Michael Katz Krefeld: Syvyyteen

Michael Katz Krefeld: Syvyyteen
Tanskankielinen alkuperäisteos Dybet (2016)
Suomentanut Päivi Kivelä
Like 2017
373 s.

Jo aiemmin, Langenneet -kirjan kohdalla totesin, että Jussi Adler-Olsen on saanut seurakseen toisen, yhtä kovatasoisen tanskalaisen dekkaristin. Lahko vahvisti tunnetta, ja sarjan neljäs osa Syvyyteen varmistaa sen. Tykkäsin jo ensimmäisestä tosi paljon, ja mielestäni Krefeld parantaa kirja kirjalta. Avaus oli kovin synkkä ja lohduton, mutta mitä pidemmälle sarja etenee, sen enemmän mukaan tulee huumoria ja ilon pilkahduksia. 

Ravn on tällä erää huomattavasti paremmassa kuosissa kuin aiemmissa kirjoissa. Työ yksityisetsivänä on tuottoisaa, vaikkakin uskottomuusepäilyjen vahvistaminen on ajoittain hyvinkin tympäisevää. Päihteet ovat vaihtuneet päivittäiseen juoksulenkkiin, jonne hän yrittää saada mukaan sympaattisen. laihdutuskuuria tarvitsevan Møffe-koiran. Koira on asiasta tietenkin täysin eri mieltä. Lenkit jäävätkin vähemmälle, kun Ravn saa uuden asiakkaan. Tämä on mies, Morten, joka vuosia sitten tuomittiin lapsen murhasta, ja tuomion kärsittyään on päätynyt todistajansuojeluohjelmaan ja saanut uuden henkilöllisyyden. Nyt hän on sitä mieltä, että hänen kanssaan murhasta tuomittu Kasper on jatkanut pahuuden tiellä. Tällä kertaa ruumiita on useampia, ja lisää tulee. Ongelma on se, että poliisi ei näe teoilla mitään yhteyttä Kasperiin, tai millä nimellä hän nyt kulkeekin. Myös Ravn epäilee Mortenia ja tämän motiiveja. Hän kuitenkin ottaa tapauksen tutkittavakseen, ja pian myös poliisin on myönnettävä että jokin on pahasti vialla. 

- Kuinka kauan olet ollut täällä?

- Iltapäivästä, siitä asti kun poliisi lähti. Tuolla voi seistä piilossa. Hän osoitti olkansa yli kapeita kellarinportaita, joiden vieressä oli rivi polkupyöriä. - Ehkä Kasper seisoi siellä kun roskakuskit löysivät ruumiin. 

- Miksi olisi?

Morten kohautti olkapäitään. - Että näkisi miten he reagoivat. Jos hän olisi vain halunnut päästä ruumiista eroon, hän olisi pudottanut sen jätesäiliöön.

- Seisoitko sinäkin siellä samasta syystä? Että näkisit miten ihmiset reagoivat? Kaikki surijat?

- En. Odotin sinua.

- Mistä tiesit että tulisin?

- Koska sinä olet määrätietoinen ja älykäs ja... Morten hymyili. - Itse asiassa luulin että olisit tullut vähän nopeammin, mutta joka tapauksessa...

Ravn ei pitänyt Mortenin äkillisestä itsevarmuudesta, joka lähenteli ylimielisyyttä. - Jos olet niin varma että tämä on Kasperin työtä, niin miksi et ole ottanut uudestaan yhteyttä poliisiin?

- Koska he varoittivat minua niin ankarasti jo ensimmäisellä kerralla. 

- Jospa he suostuisivat kuuntelemaan nyt kun on kyse murhasta.

- Voi olla, mutta jos se mitä kerron tulee toimittajien tietoon, olen mennyttä. Siksi minä tarvitsen sinua, Ravn.

Mielestäni tämä on tähän mennessä sarjan paras osa, monestakin syystä. Ensinnäkin rikokset. On lapsen murha ja aikuisen murhia, raakoja sellaisia, mutta niitä ei kuvailla sivutolkulla. Ruumiista kerrotaan lyhyesti mitä niille on tehty, mutta varsinaista veren lentämistä on vähän. Toimiva ratkaisu! Uhrien kivun ja hädän pystyy aistimaan, vaikka väkivallantekoja ei kuvaillakaan kerta toisensa jälkeen hyvin yksityiskohtaisesti. 

Toinen tärkeä tekijä on henkilöhahmot. Pidän siitä että Ravn on päässyt irti päihdekoukusta ja elää terveempää elämää. On virkistävä poikkeus, että henkilö lähtee lenkille sen sijaan että laittaa musiikkia soimaan ja kaataa lasiin viiniä tai viskiä. Ainakin minulle Ravn on kirja kirjalta sympaattisempi ja läheisempi hahmo. Pidän paljon myös sivuhenkilöistä, etenkin poliisipiirien ulkopuolella olevista. Ravnin naapuri ja ystävä, toimittaja Eduardo on kokonaisuutta keventävä humoristinen hahmo. Toinen ystävä, antikvariaatin pitäjä Victoria on hänkin huipputapaus, kuivan ironisine kommentteineen. 

Itse tarina on hyvä. Se kuvaa julmia tapahtumia mutta samalla haastaa miettimään, kuka on syyllinen ja miksi. Mitä seuraa vaikeasta lapsuudesta, ja mitä tapahtuu kun ympärillä on pahaa tekeviä ja välinpitämättömiä aikuisia? Kenen pitäisi huomata ja puuttua asiaan, jos lasta ympäröi rakkaudettomuus`? Se laittaa lukijan myös miettimään, mitä mahtaa tapahtua oikeassa todistajansuojeluohjelmassa. Jos uuden henkilöllisyyden saaneiden joukossa on poliisia avustaneita rikollisia, miten heitä valvotaan etteivät he palaa rikolliselle tielle? 

Ainoan miinuspisteen anna siitä ainaisesta kliseestä, että murhaaja kuuntelee hevimusiikkia. Ihan oikeasti, eikö välillä voisi olla murhaaja joka kiihtyy katrihelenoista ja edithpiafeista!

Syvyyteen on luettu myös blogeissa Mummo matkalla ja Rakkaudesta kirjoihin. Sekä Mummolle että Annikalle osui kirjan kannalta huonohko lukuaika, sillä se tuli luetuksi Kaniininmetsästäjän ja Janon jälkeen eikä osunut ihan yhtä napakymppiin. Mutta tykkäystä sai silti.

Helmet-lukuhaastetta täytyy saada eteenpäin, joten tämä saa mennä kohtaan "käännöskirja".