lauantai 25. huhtikuuta 2020

Lastenkirjalauantai: Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain

Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain
Kuvittanut Kati Vuorento
WSOY 2020
183 s.








Pitäisikö olla nolo, jos tunnustaa päättäneensä lukea kirjan ihan vain siksi, että päähenkilön nimi on Agnes? :) Koska nimi on niin epätyypillinen, oletus on että tarinakin on jotenkin erilainen. Ja niinhän se on. 

Agnes muuttaa äitinsä kanssa Harmalan pikkukaupunkiin. Äiti on saanut töitä paikallislehdestä, ja ajatus on että he viettävät paikkakunnalla vajaan vuoden. Tuskin he ovat saapuneet, kun äiti jo onnistuu hommaamaan Agnesille kesätöitä koiranulkoiluttajana. Ja heti ensimmäisellä kävelylenkillä Agnes ja Ossi-koira päätyvät hautausmaalle, jossa on kummallinen hautakivi. Kuka on Agnes Margaretha, joka on vuonna 1938 elänyt vain yhden päivän, ja jonka hautakivessä ei ole sukunimeä? Agnes Margareetta päättää ottaa asiasta selvää, etenkin sen jälkeen kun hän on alkanut nähdä outoja unia Agnes-nimisestä tytöstä. Avukseen hän saa Pullan, lähellä asuvan pojan. Mysteeri alkaa paikallislehden arkistosta, ja vie lapset sekä koiran seikkailuun.

Agnes käänsi vitriinille selkänsä. Hän oli yhtäkkiä kummallisen levoton. Tuntui kuin hänellä olisi ollut kiire löytää jotain, vaikkei hän itsekään tiennyt mitä. Hän vilkaisi seuraavaa vitriiniä: piippuja, shakkipeli, lompakko, vanha kirja avoinna aukeamalta, joka oli piirretty täyteen himmeitä merkintöjä, vahaleimasin. Agnes käännähti nopeasti pois ja jatkoi eteenpäin.
"Minne sinulla on kiire?" Pulla ihmetteli. "Meillä on ainakin kymmenen minuuttia aikaa ennen kuin tänne tulee ketään. Kaikki ovat syömässä."
"Minä..." Agnes aloitti, mutta ei osannut jatkaa. Hänen käsivarsiaan kihelmöi. Hän pakotti itsensä kävelemään, vaikka jalat olisivat halunneet juosta.
Seuraavan lasin alla hän näki vanhoja kirjeitä ja valokuvia. Kuvien joukossa oli mustavalkoinen koulukuva Agnes Mariasta ja Hugosta. Mutta ei hän etsinyt näitäkään. Agnes jatkoi eteenpäin.
Ja sitten se oli siinä. Hän pysähtyi ja henkäisi syvään.

Tämä on taas kerran sellainen lastenkirja, jota lukiessa tekisi mieli hihkua riemusta ja hypähdellä ympäriinsä. Minun lukumakuuni ihan täydellinen paketti! Hieno tarina, jossa selvitetään Agnes-nimen toistuvuutta sekä unien ja reaalimaailman kohtaamista. Jännitystä riittää, vaikka mukana ei olekaan rosvoja tai muita pahiksia. Sivujuonteina on avioero, kuolema, koulukiusaaminen ja yksinäisyys, mutta ne pysyttelevät sivulla eivätkä katkaise päätarinan jännitettä. Vaikka Agnes ja Pulla ovat alakouluikäisiä, viidennen ja kuudennen luokan välissä, he toimivat hyvin aikuismaisesti ja loogisesti. Aloin miettiä, että tämä tarina olisi helposti muokattavissa ja laajennettavissa aikuisten romaaniksi. Vaikka ei sillä, aikuisten kyllä sopisi lukea lastenkirjoja ja sekä saada niistä elämyksiä että ehkä oppiakin jotain. Lasten tapa katsoa maailmaa on usein sellainen, että siihen olisi aikuisten hyvä pysähtyä hetkeksi.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti