Katri Kirkkopelto: Molli ja hirveä herne

 

Katri Kirkkopelto: Molli ja hirveä herne

Lasten Keskus 2021 

25 s. 

Mikäpä sopisi joulun aikaan paremmin kuin kirja ennakkoluuloista oudon näköistä ruokaa kohtaan! Monessa kodissa lienee tilanne, että kerran vuodessa syötävät, aikuisille niin herkulliset ruuat ovatkin lasten mielestä epäilyttäviä, kenties suorastaan kauheita. 

Aina niin ihana Molli on hurjan nälkäinen, hänen vatsansa murisee niin että hän ihan säikähtää. Lähellä on Sisu-ystävä valmiina auttamaan. Oranssit, keltaiset ja punaiset ruuat ovat hyviä, mutta sitten Sisu laittaa kattilaan herneitä. Katastrofi! Molli ei pidä vihreästä ruuasta! Mitäs nyt tehdään? 

Sisu rohkaisee Mollia parhaansa mukaan, mutta Molli ei siltikään halua syödä herneitä. Sisu yrittää uudelleen, ja Molli päättää voittaa inhonsa. Herneitä ei ole helppo saada kiinni, ne pyrkivät lautaselta karkuun minkä ehtivät. Kun Molli lopulta saa yhden kiinni ja on valmis syömään, hänen suunsa ei suostu aukeamaan. Muitakin kommelluksia sattuu, ennen kuin Molli lopulta saa syötyä yhden herneen. 

- Sisu, suuni ei suostu syömään vihreää ruokaa. Katso vaikka, Molli sanoi ja vei herneen lähemmäs suutaan. NAPS! Suu napsahti kiinni.

Sisu mietti hetken. Sitten se keksi.

- Laita silmät kiinni, niin et näe vihreää väriä, Sisu sanoi ja näytti Mollille mallia. 

Molli sulki silmänsä ja yritti uudestaan. Mollin nenä nuuhki vimmatusti, kun herne lähestyi. NAPS! Suu meni jälleen kiinni. 

- Ei auta, Molli huokaisi. - Nenäni haistaa vihreän värin.

Sisu mietti jälleen. 

- Pidä nenästäsi kiinni. Silloin et haista, minkä värisiä herneet ovat, Sisu keksi. 

Molli piti nenästään kiinni ja sulki silmänsä. HUMPS! Herne humpsahti Mollin suuhun. 

Tykkään kaikista Molli-kirjoista tosi paljon, eikä tämä tee poikkeusta. Kirja rohkaisee kokeilemaan, mutta tekee sen hienovaraisesti eikä osoittelevasti tai painostavasti. Se myös näyttää, että on juhlan paikka kun kokeilussa onnistuu, syö sitten yhden herneen tai monta. 

Tarinan lisäksi rakastan kuvitusta, varsinkin Mollin ilmeet ovat kertakaikkisen osuvia. Vaikka aihe on sinänsä vakava, käsittelytapa on lempeä ja hauska. Erityistä plussaa pienistä bonusjutuista, joissa lukijan pitää tehdä jotain Mollia auttaakseen. Ihanaa vuorovaikutusta!

Helmet-haasteeseen täyttyy toiseksi viimeinen tyhjä ruutu eli numero 3, "kirjan nimessä on kasvi".

Mollin taistelusta herneiden kanssa on luettu ja kirjoitettu myös esim. blogeissa Lukutuulia, Kirjat kertovat ja Kirjavinkit.

Lastenkirjalauantai: Katri Kirkkopelto: Mollin iltahepuli

 

Katri Kirkkopelto: Mollin iltahepuli

Lasten Keskus 2020

25 s.

Molli on herttainen hahmo, josta ei oikein tiedä mikä se on. Hassun näköinen otus, jonka mukana ollaan erilaisissa tunnetiloissa. Tällä kertaa Molli saa yökylään ystävänsä Sisun, ja se vasta on jännittävää! Nukkumaanmenosta ei tule mitään, kun kaveruksilla on niin hauskaa. 

Mollia ja Sisua kutittaa! Ne kikattavat, käkättävät, hekottavat, höröttävät, hihittävät ja hohottavat hepulissa. 

- Nukuttaako nyt? öttiäinen kysyy Mollilta ja Sisulta.

- Ei nukuta, Molli ja Sisu huutavat yhteen ääneen.

Kutitus ei toiminut. Täytyy kokeilla jotain muuta, öttiäinen tuumaa. 

- Auttaisiko unihiekka ystävyksiä nukahtamaan?

Puhalla kevyesti unihiekkaa Mollin ja Sisun päälle. Käännä sivua.

Pidän kirjoista joissa lapsia osallistetaan. Tässä he pääsevät muun muassa puhaltamaan, ravistamaan, silittämään ja komentamaan. On kiva, että on monenlaista tekemistä, ei vain yhtä. Öttiäinen keksii joka aukeamalla uuden tavan, mutta seuraavalla aukeamalla nähdään että ei toiminut. Molli ja Sisu saavat hepulin kaikesta, eikä naurusta tule loppua.

Vaikka olen aikuinen, tunnistan ja tunnustan iltahepulin. Sellainen tulee helposti kun reissataan ystävien kanssa, ja rauhoittuminen kestää aikansa. Siispä tämän lukeminen oli itsellenikin hauskaa! 

Mollin iltahepuli on luettu myös blogissa Luetaanko tämä?