Lastenkirjalauantai: Barbara Cantini: Mortina ja ällöttävä serkku

Barbara Cantini: Mortina ja ällöttävä serkku
Italiankielinen alkuteos Mortina e l'odioso cugino (2018)
Suomentanut Katariina Heilala
Tammi 2020
46 s.

Joko tunnet Mortinan, Villa Tuonelassa asuvan zombitytön? Jos et, niin nyt on korkea aika tutustua! Sarjan avausosa, ytimekkäästi Mortina, esitteli Mortinan, hänen Tuoni-tätinsä sekä yritykset ystävystyä tavallisten lasten kanssa. Tässä kakkososassa Villa Tuonelassa tapahtuu kummia.

Juuri kun Mortinalla on aivan hirvittävän tylsää, ovikello soi. Ovella on Adalbert, serkku josta Mortina ei ole koskaan kuullutkaan. 

Hyvin pian käy ilmi, että Adalbert on kovin vaatelias, sekä lisäksi nokkava. 

Ylhäiseen sävyyn Adalbert vaati suuren kupillisen lämmintä kurpitsamehua kolmen hillotun inkivääripalasen ja hämähäkinmunien kera. Siinä vaiheessa Mortinan into oli jo täysin laantunut. Tarjoiltuaan mehun Mortina lähti etsimään tätiään, sillä hän halusi esittää vastalauseensa tylsän serkun kutsumisesta kylään.

Tätiä ei kuitenkaan löydy mistään. Sen sijaan ovikello soi uudelleen, ja uudelleen, ja vielä uudelleen. Pian Mortinan kaikki ystävät ovat saapuneet paikalle. Mutta kuka heidät on kutsunut? Kuka soittaa flyygeliä tyhjässä huoneessa? Minne katoavat Tuoni-täti sekä Venla? Mortina ja hänen ystävänsä päättävät ryhtyä salapoliisitehtäviin löytääkseen selityksen kaikelle kummalliselle. Adalbert ei moiseen halua mukaan, vaan lähtee juomaan lisää kurpitsamehua - mutta hänkin katoaa! Onneksi kaikkeen löytyy selitys.

Pidin jo sarjan avausosasta, pidän myös tästä. Arkinen kauhu on sympaattista, olen sen havainnut jo aiemmin etenkin sarjoissa Kauhuagentti Nelli Rapp sekä Yökoulu. Zombit, kummitukset ja vampyyrit ovat arkipäivää, isoeno on isoeno vaikka hän olisikin vain pelkkä pää. Mortina-sarjassa pidän siitä, kuinka mutkattomasti zombin ja ihmislasten tutustuminen ja ystävystyminen sujuvat. Ei ole ennakkoluuloja, ja alkujännityksen jälkeen kukaan ei enää kiinnitä huomiota siihen, onko joku ihminen vai zombi. 

Nyt kyllä tykästyin Adalbertiin, hän on kerrassaan mainio. Toivon tapaavani hänet uudelleen, mikäli sarja jatkuu. Ainakin yksi osa on jo tullut italiaksi, se ilmestyy tänä vuonna myös suomeksi. Mutta totisesti toivon, että Mortinan elämän kuvaus ei jää kolmeen kirjaan. Villa Tuonela ja sen hahmot antaisivat kyllä aihetta vaikka kuinka moneen seikkailuun.