John Ajvide Lindqvist: Veteen kirjoitettu

 

John Ajvide Lindqvist: Veteen kirjoitettu 

Ruotsinkielinen alkuteos Skriften i vattnet (2022)

Suomentanut Laura Kulmala 

Gummerus 2024

486 s. 

Kauhukirjailijana tunnettu John Ajvide Lindqvist on aloittanut dekkarisarjan, ja pätevästi onkin sen tehnyt. Tunnustan jännittäneeni, onko kirjassa kauhuelementtejä tai jotain yliluonnollista, mutta ei. Hyvä niin. 

Julia Malmros on entinen poliisi, nykyinen menestyskirjailija. Taustatyötä tehdessään hän tutustuu puolta nuorempaan Kim Ribbingiin, ja heille kehittyy suhteen tapainen. He viettävät yhdessä juhannusta, kun yhtäkkiä lähistöltä kuuluu laukauksia. He ryntäävät naapurisaareen, jonka Julia tietää kuuluvan Olof Helanderille, liikemiehelle jonka hän on tuntenut lapsesta asti. Saaresta löytyy monta ruumista ja yksi eloonjäänyt. 

Julia ja Kim ajautuvat tutkimaan tapausta, olemaan amatöörietsiviä. Sana, jota Julia on inhonnut mutta jonka hän nyt toteaa olevan oikein käyttökelpoinen. Hänen ex-miehensä Jonny on poliisi ja johtaa tutkintaa, joten jonkinlaista vastentahtoista yhteistyötä on luvassa. Tapaus osoittautuu monitahoiseksi, sillä siinä on viitteitä niin kansainvälisyydestä kuin eri rikoslajeista. 

Julia ja Kim vetivät veneen rantaan noin kymmenen metrin päähän laiturista, jotta eivät sotkisi jälkiä. Samalla kun talon nurkan takaa ilmestyi pari naapuria, Julia otti puhelimensa, soitti 112:seen ja kertoi jokseenkin vakaalla äänellä, mitä näki. Hän pyysi hätäkeskuspäivystäjää pysymään linjalla ja meni iäkkään pariskunnan luo. He tuijottivat laituria päätään pudistellen.

"Näittekö, mitä tapahtui?" Julia kysyi.

Mies, jolla oli kalju päälaki ja ohimoilta sojottavat valkoiset hiukset, osoitti laiturin suuntaan käsi täristen. "Tuolta tuli vene. Moottorivene. Siinä oli kaksi ihmistä. He ampuivat. Ampuivat... ja ampuivat ja..."

"Näitkö, millainen vene se oli?"

"Se taisi olla... Buster. Alumiinivene. Vai mitä sanot, Vera?"

Vera ei sanonut mitään, vaan pudisteli vain edelleen päätään, joten Julia välitti miehen tiedot hätäkeskuspäivystäjälle ja lisäsi, että mikäli ammuskelijat eivät olleet viskanneet aseitaan mereen, he olivat todennäköisesti aseistautuneita ja vaarallisia. Päivystäjä vastasi, että tekijöistä annettaisiin etsintäkuulutus, ja pyysi Juliaa pysymään rikospaikalla. Julia työnsi puhelimen taskuunsa ja käänsi vastahakoisesti katseensa kohti laituria. Näky sai hänet hätkähtämään. "Kim! Mitä sinä teet?"

Kun kuvio alkoi muuttua kansainvälisemmäksi ja lonkeroita tuli yhä vaan lisää, aloin jännittää putoanko kyydistä tai muuttuuko tarina tylsäksi. Turha huoli, onneksi. Ajvide Lindqvist pitää langanpäät käsissään eikä päästä niitä sotkeutumaan. Kansainvälisiä tahoja ei ole liikaa, ei myöskään henkilöhahmoja kaikkinensa. Minun oli yllättävänkin helppo pysyä kärryillä siitä, kuka on kytköksissä keneen ja millä tavalla. 

Tykkäsin kovasti Juliasta ja Kimistä, he ovat kertakaikkisen mielenkiintoinen etsiväpari. Harvoin on näinpäin, että nainen on puolet vanhempi. Julia on kirjailija, mutta poliisitausta takaa sen että hän touhuaa järkeviä asioita eikä säntäile suinpäin sinne tänne. Kim on arvoituksellisempi hahmo, mutta kirjan mittaan lukija päästetään sisälle hänen traumoihinsa. Lukija siis tietää enemmän kuin Julia, jolle Kimin käytös on toisinaan hämmennystä aiheuttavaa. 

Oikein mainio dekkariavaus, aion ehdottomasti lukea seuraavatkin osat. Maahan kätketty on ilmestymässä huhtikuussa. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 18, "kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa".

Veteen kirjoitettu on luettu myös blogeissa Kirjarouvan elämää, Kaksi sivullista ja Kirjavinkit.