Juha Seppälä: Mr. Smith

Juha Seppälä: Mr. Smith
WSOY 2012
279 s.

Kuulkaa ihmiset, tässä on nyt Kirja. The Kirja.

En ollut kuullut Seppälän uutuudesta, ennen kuin sisareni kysyi onko se jo saapunut kirjastoon. Hänen mukaansa Mr. Smithiä on ylistetty parhaaksi kotimaiseksi kirjaksi ikinä, lisäksi on kuulemma sanottu ettei tämän jälkeen kukaan voi enää kirjoittaa mitään uutta. Uteliaisuus oli niin suuri, että kirja kiilasi lukulistan kärkeen. Luin muutaman rivin ja koin riehakasta riemumieltä: tässä on nyt jotain aivan erityisen tehokasta, jotain joka imaisee lukijan mukaan välittömästi, jotain mikä saa kädet täristen ahmimaan sanoja sanojen perään.

Tarinassa liikutaan isoisän Herra Schmidtin mukana 1900-luvun alkupuolella ja pojanpojan Smithin kanssa 2000-luvulla. Pojanpoika jäljittää isoisän julkaisematonta käsikirjoitusta seuraten isoisän jalanjälkiä niin pitkälle kuin mahdollista. Etsiminen on kallista ja työlästä eikä onnistu ilman apua, vaikka Smith onkin ongelmanratkaisija. On sittenkin helpompaa auttaa muita kuin itseään.

Tuskin olen erityisen mallikelponen yrityskansalainen. Kustannustehokkuutta pyrin parantamaan ajamalla vuodesta toiseen vanhalla Skoda Octavialla ja ostamalla halpaa kahvia, sitä kuluu paljon. Organisaationi on kevyt, 76 kiloa. Se on kevyt kaikilta osin: asuntoni kalustus on äärimmäisen pelkistetty. En enää kuvitellut asettuvani koskaan mihinkään paikkaan niin ettei siitä joskus täytyisi lähteä.

En pidä funktionalismista, mutta asunnot ovat koneita. Asunto on asunto, ei lokoisa kotipesä. Olen muuttanut niin monta kertaa, että minun olisi pitänyt kaikkien muuttojeni jäljittämiseksi palkata arkeologi. Muuttojen yhteydessä olin päässyt eroon epämieluisista kirjeistä, valokuvista, kalusteista, muistoista, menneisyydestä, johon oli liki mahdotonta palata. (Lankapuhelimesta luopuminen tuotti minulle suurta tyydytystä. Ajattelin nautinnolla kaikkia niitä, jotka kuulisivat viestin: numero ei ole käytössä, tarkistakaa numero.)

Kummankin herran elämä on liikkuvaista ja juuretonta. Vaikka ympärillä on ihmisiä, läheiset kontaktit puuttuvat. Ajatustasolla heidän tiensä kohtaavat, mutta lopulta Smith joutuu tekemään päätöksen: haluaako hän tietää?  

Mr. Smith on ensimmäinen koskaan lukemani Seppälän kirja, ja kokemus on ollut järisyttävä. Kirja on niin kertakaikkisen hyvä että ihan puistattaa. Henkilöhahmoja riittää Romanoveista Jouko Turkkaan, ja mukana on myös pakollinen Rane. Ilman Ranea mikään kirja ei elä kauaa. Rane on se, joka tulee ja menee, useimmat eivät häntä huomaa mutta moniin hän jättää jäljen.

Jos voisin niin pitäisin nyt hengähdystauon ja nauttisin Mr. Smithin tuottamasta euforiasta. Mutta koska luettavien kirjojen pino kasvaa huolestuttavan kovaa vauhtia, niin nautin Mr. Smithin jälkilämmöstä pieninä annoksina muiden lukukokemusten lomassa.