Ruotsinkielinen alkuteos Comedy Queen (2018)
Suomentanut Katriina Kauppila
Otava 2019
189 s.
Nyt seuraa yksi lastenkirjallisuuden (ja myös nuortenkirjallisuuden) hienouksista. Viikko sitten kirjoitin 11-vuotiaasta Agnesista, tällä viikolla vuorossa on Sasha, joka on tarinan alkaessa 11. Päähenkilön ikä on ainoa asia, mikä näissä kirjoissa on yhteistä, kaikki muu on kaukana toisistaan. Hienous on siis siinä, että tietynikäiset lukijat saavat ikäisiään samastumiskohteita hyvin eri tunnelmaisista kirjoista. Tässä olin melko yllättynyt Sashan iästä, hän tuntui enemmänkin 16- kuin 11/12-vuotiaalta.
Sashan äiti on kuollut, ja asia saa ihmiset yhä hirveän surullisiksi. Äiti oli pitkään masentunut, ja siksi Sasha päättää omistaa elämänsä hauskana olemiselle. Jos hän tekee kaiken päinvastoin kuin äiti, jos hän välttelee asioita joita äiti teki ja joista äiti piti, ehkä hän sitten onnistuu elämässä ja välttyy suruilta.
Mutta minä HALUAN saada hauskat luut. Minusta TULEE sellainen. Uskon että se on mahdollista, vaikka en ole syntynyt sellaiseksi. Minun suunnitelmani on, että vaihdan puolitylsät luuni hauskoihin, yhden kerrallaan! Jos jotakin olen, niin määrätietoinen. Isä sanoo kylläkin, että olen määrätietoinen ihan väärässä asiassa. Että minulla siis on väärä päämäärä. Että minun pitäisi keskittyä enemmän kouluun. Juuri tällä hetkellä hän esimerkiksi kävelee ympäri keittiötä ja mutisee, etten opi tarpeeksi maankuoresta ja maan ytimestä, Sori vaan, mutta minusta se ei tunnu tärkeältä. En suoranaisesti pysty kuvittelemaan itseäni tilanteeseen, jossa elämäni olisi kiinni siitä, tiedänkö maankuoren eri kerrokset. Ja jos niin sattuisi käymään niin: Hello?! Google!
Sen sijaan minun elämäni on kiinni siitä, että saan hankittua itselleni funny bones. Enkä edes liioittele. Se on totuus. Minä en selviä ilman niitä.
Sashalla on seitsenkohtainen lista vältettävistä asioista, mutta osoittautuu että listan noudattaminen ei ole helppoa. Kaikki alkaen hiustenleikkuusta menee pieleen. Listan viimeinen kohta, comedy queeniksi tuleminen ei sekään suju vaikeuksitta. Ennen tavoitetta Sashan ympärillä tapahtui hauskoja asioita ja hänelle naurettiin hyväntahtoisesti, mutta nyt kun hän yrittää olla hauska eivät ihmiset ymmärräkään mistä on kyse. Hän saa opetusta stand upin tekemiseen, mikä saa asiat rullaamaan. Mutta voiko surua välttää pakonomaisella hauskuuttamisella?
Takakannessa on erittäin osuva teksti: "Hauskin surullinen kirja, jonka koskaan luet". Tiedä tuosta koskaan, mutta hauska ja surullinen tämä on. Sashalle tapahtuu paljon kommelluksia, jotka ovat mitä herkullisinta tilannekomiikkaa. Toisaalta hänen surunvälttelynsä on todella koskettavaa luettavaa. Hän ei voi mennä äitinsä haudalle, koska hän ei halua itkeä. Sillä jos hän itkee, itku ei ehkä lopukaan, jolloin hän ehkä masentuu ja kuolee. Sinänsä looginen päättelyketju, mutta tuntuu pahalta lukea siitä. Onneksi Sashalla on ympärillään aikuisia, jotka pystyvät puuttumaan tilanteeseen.
Tässä on kirja, joka sopii monenikäisille lukijoille. Koulumaailman tilanteet ovat tuttuja sekä ala- että yläkoululaisille. Suru on ajaton ja iätön aihe, samoin tasapainoilu sen kanssa miltä sisällä tuntuu ja mitä antaa muiden nähdä. Unohtamatta ystävyyden voimaa!
