Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle). Osa 1

 

Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle). Osa 1

Saksankielinen alkuteos Das achte Leben (Für Brilka) (2014)

Suomentanut Raija Nylander 

Aula & Co 2024

561 s. 

Uusi kirjavuosi alkaa massiivisella romaanilla, joka olisi ollut vielä massiivisempi mikäli sitä ei olisi suomeksi ilmestyessä jaettu kahteen osaan. Tarina jää selkeästi kesken, sillä vielä ollaan kaukana Brilkasta: päästään hänen isovanhempiinsa asti. Oletettavasti toisessa osassa jatketaan Brilkan isoäidistä Elenestä, sillä ykkösosan päättyessä hän on vielä lapsi. Ja oletettavasti luetaan Elenen lapsista eli Brilkan äidistä Dariasta ja tämän sisaresta, Brilkalle nykyhetkessä tarinaa kertovasta Nizasta. 

Puolen vuosisadan mittainen tarina alkaa 1900-luvun alun Georgiasta ja menestyksekkäästä suklaatehtailijasta. Hänen tyttärensä Stasia alkaa olla naimaiässä, ja päätyykin avioon upseerin kanssa. Tie vie Venäjälle, jossa elämä osoittautuu olevan jotain muuta kuin mitä Stasia odotti. Aviomies on paljon poissa, eikä ole sodan jälkeen entisensä. 

Stasian sisarella Christinellä on omat ongelmansa, etenkin siksi koska hän on niin kaunis. Georgialainen Pieni Suuri mies iskee häneen silmänsä, eikä aviomies tai Christine mahda asialle mitään. Vallanpitäjä on liian voimakas vastustaja. Lopulta Ramas-aviomies tekee kohtalokkaan teon. Myös Stasian lapset Kostja ja Kitty kokevat elämässään kovia, ajautuen lopulla äärimmäisen kauas toisistaan. Tarina päättyy tässä vaiheessa taaperoikäiseen Eleneen, Kostjan tyttäreen. 

Punaisena lankana on kuuma suklaajuoma, jonka salainen resepti kulkee suvun jäseneltä toiselle. Jotkut uskovat suklaan kiroukseen, siihen että sen juomista seuraa onnettomuus, jotkut pitävät moista hölynpölynä. Sitä ei kukaan voi kiistää, etteikö kuuma suklaa toisi hetkellistä euforiaa sen juojalle. 

Ääni. Hän tunsi tuon äänen! Tuota ääntä hän ei unohtaisi milloinkaan. Hän ei sotkisi tuota pehmeää, maanittelevaa ääntä kenenkään toisen ääneen. 

Se oli hän. Nainen helvetistä.

Kitty nousi taas ylös, piti talonseinästä kiinni, perääntyi muutaman askeleen, kunnes he kaksi katosivat hänen näköpiiristään ja hän oli taas talon etupuolella. Sieltä hän juoksi sisälle taloon, sulkeutui lähimpään kylpyhuoneeseen, juoksutti vettä ja piti päätään sen alla, kunnes sai hengityksensä tasaantumaan. Mutta hänen ruumiinsa ei totellut häntä. Hänen polvensa löivät loukkua, hän pysyi tuskin seisaallaan. Hän pakottautui pitkäkseen kylmälle laattalattialle ja laski sataan, kunnes uskoi pääsevänsä taas pystyyn. 

Onpa hieno tarina, täyteläinen ja vaikuttava! Suvun jäsenet ehtivät tulla tutuksi, ja heidän kauttaan nähdään samoja tapahtumia eri näkökulmista. Kaikilla on vaikeuksia, osalla hyvin traagisiakin kokemuksia, mutta he ovat henkisesti äärimmäisen vahvoja ja pystyvät jatkamaan elämää. Vaikeudet eivät käänny voitoksi vaan traumat pysyvät, mutta selviytyminen vaatii sitä että ne pystyy painamaan taustalle. Ihmisten ohella maa käy selviytymiskamppailua, kun Georgia parhaansa mukaan pyristelee Neuvostoliiton paineessa. 

Toisen osan pitäisi ilmestyä huhtikuussa, harmi että vasta silloin. Toivon etten unohda ykkösosaa siihen mennessä. Päälinjat varmasti pysyvät mielessä, mutta yksityiskohdat ja pienemmässä roolissa olleet henkilöt saattavat hämärtyä. 

Saan tästä täytettyä kohdan molempiin Helmet-lukuhaasteisiin, vuoden 2024 haasteeseen numeron 27, "kirja kertoo jälleenrakentamisesta" ja tämän vuotiseen haasteeseen kohdan 33, "kirjassa ratsastetaan". Lisäksi Kirja joka maasta -haaste saa Georgian. 

Kahdeksas elämä (Brilkalle). Osa 1 on luettu myös blogeissa Kirjaluotsi ja Kirjan jos toisenkin.