maanantai 20. heinäkuuta 2020

David Suchet: David Suchet sanoin ja kuvin: omaelämäkerta

David Suchet: David Suchet sanoin ja kuvin: omaelämäkerta
Englanninkielinen alkuteos David Suchet: Behind the Lens. My Life. (2019)
Teksti ja kuvat David Suchet
Suomentanut Sirpa Saari
Minerva 2020
320 s.









David Suchet on yksi niistä näyttelijöistä, jotka ovat jääneet vähän sen yhden roolin vangiksi. Tiedättehän, Rolf Lassgård muistetaan lähinnä vain Wallanderina, Gerard Depardieu Obelixina, Bruno Ganz Perikadon Hitlerinä - ja David Suchet Hercule Poirot'na. Omaelämäkerrassaan hän valottaa enemmän muita töitään, ja kertoo etenkin teatterivuosistaan. 

Tämä elämäkerta on poikkeuksellinen rakenteeltaan. Suchet ei aloita syntymästä, eikä etene kronologisesti lapsuudesta tähän hetkeen. Hän on päätynyt nostamaan esille merkityksellisiä hetkiä elämästään, joitain lyhyitä, joitain vuosia kestäviä. Eri lukuihin hän on tiivistänyt olennaisen. Hänen itsensä ottaman valokuvat tärkeistä ihmisistä, esineistä ja paikoista tuovat ne lukijan lähelle. Näppituntumalla sanoisin, että reilu puolet kuvista on mustavalkoisia, mikä on toimiva ratkaisu sekin. 

En pidä itseäni minään suurena - tai edes kovin hyvänä - valokuvaajana. Otan kuvia, koska se on minun tapani tuoda esille näkemykseni maailmasta. Kovalevylläni on yli kahdeksantuhatta kuvaa, ja niitä tulee koko ajan lisää. Vanhempia kuvia katsellessani huomaan, miten olen kehittynyt ihmisenä. Se käy ilmi tavasta, jolla tarkastelen ympäristöäni. Olen hyvin visuaalinen henkilö. Näkemäni asiat vaikuttavat tunteisiini. Jos huomaan, että työhuoneeni on sekaisin ja joka puolella lojuu papereita, tunnen kaaoksen koko olemuksessani. Kun opettelen vuorosanoja tai perehdyn rooliini, en saa mitään aikaiseksi ennen kuin olen siivonnut sotkuni ja pääsen aloittamaan tyhjältä pöydältä. Minun on päästävä eroon kaaoksesta, sillä se vaikuttaa minuun negatiivisesti. Pystyn tarttumaan toimeen vasta sitten, kun olen rauhoittunut ja saanut asiat järjestykseen myös pääni sisällä.

(...)

Kaikki edellä kertomani on ollut vain hieman pidempi tapa selitellä sitä, miksi minusta tuli näyttelijä ja miksi olen näyttelijänä myös pysynyt: syy on se, että uskon esittävien taiteiden voimaan. Sanoisin, että me ihmiset olisimme huomattavasti köyhempiä ilman taiteita. Meillä on mieli, keho ja henki, jotka yhdessä muodostavat meidän sielumme. Voimme kehittää mieltämme koulutuksen avulla. Voimme huolehtia kehostamme käymällä kuntosalilla, urheilemalla ja elämällä niin terveellisesti kuin mahdollista. Mutta henkemme saa ravintonsa taiteista. Sieluamme voisi verrata kolmijalkaiseen jakkaraan, jonka kaikkien jalkojen - mielen, kehon ja hengen - täytyy pysyä vahvoina, jotta menestyisimme ja jotta jakkaramme seisoisi tukevasti maassa. Taiteet ja luovuus erottavat meidät muusta eläinkunnasta. Laiminlyömällä tämän näkökohdan emme tunnista mahdollisuuksiamme - sitä, mihin me parhaimmillamme pystyisimme.

On ehdottoman hyvä asia, että tämä kirja on suomennettu. On kiinnostavaa tutustua siihen, mitä muuta Suchet on kuin neljännesvuosisata Poirot'ia. En usko kovinkaan monen tienneen, että hän on vaimoineen asunut veneessä (ihan omasta tahdostaan), lukenut Raamatun äänikirjaksi ja aloittanut teatteriuransa esittämällä vain 23-vuotiaana Macbethia. Tai että hän on pelannut krikettiä ja soittanut klarinettia.

Mielenkiintoisin anti on Suchetin kuvaus siitä, miten hän ottaa uuden roolin haltuun. Hän todellakin omistautuu kullosellekin hahmolle, pyrkien muuttumaan täydelleen täksi. Kiehtovaa ovat myös pohdinnat siitä, miten irrottautua hahmosta ja palata itsekseen. Suchet antaa täyden arvon monille tuttavilleen, jotka ovat auttaneet häntä kehittymään ammatillisesti, auttaneet pohtimaan työn eri puolia. Samalla hän korostaa perheen merkitystä. Sekä juuret että vaimo ovat olleet  muovaamassa hänestä sitä, mikä hän on nyt. Onnekkaiden sattumusten osuutta unohtamatta. 

Hieno teos, joka tuo tähtinäyttelijän lähelle. Lukiessa tulee välillä olo, että Suchet puhuu juuri minulle. Kiitokset myös suomentajalle, vaikka en tunne alkuperäistä tekstiä enkä Suchetia niin jotenkin silti tuntuu, että suomennos tuo esiin juuri sen, mitä Suchet haluaa kertoa. 

Kirja on luettu myös blogeissa Joukon taideblogi sekä Bibbidi Bobbidi Book.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti