Neiti Marplen jäljillä

Neiti Marplen jäljillä 

Englanninkielinen alkuteos Marple: Twelve New Stories (2022)

Suomentanut Saara Pääkkönen

WSOY 2023 

366 s. 

12 naiskirjailijaa on kukin kirjoittanut omannäköisensä version neiti Marplen tekemistä tutkimuksista. Mukana on monia suomeksi käännettyjä tekijöitä, kuten Elly Griffiths, Ruth Ware, Jean Kwok, Karen McManus ja Lucy Foley. Itselleni täysin tuntemattomia olivat Alyssa Cole, Natalie Haynes ja Dreda Say Mitchell.

Novellit vievät neiti Marplen keskenään hyvinkin erilaisiin ympäristöihin. Viihdyin hänen mukanaan kylissä ja kartanoissa, mutta en pitänyt hänen viemisestään New Yorkiin ja Hongkongiin. En kerta kaikkiaan pysty näkemään neiti Marplea taiji-harjoituksissa. 

Roistot ovat mitä kekseliäimpiä, mutta eivät yllätä neiti Marplea. Neiti havainnoi tarkasti ja näkee sen mitä sanoja yrittää piilottaa. Ankara ajattelutyö tuottaa poikkeuksetta tulosta. Osa tarinoista on yllättäviä, osa varsin perinteisen dekkarikaavan mukaisia. Mukana on paljon humoristisuutta, mikä toimi ainakin minulle. Novelleiden neiti Marple vastasi varsin pitkälle päässäni olevaa kuvaa, sitä jonka näyttelijä Geraldine McEwan on sinne liimannut. 

Yksi murha pappilassa on valitettava juttu; toinen vaikuttaa jo suorastaan huolimattomuudelta, tai pahemmaltakin. Minun oli turha selitellä, että kuollut palvelustyttö keittiössä ei ollut meidän palvelustyttömme. Se valitettava tosiasia, että hän oli aiemmin toiminut siinä roolissa, sai Sa Mary Meadin kielet heilumaan vilkkaammin kuin kettua jäljestävän koiralauman hännät.

(Val McDermid: Jo toinen murha pappilassa.)

Hänen olisi pitänyt olla huoneessaan Martinique New York -hotellissa; itse asiassa hän näkin huoneensa ikkunan tämänhetkiseltä seisomapaikaltaan suojakorokkeella. Kuten useimpien vanhojen naisten, neiti Marplen usein oletettiin pysyvän jossain tietyssä paikassa, aivan kuin hän olisi ollut kynttilänjalka tai sohvatyyny; hänellä oli kuitenkin mitä kummallisin tapa päätyä juuri sinne, missä hän halusi olla.

(Alyssa Cole: Neiti Marple Manhattanilla.)

Susan kiiruhti mäkeä ylös jäykät kävelykengät vinkuen. Mutta mutkasta kääntyessään hän näki postinkantaja Williamsin laskettelevan alamäkeen polkupyörällään. Hän kiristeli ärtyneenä hampaitaan vastatessaan miehen iloiseen vilkutukseen. Kyllä kai Williams joskus toimitti kirjeitäkin eikä toiminut vain Janen henkilökohtaisena viestipalveluna? Paperinkuivat lehdet rahisivat Susanin jalkojen alla hänen pohtiessaan, miten tyypillistä neiti Marplea olikaan palkata kotiapulainen, joka seurusteli postinkantajan kanssa. Ja jos kylässä ei olisi ollut postinkantajaa, neiti Marple olisi epäilemättä hankkinut puutarhurin, joka oli jakelupojan veli. Uutiset tavoittivat aina neiti Marplen, tavalla tai toisella.

(Natalie Haynes: Purkautuva neule.)

Tykkäsin, kaikkinensa tämä oli nopealukuinen ja viihdyttävä. Osassa novelleista arvasin juonikuvion alusta lähtien, osa yllätti erityisen ovelilla käänteillään. 

On aina pieni riski herättää henkiin jonkun muun luoma hahmo, mutta tässä kokoelmassa ollaan onnistuttu oikein hyvin. Yksi tärkeä tekijä on aika ja kieli. Ollaan ilman nykyteknologiaa ja liikutaan automobiililla. Tee, leivonnaiset, käytöstavat ja juorut ovat hyvin tärkeitä. Väkivaltaiset kuolemat ovat siistejä; verta on yhdessä lauseessa ja sitten kuulustellaan ja ajatellaan. Onnistuminen perustuu etenkin siihen, että neiti Marple on uskottava, hän ei poikkea liian paljon Christien neiti Marplesta. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 15, "kirja, jolla on vähintään kolme tekijää".

Neiti Marplen jäljillä on luettu myös blogeissa Kirjasähkökäyrä ja Sivumerkkejä.