Albert Bonniers Förlag 2017
399 s.
Arne Dahl on yksi niistä dekkaristeista, jotka ovat onnistuneesti lopettaneet menestyneen sarjan (Dahlilla A-ryhmä) ja tehneet uusia menestyssarjoja. Osa A-ryhmästä tutuista henkilöistä seikkailee Opcop-sarjassa, jota ei ainakaan vielä ole suomennettu (kannattaisi, ovat hyviä! Postaus kakkososasta löytyy täältä). Suomeksi on saatu yksi osa Sam Bergerin ja Molly Blomin tutkimuksia, nimeltään Rajamaat. Toinen osa Inland jatkuu siitä, mihin ensimmäinen jäi.
Berger ja Blom ovat kaukana kaikesta, pohjoisessa lumen keskellä, paossa Säpoa. He ovat sekä epäiltyjä että vaarassa. Vai ovatko? Onko kaikessa kyse hämäyksestä? Kuka esiintyy Sam Bergerinä? Pienissä mökeissä Berger ja Blom alkavat selvittää, mitä on tapahtunut. Samalla he ajautuvat selvittämään uutta rikossumaa. Koska heidän on toimittava poliisivoimien ulottumattomissa, apunaan heillä on vain tietokone ja satelliittipuhelin, sekä molemmilla oma luotettu yhteyshenkilönsä poliisissa.
- Säpo beslagtog filmen, sa Stenbom. Och säkrade upp att det inte finns några kopior.
Blom såg Bergers grimas och sa:
- Minns du filmen? Vad körde Sam Berger för bil.
- Han var knappast i ett tillstånd då man kan köra bil.
- Vad menar du?
- Han körde inte bil. Han blev avsläppt.
Berger och Blom utväxlade en hastig blick.
- Nån körde honom alltså? Såg du bilen?
- Det var en skåpbil modell mindre, ljus lack, möjligen ljusblå eller ljusgrön.
- Såg du också personen som släppte av honom? frågade Blom andlöst.
- I all hast, sa doktor Jacob Stenbom. Det var en kvinna.
- En kvinna? utbrast Blom.
- Utan tvivel en kvinna.
- Hur såg hon ut?
- Blond, sa Stenbom. Faktum är att hon såg ut lite grann som du, kriminalinspektör Eva lundström.
Berger kände hur världen skakade till. Han lyckades vrida över blicken mot Blom. Han tyckte att han kunde läsa hennes tankar bakom de uppspärrade blå ögonen. Han tyckte att hon tänkte:
Finns det ett parallelt universum?
Kirjan alku on hurjan jännittävä ja mukaansatempaava. Harmi vaan että tunnelma ja toiminta lässähtää. Tai ehkä vika on minussa. Ehkä olen lukenut liikaa dekkareita, ja vaan kertakaikkisen kyllästynyt siihen ikiaikaiseen kliseeseen, että murhaajalla on poliisi tähtäimessään. Ja kun murhaajan henkilöllisyys on selvillä, sitten vatvotaan vatvomistaan, että missä ja milloin kyseinen poliisi on törmännyt tähän. Taas jää sellainen fiilis, että uhrit ovat sivuosassa, heidän elämällään ei ole merkitystä, heidät on vaan tarvittu että saadaan tehtyä murhaajasta sarjamurhaaja.
Jos unohtaa edellämainitun, tykkäsin muusta. Hauskaa ja yllättävää oli lukea, kun Berger ja Blom haastattelevat ihmisiä Skypen välityksellä. Maisemakuvaus on hienoa; karu ja luminen erämaa jaksaa kiehtoa. Etenkin kun se ei ole se tyypillisin dekkareiden toimintaympäristö. Henkilöihin päästään ykkösosaa syvemmälle, etenkin Deer alias Desiré Rosenkvist saa aiempaa enemmän tilaa, ja itselleni hän nousee läheisimmäksi hahmoksi.
Helmet-lukuhaasteeseen täytyy kohta "salanimellä tai taiteilijannimellä kirjoitettu kirja". Arne Dahl on oikealta nimeltään Jan Arnald, ja on kirjoittanut kirjoja myös oikealla nimellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti