David Nicholls: Kaikki peliin

David Nicholls: Kaikki peliin
Englanninkielinen alkuperäisteos Starter for Ten
Suomentanut Sauli Santikko
Otava 2012
414 s.

Voi sentään. Tämä oli kirja, josta olisin halunnut pitäää. Olisin halunnut rakastaa tätä. Mutta.

Nichollsin edellinen suomennos Sinä päivänä oli kertakaikkisen lumoava, ja se piti lukea kertaistumalla. Sen sijaan Kaikki peliin jätti kylmäksi. Olen syntynyt 1980-luvulla, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat, mutta olen ehkä liian nuori saamaan kosketuspintaa sen ajan opiskelijaelämään. Toisaalta samanlaiselta meno vaikuttaa nykyäänkin, tärkeintä on hauskanpito ja yritys sopeutua joukkoon, ei niinkään valmistuminen ja aikuisuus.

Tarinan päähenkilö on Brian Jackson, joka aloittaa kirjallisuuden opinnot yliopistossa. Hänellä on suunnitelma: kirjoittaa runoja, osallistua henkevän älykkäisiin keskusteluihin ja löytää tyttöystävä. Tietenkin on päivänselvää, ettei mikään näistä onnistu. Heti kun Brianin tavoitteet on listattu, lukija arvaa niiden jäävän vain tavoitteeksi. Kysymys onkin siitä, kuinka monta sataa sivua Brianin epäonnistumisista kirjoitetaan.

Kaikki peliin kuvaa Brianin ensimmäistä opiskeluvuotta, mielestäni liian hitaalla temmolla. Opiskelu ja kaverit jäävät taustalle Brianin keskittyessä hurmaamaan Alicea. Epäonnistuneita kohtaamisia riittää liiankin kanssa. Tunsin usein jonkinlaista myötähäpeää, en tiedä oliko se Briania vai Nichollsia kohtaan. Satoja sivuja, kymmeniä tapahtumia mutta silti päällimmäisenä tunne: eikö tämä ole kerrottu jo tässä kirjassa, joskin hieman toisin sanoin ja toisessa ympäristössä? Muut henkilöt yliopistopiirissä ovat onnistujia, mutta he jäävät niin taustalle, että Brianin täydellinen epäonnistuminen ja nöyryytys ylikorostuvat.

Ensimmäiset kaksikymmentäviisi metriä minä vakuuttelen itselleni, että suoriudun kyllä, jos vain kävelen tarpeeksi nopeasti ja vaihdan kassia puolelta toiselle aina kun sangat alkavat pureutua kämmenlihaan. Mutta Woolworthsin edustalla väistämätön tapahtuu, kassin pohja repeää ja painot iskeytyvät jalkakäytävään iskuporakoneen ääntä muistuttavalla jysäyksellä. Ostoksilla kävijät, enimmäkseen nuoria äitejä lastenvaunujen kanssa, kääntyvät katsomaan minua ja painoja. Minä puolestani katson takaisin "kuka ihme pani painot kassiini!" -ilmeellä. Katukivi näyttää ehjältä, mutta toinen käsipainoista rullaa hyvää vauhtia kohti kemikaliota kuin pikkuruinen tankki. Minun pitää syöksähtää sen perään ja pysäyttää se jalallani., mikä herättää hilpeyttä nuorten äitien parissa. He osoittavat minua sormella ja sanovat lapsilleen: "Katso tuota hassua nuorukaista!" Minä otan käsipainot käsiini ja marssin reippaasti matkoihini.

Jaksan kävellä kaksikymmentä metriä, kunnes minun täytyy pysähtyä vetämään henkeä naistenvaatekaupan kohdalla. Teinitytöt huomaavat painot ja hihittelevät minulle nojatessani vasten puodin ikkunaa. Tulen siihen tulokseen, että tärkeintä on liike, täytyy pitää vauhtia yllä. Onnistun kyllä, kun en pysähdy. Eihän matkaa ole jäljellä kuin vajaat pari kilometriä.

Vaikka Kaikki peliin on suomennettu myöhemmin kuin Sinä päivänä, se on Nichollsin esikoisteos ja sellaisenaan kirjailijanraakileen tekele. Käsikirjoittajan tausta saattaa vaikuttaa siihen, että kirja tuntuu etenevän hitaasti ja välillä junnaavan paikoillaan. Ilahduttavaa on se, että myöhemmin kirjoitettu Sinä päivänä siirtää Nichollsin selvästi kirjailijan suuntaan. Vaikka Kaikki peliin olikin pettymys, odotan silti Nichollsin seuraavaa kirjaa.