sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Tuutikki Tolonen: Henkien teatterin lapset ja puhuva kaappi

 

Tuutikki Tolonen: Henkien teatterin lapset ja puhuva kaappi

Kuvittanut Netta Lehtola

WSOY 2026

178 s. 




Kun yksitoista ja puoli -vuotiaat Ottilia ja Roland mystisine kaappeineen kolkuttavat Armon ja rakkauden orpokodin ovea, Isabella-johtajatar ei arvaa että pian kaikki muuttuu. Rahavaikeuksissa oleva orpokoti on Isabellan Leopoldo-veljen rahoituksen varassa, eikä veli raota kukkaron nyörejä mielellään. Hän näkisi paikan mieluummin suljettuna, köyhät lapset jossain muualla ja sisarensa naimisissa kreivi Miriloffin kanssa. Isabella alkaa olla epätoivonen. Talvi on nurkan takana eikä hänellä ole varaa orpokodin lämmitykseen eikä velliä kummoisempaan ruokaan.

Isabellan onneksi Ottilia on hyvin neuvokas, ja keksii pian miten salaperäisen kaapin avulla voidaan saada asioihin muutos. Orpokodin lapset lähtevät innolla toteuttamaan Ottilian suunnitelmaa. Kukaan ei arvaa, että kaapilla on myös omia aikomuksia. 

Kaikkialta kuului tuhinaa ja puhinaa. Yläkerran isossa makuusalissa oli hämärää, ja orpokodin lapset nukkuivat paksujen peittojensa alla. Tai kaikki muut paitsi Ottilia nukkuivat. Hän ei saanut unta, vaan käännähteli tuskastuneena puolelta toiselle. Huoneessa oli hyvin koleaa, mutta se ei oikeastaan haitannut. Iidan tuoma kuumavesipullo peittojen alla lämmitti ihanasti. Ottiliaa valvottivat ajatukset, jotka pörräsivät päässä kuin paarmat, joita ei päässyt pakoon.

Esimerkiksi: oliko sittenkin ollut virhe ottaa kaappi mukaan? Mestari von Hofenstaufen oli sanonut, ettei kaapista ollut muuta kuin harmia. Olihan tosiaan kaapin syy, että seurue oli joutunut lähtemään maasta niin kiireesti. Mestari oli huutanut satamassa, ettei enää koskaa halunnut nähdä kaappia ja että se pitäisi tönäistä mereen. Entä jos hän olikin ollut oikeassa? 

Ottilia oli kuitenkin halunnut kaapin. Kaappihan oli valinnut juuri Ottilian kaikista ihmisistä. Kaappi oli antanut Ottiliallekin lahjan. Aivan erityisen lahjan.

Uuden sarjan avaus on lämminhenkinen ja jännittävä. Tykkään tosi paljon siitä, että toisin kuin niin monissa muissa orpokotitarinoissa tässä paikan henkilökunta - eli johtajatar Isabella ja hovimestari Viktor - oikeasti välittävät lapsista, ja lisäksi lapset ottavat uudet tulokkaat vastaan mutkattomasti, ilman kiusaamista. 

Jännitystä tulee paitsi siitä, onnistuuko Leopoldo orpokodin sulkemisessa myös siitä, mitä kaikkea kaappi keksii. Ottilia kertoo muille, miten joitain illuusioita luodaan, mutta kaappi tekee myös asioita joita Ottiliakaan ei osaa selittää. Vaikka Isabellalle ja myöhemmin Leopoldolle ja kreiville suunnatut esitykset on hyvin suunniteltu, mukaan mahtuu yllätyksiä joihin kukaan ei ole osannut varautua. 

Sarjan toinen osa ilmestyy keväällä, odotan sitä innolla. Ensimmäisen kirjan perusteella tämä on tosi ihana sarja, jossa on ajattomuutta vaikka se sijoittuukin historialliseen (1800-luvun?) Helsinkiin. 

Kirja on luettu myös blogissa Unelmien aika. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti