon Omskin kauppias, saavat tavallinen syyttäjä ja virkamies huomata olevansa keskellä hengenvaarallista peliä. 

Nainen nosti hitaasti etusormen suunsa eteen.

- Meillä ei ole paljon aikaa, joten kuuntele tarkasti. Maratechin ostamia aseita myydään mustassa pörssissä, jossa liikkuu useiden miljardien dollarien arvosta tavaraa. Kaiken takana on järjestäytynyt rikollisuus, jonka lonkerot ulottuvat erittäin korkealle niin Venäjän kuin Ruotsinkin valtionhallinnossa. 

- Nyt en ymmärrä - 

- Hys. Puhu hiljaa. 

- Mutta eihän täällä ole ketään.

Nainen hymyili jokseenkin alentuvasti. 

- Sinulla ei ole aavistustakaan, minne kaikkialle salakuuntelulaitteita on mahdollista piilottaa. Äläkä edes kuvittele, että sinua tarkkailtaisiin vain Moskovassa. Kuuntele nyt tarkoin. Maratechin palveluksessa on ihmisiä, jotka tekevät yhteistyötä rikollisten kanssa, ja nämä puolestaan myyvät aseita edelleen diktatuurivaltioille, sotaa käyville maille ja terroristijärjestöille. Oscar Rieder pääsi asiasta vihille ja otti minuun yhteyttä. Minä esitin hänelle todisteita, jotka vahvistavat, että laittomasti myytyjä aseita on käytetty myös viattomia siviilejä vastaan. Hän puolestaan auttoi minua saamaan sisäpiirin tietoa Maratechin toiminnasta. Ja sen takia hän on nyt kuollut.

Hetken oli aivan hiljaista.

- Oscar Rieder kuoli huumeiden yliannostukseen, Tom sanoi lopulta.

Nainen ojensi jäntevän kätensä, taputti häntä ymmärtäväisesti olalle ja ryhtyi sitten laivelemaan käsilaukkuaan.

Voisin sanoa tästä aivan samoin kuin edellisestä osasta, hämmästelin kuinka viihdyttävä se oli huolimatta maskuliinisesta aiheestaan ja siitä että tärkeät henkilöhahmot ovat paria poikkeusta lukuunottamatta miehiä. Tarina on vangitseva ja pakottaa ahnehtimaan sivuja. Välillä tuntuu kurjalta seurata henkilöhahmoa, jonka toivoisi pysyvän elossa mutta tietää tämän kuolevan. Välillä manailee Tomin sinisilmäisyyttä (ja ehkä hienoista typeryyttä), mutta samalla iloitsee siitä että hän on inhimillinen sankari; on epätodennäköistä mutta mahdollista että ihan jollekin tavalliselle ihmiselle kävisi jotain vastaavaa kuin hänelle.

Vaikka kirjassa on väkivaltaa, se on kuitenkin sivuosassa, enemmän keskitytään kaikenlaisiin juonitteluihin. On virkistävää lukea välillä dekkari, jossa ei mässäillä väkivallalla. Kuolema on tullessaan nopea, kun taas uhka ja painostus kurkistavat lähes joka nurkan takana. Sanoisin siis naislukijoille, että älkää säikähtäkö aihetta vaan antakaa kirjalle ja kirjasarjalle mahdollisuus. Jokohan kirjastosta löytyisi kolmas osa ruotsiksi, se lienee ilmestynyt tänä vuonna ja suomennos tulee ehkä vasta ensi syksynä...

En löytänyt Omskin kauppiaasta muita blogiarvioita, taisin siis olla ensimmäisten lukijoiden joukossa. Niin voi käydä   kun on onnekas ja pystyy päivittäin koluamaan läpi ainakin yhden kirjaston bestseller- ja uutuushyllyt :)

Camilla Grebe & Paul Leander-Engström: Pietarin kapellimestari

Camilla Grebe & Paul Leander-Engström: Pietarin kapellimestari
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Dirigenten från Sankt Petersburg (2013)
Suomentanut Pekka Marjamäki
Gummerus 2014
451 s.

Takakannen perusteella epäilin, onkohan tämä ollenkaan minun kirjani; on asianajaja, investointipankki, öljy-yhtiö, turvallisuuspalvelu... Pelkäsin, että Pietarin kapellimestari olisi liian "äijä". Pelko osoittautui nopeasti turhaksi ja ennakko-oletukset vääriksi. Kyseessä on vauhdikas, vetävä, jännittävä ja ennen muuta hyvä dekkari.

Moskovassa menneisyyttä paossa elävä ruotsalainen Tom Blixen saa unelmien työtehtävän. Hän edustaa investointipankkia yrityskaupassa, jossa suuri öljy-yhtiö hankkii liki puolet kilpailijastaan. Pian Blixen kuitenkin kuulee ja kokee asioita, jotka saavat hänen epäilyksensä heräämään. Onko RusOililla kiikarissa keinot vallata kilpailija kokonaan? Miksi hänet valittiin kaupan hoitajaksi, eikä hänen pomoaan? Keneen voi luottaa? Ovatko hänen läheisensä vaarassa?

Venäjä, hän ajatteli.

Maa näytti itsestään jälleen uudenlaisen puolen ja muistutti Tomia kouriintuntuvasti siitä, ettei kukaan ollut koskaan täysin turvassa.

Tom ei ollut kuitenkaan ikinä kuvitellut, että joutuisi henkilökohtaisesti tekemisiin terrorismin kanssa. Terroritekoja ja muita katastrofeja tapahtui vain toisille ihmisille: tuntemattomille venäläismiehille ja -naisille, jotka matkustivat metrolla töihin, tyhmänrohkeille nuorukaisille, jotka kaahasivat kuolemaa halveksuen sataakuuttakymppiä Moskovan moottoriteillä. 

Tom työntyi jälleen yhden töllistelijäjoukon läpi. 

Hän ohitti varovasti huovan, jolle oli asetettu mustuneita ruumiinosia, ja tunsi järkytyksen iskevän koko voimallaan vasten kasvojaan. Kuolema tunkeutui heti hänen sieraimiinsa, samensi hänen näkökenttänsä, vihloi hänen korviaan.

Olen hämmästynyt siitä, että tykkäsin kirjasta todella paljon. Hämmästynyt siksi, että sen kuvaama maailma on miehinen ja väkivaltainen, naisia on vähän ja he ovat lähinnä vain uhrien ja viihdyttäjien roolissa. Raha ja maine jyräävät ohi ihmisarvon. Syö tai tule syödyksi.

Silti tässä on jotain, mikä vetoaa minuun. Ehkä se on Tomin haavoittuvuus, se että vaikka hän on raha-alan raudanluja ammattilainen ja pokerinaama on hänessä myös inhimillinen puoli. Osa hänestä ikävöi Ruotsiin jäänyttä perhettä, ikävöi sitä mikä kerran oli ja mitä ei koskaan saa takaisin. Mitä ei saa tekemättömäksi. 

Pietarin kapellimestari on sarjan avausosa, ja taas kävi niin että seuraavaa osaa odotellaan kovasti.     

Kirjan ovat lukeneet myös Arja, Iloinen apina ja Eeva-Liisa Haapaniemi.