Kuvitus Pirkko-Liisa Surojegin
Julkaistu alunperin Japanissa nimellä Chibi Fukurou no Bouken (2009)
Minerva Kustannus Oy 2013
37 s.
Ihana, ihana, ihana kirja! Tässä toimii kaikki. Tarina on lempeä olematta lässy, lisäksi kuvitus toimii täydellisesti yhteen tarinan kanssa. Monet kuvat Pikkupöllön hahmosta ovat samankaltaisia keskenään, mutta juuri niillä pienillä silmien tai pään asennon muutoksilla tulee päivänselväksi se, mitä Pikkupöllö sillä hetkellä ajattelee, tuntee, haluaa tehdä.
Kevätpäivänä auringon noustessa Pikkupöllö istuu puun oksalla miettimässä, mitä pöllöt tekevät. Hän näkee alhaalla hangessa jäniksen ja päättää tulla sellaiseksi, valkoiseksi pitkäkorvaiseksi maapöllöksi. Äitipöllö antaa hänelle luvan lähteä lumeen hyppimään. Pikkupöllö saa pian huomata, että jäniksenä olo on vaikeaa; siispä hän etsii omaa paikkaansa muualta. Hän kohtaa muita eläimiä ja joka kerta huomaa, että vaikka kuinka haluaisi olla toisen kaltainen, se ei vaan onnistu.
Samassa äitipöllö lennähti sen viereen.
- Täällähän sinä oletkin, äiti sanoi Pikkupöllölle.
- Olet ollut koko päivän poissa, olin sinusta huolissani.
- Minä en ole pitkäkorvainen maapöllö, en valtava karvakynsipöllö enkä hyppivä häntäpöllö, Pikkupöllö sanoi surkeana.
Äitipöllö lohdutti poikastaan ja sanoi lempeästi:
- Mitäpä jos olisit ihan vain pöllö?
- Mutta mitä ihan vain pöllöt muka tekevät? Jänis loikkii, karhu nukkuu koko talven ja oravalla on upea häntä. Mitä minulla muka on?
- Voi kultaseni, äiti huudahti. - Sinullahan on siivet!
Samassa äiti levitti siipensä ja Pikkupöllö katseli, miten kuun himmeä valo hohti äidin silkkisillä sulilla. Pikkupöllökin avasi siipensä. Pieni tuulenvire liukui pehmeästi sen sulkien lomitse. Se ojenteli siipiään ja tunsi itsensä voimakkaaksi. Äiti kumartui Pikkupöllön ylle ja kuiskasi:
- Ja pöllöt osaavat lentää.
Luin kirjan kahteen kertaan, ensin eilen ja tänään vielä uudelleen. Molemmilla kerroilla lukemisesta tuli hyvä lämmin olo. Haluan ottaa kirjan jollekin satutunnille, haluan lukea lapsille pikkiriikkisen surullisen mutta onnellisesti päättyvän tarinan siitä, miten jokainen on jossakin hyvä ja siksi juuri sopiva sellaisena kuin on.
Ihanaa että lapsille tehdään vielä kirjoja joissa on sisältöäkin. :) Välillä tuntuu niin kirjoissa kuin televisiossa, että muulla kuin lapsen viihtymisellä ei ole väliä. Esim. kirja ja ohjelma voi todellakin olla myös viihdyttävä ilman hillitöntä väkivaltaa. Tällainen yleinen paasaus.
VastaaPoista