Hugh Laurie: Järein asein

Hugh Laurie: Järein asein
Englanninkielinen alkuperäisteos The Gun Seller
Suomentanut Aleksi Milonoff
Tammi 2011
423 s.

Heti naurattaa, kun katsoo kirjan tekijän nimeä. Ja vielä enemmän, kun katsoo takakannen velmuilukuvaa. Olen katsellut Fry&Laurie-komediaa ihan riittämiin, ja pisteliäs tohtori House on myöskin hykerryttävän hauska. Ei siis ihme, jos kirjalta odottaa huumoria, dekkarigenrestä huolimatta.

Järein asein on kirjoitettu jo vuonna 1996, siis aikaan ennen Housea. Se on kuitenkin suomennettu vasta viime vuonna, ja hyvä niin. Laurien loikka brittikomediasta nopeatempoiseen sarjaan ja ennenkaikkea menestyminen molemmissa tyypeissä nostattaa kovat odotukset myös kirjan osalta. Odotukset täyttyvät ja ainakin minulla jopa ylittyvät. Tarina on vauhdikas, jännittävä ja väkivaltainen mutta samalla kauttaaltaan kuorrutettu kuivalla huumorilla. Tappeluiden, ampumisten ynnä muiden yhteydessä kertoja puhuttelee lukijaa ironisoiden sekä tapahtumia että henkilöitä.

Keskiössä on freelanceturvamies Thomas Lang. Hänelle on tarjottu tappokeikkaa, josta hän on kieltäytynyt. Mennessään varoittamaan iskun kohdetta hän tulee temmatuksi pelinappulaksi monimutkaiseen asekauppakuvioon. Yhä uudelleen hän joutuu arvioimaan, keneen voi luottaa, vai voiko keneenkään paitsi itseensä. Raha, ahneus ja valta pyörittävät peliä, jossa tavoitteena on saada kaupaksi uutta sotilasteknologiaa terrori-iskun varjolla. Lang joutuu läheisiin tekemisiin kaikkien osapuolien kanssa, on mutta lopulta uskollinen vain omalle ideologialleen: raha on tarpeen vain tupakan ja moottoripyörän ostamiseksi. 

Ulkona oli pimeää, kylmää ja pimeää, ja taivaalta tihutti heikosti vettä tyyliin "en oikein jaksa vaivautua". Lähdin kävelemään hitaasti, kuin en todellakaan olisi välittänyt sateesta enkä mistään muustakaan, mitä elämällä oli tarjottavana maapallolla, ja toivoin etten joutuisi odottamaan pitkään.

En joutunut odottamaan ollenkaan.

Auto oli tummanvihreä Porsche 911. Sen havaitseminen ei ollut erityisen vaativaa, koska Porschet olivat Prahan kaduilla yhtä harvinaisia kuin minä. 

Ilman runsasta huumoria Järein asein saattaisi hukkua globaalien ase- ja/tai huumekauppaa käsittelevien kirjojen joukkoon. Joillekuille huumorin määrä ja etenkin sen minäkeskeisyys saattaa olla liikaa, mutta minulle se toimi. Pakko on vielä myöntää, että lukiessani näin silmissäni Laurien hahmon, en mitään fiktiivistä sankaria. Se ehkä teki kirjan entistä toimivammaksi.