Edellinen teatterikokemukseni oli monologi, jossa tosin nähtiin myös käsikirjoittaja-ohjaaja lavalla (Homoäiti). Tänään vuorossa oli kahden näyttelijän lavahallinta nimeltään Maunulalainen päiväkirja. Koko idea on loistava; Maunulan kirjastossa on ollut kolme muistikirjaa päiväkirjoina, niihin kirjastokävijät ovat saaneet kirjoittaa mietteitään, nyt teksteistä on tehty reilun tunnin kestävä esitys. Esityksiä oli Maunula-talolla ja Lavaklubilla, harmi sinänsä että tänään oli viimeinen esityspäivä eli enää sitä ei pääse katsomaan.
Etukäteen olin jonkinlaisessa puolijännittyneessä tilassa. Matti Onnismaa on tv:stä tuttu, mutta olen nähnyt häntä vain pahiksen tai ärsyttävän tyypin rooleissa. Mitä tänään olisi luvassa? Jonnakaisa Risto puolestaan on, tai siis oli, itselleni uusi nimi.
Tekstejä on valittu mukaan todella monipuolisesti. Puretaan pikkulapsiarjen väsymystä, ärsyynnytään naapurustossa pesivästä lokista, nostetaan Maunula maailmankartalle, retkeillään Keskuspuistoon, ihastutaan Maunulan taloihin ja pihoihin... Erityisesti ilahdutti yksi ihan tavallinen teksti, missä aurinko paistaa ja linnut laulaa. Niin, ei kaiken tarvitse olla synkkääkin synkempää tai vaaleanpunaista hattaraa päästäkseen parrasvaloihin. Tavallisen tekstin yhteyteen on saatu hieno oivallus; mies hermostuu että ei kenenkään elämä ole tuollaista, että päiväkirjamerkintöihin on siloteltu elämää. Siihen nainen toteaa, että mistä sinä tiedät millaisen tien ihminen on käynyt ennen kuin on päässyt kuulemaan linnun laulua. Nimenomaan ja aamen!
Maunula-talossa en ole käynyt, joten en tiedä millainen se on. Lavaklubi toimi tilana mainiosti. Näyttelijät olivat lähellä, lisäksi he katselivat yleisöä usein. Alussa molemmat moikkailivat katsojia. Kesken kaiken vieressäni oleva henkilö pudotti lasin lattialle, mietin hetken että mahtoiko se kuulua esitykseen vaikka anteeksipyyntö kuuluikin. Lavalla lasin rikkoutuminen kuitattiin heti seuraavassa lauseessa, niin loogisena jatkumona että senkin perusteella sirpaleet olisivat voineet olla osa käsikirjoitusta.
Tykkäsin siitä, että molemmat näyttelijät saivat tehdä monenlaisia henkilöhahmoja. Matti Onnismaa on karismaattinen yhtä hyvin hevidiggarina kuin taaperona. Jonnakaisa Riston lokkivihaaja Anita on huikea hahmo, ah niin överi mutta niin tuttu. Alussa katselin lavalla olevaa vaatenaulakkoa, valtaosa oli sellaista että yhtään ei voinut aavistaa miten niitä käytetään. Esityksen käynnistyttyä oli nopeasti selvää, että yhtään ei osaa arvata mitä seuraavaksi tulee. Elämän kirjo, koko tunneskaala tulee näkyviin, monesti yhdessä ja samassa tekstissä.
Maunulalainen päiväkirja on osa Maunulan maisemaa, kyseessä on sekä Kansallisteatterin yleisötyöhanke että Helsingin mallin hanke. Mielestäni on syytä nostaa erityisesti esiin se, kuinka annetaan ääni tavallisille ihmisille, olemassa oleville, heille joita saattaa olla katsomossa. Ja on hienoa tuoda isoon maineikkaaseen teatteriin teos, jonka tekijäjoukossa on mukana alan opiskelijoita.
Kiitokset lipusta Maunulan maisema / Salli Berghäll
Kuvat: Katriina Gafoor
Maunulalainen päiväkirja Lavaklubilla 24.11.2018
Esiintyjät Jonnakaisa Risto ja Matti Onnismaa
Ohjaus Eveliina Heinonen
Ohjaajan assistentti Jutta Lahtinen (Turun AMK)
Dramaturgia Juho Gröndahl
Naamiointi ja maskeeraus Stadin ammattiopiston opiskelijat
Valosuunnittelu Mirva Jantunen
Äänisuunnittelu Veli-Pekka Lahtela
Pukusuunnittelun konsultaatio Saija Siekkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti