Meritta Koivisto: Sukulainen

Meritta Koivisto: Sukulainen
Lukija: Vuokko Hovatta
Storytel original - kirja
Kuunteluoikeus saatu Storyteliltä

Muutama vuosi sitten luin Meritta Veilleux'n teoksen Sovinto, ja pidin siitä. Senpä vuoksi ilahduin kun kirjailija otti yhteyttä, ja tiedusteli kiinnostaako Sukulainen - ja kiinnostihan se. Jännityskertomus ja sukutarina, jossa liikutaan niin Suomessa kuin Ruotsissa. Kirsikkana kakun päällä Vuokko Hovatta, jota tosin en osaa vieläkään ajatella (ääni)näyttelijänä vaan laulajana laulamassa Annikki Oksasen runoja (sivuhuomautus: Lempieläimiä on hienon hieno levy!)

Tarina alkaa, kun Sonja Berg karkaa ruotsalaisesta mielisairaalasta, jossa hän on viettänyt pitkän aikaa. Karkumatka alkaa ikävästi, kun Sonja aiheuttaa hoitajan kuoleman, kuullen siitä itse vasta myöhemmin. Sonjan matka vie Suomeen, jossa hän kidnappaa Iidan. Miksi? Iida ei ymmärrä lainkaan mistä on kyse, mutta hänen isänsä tietää. On kyse menneistä salaisuuksista, joiden vuoksi poliisia ei voi sotkea juttuun.

Samaan aikaan ruotsinsuomalainen poliisi Harriet Jaatinen ajautuu tutkimaan Sonjan karkaamista. Oikeastaan hän tutkii sukunsa asioita, mutta koska Sonja sattuu liittymään niihin niin hän ajautuu tapahtumiin syvemmälle kuin on osannut odottaa. Sairaslomalla ollessaan hän toimii epävirallisesti, yksin, ilman taustatukea. Mutta hän ei voi antaa asioiden olla. Väistämättä Ruotsin ja Suomen tapahtumat limittyvät niin, että lopulta jäljellä on vain saari, jonka on vihdoin aika paljastaa salaisuudet. 

Täytyy tunnustaa, että kuuntelin tätä äänikirjaa harvinaisen kauan, melkeinpä kuukauden mittaisen kuunteluoikeuden viime tunteihin asti. Kuuntelen yleensä äänikirjoja bussissa, 45-minuuttisen työmatkan molempiin suuntiin. Nyt olen työskennellyt paljon etänä, joten bussimatkat ovat olleet vähissä. Huomasin kuitenkin, että vaikka välissä oli päivienkin tauko, kuuntelua jatkettuani muistin ihmiset ja edeltävät tapahtumat. Huomaan myös, että vaikka kuuntelun lopettamisesta on jo ainakin viikko, muistan tarinan ja ihmiset. 

Mielestäni Sukulaisen vahvuus on nimenomaan ihmiskuvauksessa. Henkilögalleria on kohtalaisen laaja, mutta kaikki saavat riittävästi tilaa jotta lukija ehtii tutustua heihin. Pääni oli täynnä mielikuvia, ja yhä pystyn näkemään Harriet Jaatisen ja Konrad Ledermanin sen enempää pohtimatta, että keitäs he ovatkaan ja missä olen heihin tutustunut. Sonjan kanssa kävi kylläkin niin, että jotenkin kuvittelin alussa että hän on nuori, jos nyt ei ihan teini-ikäinen niin ei ainakaan enempää kuin 20-vuotias. Siksipä hätkähdinkin, kun jossain kohtaa tajusin että Sonja onkin päälle kolmenkymmenen. Henkilöhahmot ovat sinänsä ihan tavallisia ihmisiä, he voisivat olla naapureitani - mikä on hyvä asia. 

Teema ei ole ainutlaatuinen, on paljon kirjoja joissa sukusalaisuuden tai -salaisuuksien peitteleminen aiheuttaa eripuraa, toisinaan suorastaan rikoksiakin., ja joissa rahalla ja vaikutusvallalla pääsee livahtamaan vaikka mistä. Koivistolla on kuitenkin elementtejä, jotka tekevät tarinasta erottuvan. Varsinkin Sonjalle tapahtuneet asiat ovat sellaisia, että niitä on vaikea lukiessa käsittää ja lukemisen jälkeen unohtaa. Tarinaa kerrotaan todella monen hahmon näkökulmasta, mikä antaa sille hurjasti syvyyttä ja osaltaan vaikuttaa siihen, että henkilöhahmot tuntuvat läheisiltä - vaikka valtaosasta ei pidäkään. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 8, "kirja jonka joku toinen valitsee puolestasi". Olen toistaiseksi käyttänyt vain kirjastojen e-kirjapalveluita, joten en välttämättä olisi bongannut tätä ilman kirjailijalta saatua viestiä. Kiitos Meritta Koivistolle ja kiitos Storytelille, että sain kuuntelumahdollisuuden!

Sukulainen on kuunneltu myös blogeissa Ennen aamukahvia ei voi ja Kuunnellut äänikirjat.