Tanja Kaarlela: Noutaja

Tanja Kaarlela: Noutaja
Kansi: Mervi Kattelus
Reuna 2017
269 s.
Arvostelukappale

Noutaja kertoo Iisasta ja Yrjöstä, nuoresta naisesta ja vanhasta miehestä, joiden tiet kohtaavat yllättäen. Iisa on lähtenyt pohjoiseen tätinsä hautajaisiin. Pitkällä ajomatkalla maan halki on aikaa pohtia parisuhdetta ja sitä, mitä haluaa. Hän ajaa harhaan ja päätyy maaseudulle. Siellä hän törmää Yrjön koiraan Aatuun. Koira on lähtenyt etsimään ruokaa, koska Yrjöllä ei ole ollut voimia lähteä kauppaan. Kauppakaveri on kuollut äskettäin, ja jalkaa vaivaa kipeä haava. Lääkäriin hän ei tahdo mennä, sillä sairaala on varmasti kuolemaksi.

Kun Iisa pölähtää Yrjön tupaan, hän haluaa äkkiä pois. Paikka on pieni, kylmä, tunkkainen, likainen. Hän lähtee mutta palaa takaisin, todeten että ei voi jättää Yrjöä yksin. Käydään tahtojen taisto, ennen kuin Iisa saa Yrjön mukaansa kaupunkiin, ja sairaalaan. Matka on pitkä. Ikä- ja sukupuoliero aiheuttaa kitkaa, vaikka sisimmässään kumpikin ymmärtää ettei toinen tahdo pahaa.

- Sinä kuitenkin lähdit hautajaisiin? 

- Mun oli pakko.

- Olitteko te läheisiä?

- Ai Friian kanssa? Ei todellakaan. Mä tuskin tunsin sitä. Mä halusin kyllä tutustua siihen ja olin suunnitellut lähteväni pohjoiseen vielä tänä keväänä, mutta sitten kävi näin. Ja samalla hetkellä, kun mä kuulin sen kuolemasta, mä päätin lähteä. Mun oli pakko lähteä, saada vähän ajatella asioita. 

Naisen puhuessa Yrjö muisti taas Väinön. Jos hän olisi tiennyt Väinön kuolemasta, hän olisi pitänyt huolen, että pääsee myös tämän hautajaisiin. Mutta kukaan ei välittänyt kertoa ja se oli tuntunut pahalta. Yhtäkkiä alkoi vaan täysi hiljaisuus, aivan toisenlainen kuin ennen. Tie oli hiljainen, puhelin ei soinut, päiviä kului ja viikkoja ilman minkäälaista elonmerkkiä. Ja vähitellen hän alkoi ymmärtää, että se olisi pysyvää. Hän olisi aivan yksin Aatun kanssa eikä kukaan kävisi katsomassa. Mutta pahin oli vasta edessä: se loputon tyhjyys, mikä päivien myötä seurasi. Elämänhalun katoaminen. Siitä sai Aatukin kärsiä ja siitä tuli sen kohtalo.

Taas kerran totesin, että ei pitäisi lukea kirjan esittelytekstejä. Kansiliepeessä sanotaan "hulvaton tarina", mutta mielestäni Noutajassa ei ole mitään hulvatonta tai huvittavaa. Saatan olla tosikko tai huumorintajultani huono, mutta mielestäni tarina on surullinen. Johtuuko siitä, että olen aiemmin ollut vanhusten kotihoidossa töissä kahdeksan vuotta; sillä kokemuksella Yrjön hahmo on hyvinkin tunnistettava eikä tämän (ja Aatun) asuinolosuhteissa tai mielipiteissä ole mitään hauskaa. Päinvastoin, kaikki tuntuu jopa ahdistavan tutulta. Kaikki kirjassa esitetty on mahdollista, monin paikoin jopa todennäköistä. Totuus on tarua ihmeellisempi, tai tässä tapauksessa masentavampi. Edelleen, en pidä Iisan kohellusta hassuna, eikä sellaista ole myöskään Yrjön sairaalareissulla kokema seikkailu. 

Tarina on kyllä hyvä, se etenee vakaasti kohti tuntematonta loppua. Lukijalla voi olla mielessä useita mahdollisuuksia, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mihin joku tilanne johtaa. Yllätyksiäkin on luvassa. 

Erityisen paljon pidän kirjan lämminhenkisyydestä. Vaikka siinä on hurja määrä kauheita asioita - yksinäisyyttä, onnettomuuksia, sairautta, välinpitämättömyyttä, hylätyksi tulemisen tunnetta jne - on tunnelma kuitenkin lämmin ja osin lohdullinen. Iso osa tästä johtuu varmasti Iisan ja Yrjön keskinäisestä suhteesta. Kahden hyvin erilaisen ihmisen kohtaaminen, hetki yhteistä taivalta, muutamat ystävälliset eleet ja teot, kurkistus siihen miten erilaista elämä voi olla, niillä saadaan lukija liikuttumaan. 

Kaarlelan kieli on kaunista. Se ei ole turhan koukeroista eikä maalaile taivaanrantoja. Päinvastoin, lyhyet virkkeet ovat tehokkaita ja tuntuvat harkituilta. Ylimääräinen on jätetty pois ja annettu sanojen kulkea omalla painollaan. Monet lauseet sisältävät melkein kuin aforistisia ajatuksia, pakottaen lukijan pysähtymään ja miettimään sanottua.

Tässä on koskettava kirja, joka jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. 

Noutaja on luettu myös blogeissa Kirja vieköön! ja Joukon Taideblogi.

Helmet-lukuhaasteesta täyttyy kohta 40, "kirjassa on lemmikkieläin".