Bloggari-isku: Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Älskaren från huvudkontoret (2015)
Suomentanut Sari Kumpulainen
Gummerus 2017
507 s.
Kustantajalta saatu ennakkokappale

Viikon päästä tärähtää! Moskova Noir - sarjasta tunnetun Camilla Greben uutuusjännäri Kun jää pettää alta ilmestyy. Ilokseni pääsin mukaan kirjasta tehtävään blogi-iskuun :)

Tykkäsin Moskova Noirista, joten odotukset uutuutta kohtaan olivat kovat. Ihan ne eivät täyttyneet, mutta pääosin pidin lukemastani. 

Tarinaa seurataan kolmen keskeisen hahmon näkökulmasta kahdessa eri aikatasossa. On Emma, nuori vaatemyyjä, joka rakastuu liikeketjun toimitusjohtajaan. Hän on onnensa kukkuloilla, kunnes tulee kihlajaisilta. Kaikki on kotona valmista, mutta Jesperiä ei näy. Ei sinä iltana, ei seuraavana, ei ollenkaan. Mitä on tapahtunut? 

Peter on poliisi, joka saa tutkittavakseen murhan. Jesperin kotoa on löytynyt raa'asti murhattu nainen. Kuka hän on, ja missä on Jesper? 

Hanne on psykologi ja profiloija, joka kutsutaan mukaan tutkintaryhmään. Hänellä ja Peterillä on yhteistä historiaa, eikä yhteistyö suju erityisen luontevasti. On kuitenkin keskityttävä saamaan murhaaja kiinni, koska on mahdollista että uhreja tulee lisää.

Aikataso ei vaihtele paljoa. Nykyhetkessä ollaan Peterin ja Hannen mukana, kun taas Emmaa seurataan kaksi kuukautta - kaksi viikkoa aiemmin. Ratkaisu on kenties hieman erikoinen mutta toimiva. Lukija tietää - tai luulee tietävänsä - Emman kautta asioista enemmän kuin poliisi, mutta saa huomata että poliisitutkinta tuo aiemmin kerrottuun uusia savyjä. Asiat saattoivat ensituntumalta vaikuttaa yksinkertaisilta, mutta sitä ne eivät suinkaan ole. Pieniä yllätyksiä tulee pitkin matkaa, koukuttaen lukemaan eteenpäin. 

Koska Orre on yhä kateissa, vaikuttaa entistä todennäköisemmältä, että hän murhasi kotoaan löytyneen naisen - ja näin ollen riisti myös Calderónin hengen. Mutta muutaman varastetut stringit ja häikäilemätön käytös töissä eivät vielä riitä todisteiksi siitä. Meidän pitää löytää yhteys miesten välillä, ja jos sellainen on, saamme kyllä kaivettua sen esiin, vaikka meidän täytyisi kartoittaa heidän viheliäinen elämänsä viimeistä piirtoa myöten.

Yhtäkkiä huomaan tutun synkkyyden ja lannistuneisuuden heräävän. Olen kyllästynyt tällaisiin kimurantteihin juttuihin, joissa etsitään epäillyn ja uhrin välistä yhteyttä. Kymmenen vuotta sitten olisin saattanut sanoa, että ne ovat mielenkiintoisimpia ja haastavimpia tapauksia, joihin taitava rikostutkija voi kyntensä iskeä, mutta nyt tunnen vain lamauttavaa uupumusta. Minun tekisi mieli ostaa sixpack ja painua kotisohvalle katsomaan urheilua. En usko, että kukaan muu kuin toinen poliisi voi ymmärtää, kuinka paljon työtä ihmiselämän kartoittaminen vaatii. Kuinka monta sataa tuntia uppoaa kuulusteluihin, erilaisten rekisterien penkomiseen ja paperisotaan ennen kuin kuva kirkastuu ja olennaiset asiat nousevat esiin.

Ja sitten on vielä Hanne.

Miinuspuolia kirjassa on vain pari. Mielestäni siinä ollaan liian paljon Emman mukana, varsinkin vaatekaupassa, jossa hän lähinnä jaarittelee työkavereittensa kanssa. Vähempikin olisi riittänyt. Samoin joitain hänen menneisyytensä asioita puidaan useammassa kohtaa. Osittain tästä johtuu toinen miinus eli se, että trilleriksi kirja on harvinaisen vähän jännittävä. Aika paljon ollaan myös Peterin menneisyydessä, lapsuudessa asti. Varsinaista poliisintyötä kuvataan melko vähän.

Kun jää pettää alta olikin minulle enemmän yhteiskuntakuvaus kuin jännäri. Siinä se onnistuu mainiosti. Nähdään vilauksia niin vakavasta sairaudesta, mielenterveysongelmista, epäonnistuneesta vanhemmuudesta kuin lapsen kuolemasta. Mikään niistä ei nouse hallitsevaksi vaan ne limittyvät tarinaan hienosti. Iso plussa on se, että päähenkilöiden suurimmat ongelmat eivät liity päihteisiin. Ihan riittävästi on ollut viime aikoina huume-, pilleri- ja uhkapeliriippuvaisia poliisihahmoja! Mielenkiintoista on myös lukea poliisien (ja muidenkin) rikkinäisistä perheistä kuvattuna niin, että ongelmat johtuvat jostain muusta kuin poliisin epäinhimillisistä työajoista. 

Mietin, onkohan tässä kyseessä sarja. Lopetus antaa mahdollisuuden jatkoon, mutta toisaalta tämä toimii myös yksittäisenä kirjana. Ei se ole ainakaan tyypillinen johdanto, jossa asiat jäisivät pahasti kesken ja auki, kun suuri osa ajasta esitellään henkilöhahmoja. Siitä myös annan tälle plussan, että hahmoja on melko vähän. He kaikki jaksavat kiinnostaa, ja ainakin minulle jäi olo että haluaisin lukea heistä, varsinkin sivuhenkilöistä, lisää. 

Kirjasta on video täällä.

Helmet-lukuhaasteeseen tämä osuu kohtaan "kirjan kansi on mielestäsi kaunis".

Muumimaailma ja todellisuus. Tove Janssonin elämä kuvina

Muumimaailma ja todellisuus. Tove Janssonin elämä kuvina
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Muminvärlden & verkligheten. Tove Janssons liv i bilder (2014)
Teksti Petter Karlsson
Kuvatoimitus Bengt Wanselius
Esipuhe Sophia Jansson
Suomentanut Sari Kumpulainen
WSOY 2014
248 s.

Tove Jansson - juhlavuosi meni jo mutta eipä se haittaa. Kirjaston palautuskärryssä näin tämän kirjan, joka oli mennyt minulta täysin ohi. Käsittämätöntä! Aina luen kustantamojen katalogit ainakin pari kolme kertaa, silti tämä oli aivan uusi tuttavuus. 

Kirja on nimensä mukaisesti kuvallinen elämäkerta. Tekstiä on esipuheessa sekä jokaisen viiden luvun alussa muutama sivu. Kuvat ja kuvatekstit kertaavat aiemmin sanottua, mutta tuovat siihen paljon lisää. Erityisen iloinen olen kuvien monipuolisuudesta. Tietenkin mukana on niitä monesti nähtyjä kuvia muumikirjoista ja Janssonin maalauksista sekä valokuvia hänestä. Mutta näemme myös valokuvia Janssonin elämän varrelta, ei pelkästään hänestä itsestään vaan myös perheestä. Vanhoissa perhekuvissa on jäykkyyttä, mutta etenkin Janssonin aikuisiän kuvat välittävät elämäniloa. Niihin on tallentunut hetkiä elävästä elämästä, ne ovat luonnollisia ilman pynttäytymistä ja poseeraamista.

Pieni Tove ja äiti Ham Tukholmassa.

On myös hauska huomata, että huolimatta tekstimassan vähyydestä on siihen saatu uutta tietoa. En tietenkään tiedä Janssonista kaikkea enkä ole lukenut kaikkea hänestä kirjoitettua, mutta silti tässä on mielestäni paljon uutta ja monia kiinnostavia pikkutapahtumia.  Esimerkiksi tämä:

Muutaman päivän kuluttua Tove sai kiitollisen kirjeen "Karlilta, entiseltä Nyytiltä". Tove oli jo ehtinyt lähettää omansa: "Ajatella, että tulin lähteneeksi niihin pirskeisiin, vaikka en ole yleensä käynyt siellä! Olin nyytimäisempi kuin koskaan, kunnes ilmestyit luokseni ja sait minut tuntemaan oloni luonnolliseksi ja rauhalliseksi. Emme puhuneet paljon, mutta olimme hiljaa juuri oikealla tavalla. Nyt olemme tavanneet, ja olit juuri sellainen kuin olin toivonut ja arvellut".

Kuutta runokokoelmaa ja kahta romaania myöhemmin opettajana työskentelevä Karl Sundén matkusti Helsinkiin vaimonsa ja lastensa kanssa tervehtimään kirjetoveriaan. Lapset mylläsivät ateljeen ylösalaisin Toven kannustamina. Yksi heistä katsoi hänen iloisia ja uurteisia kasvojaan ja kysyi ihmeissään: "Oletko sinä aikuinen vai lapsi?"

Niin, Tove Janssonin villikkoluonne välittyy läpi koko kirjan. Hurjapäisyys tuntuu kyllä olevan perinnöllistä. Äiti Ham opetti lapset ampumaan ja vielä 70-vuotiaana kukisti heidät ampumakilpailussa. Mitä hurjempi myrsky, sitä varmemmin isä Faffan säntäsi ulos. 

Muumimaailma ja todellisuus. Tove Janssonin elämä kuvina on ihastuttava kirja. Jo sen ulkomuoto on kaunis. Kannen aukko tuo heti mieleen Kuinkas sitten kävikään? - kuvakirjan. Kirjaa selailemalla näkee kuvien monipuolisuuden ja huomaa, että Janssonia seurataan vauvaiästä vanhuuteen, sekä työssä että kotona. Jos hänen kohdallaan voi erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Hänellä oli ateljee Ullanlinnankadulla, mutta luova mieli ei unohtanut työtä saaristossakaan. 

On helppo ymmärtää, miksi Jansson on yhä suosittu. Muumihahmot ovat mainioita, mutta iso osa suosiosta johtuu hänen persoonastaan. Hän oli oman tiensä kulkija, joka tiesi mitä tahtoi ja toteutti unelmansa. Hän ei kumarrellut kuvia eikä hienostellut, vaan oli oma itsensä joka tilanteessa. Hän oli leikkisä ja rämäpäinen loppuun asti.