Keväinen Helsinki City Run 10.5.2014

Vuosi sitten juoksin ensimmäisen puolimaratonini Helsinki City Runilla. Myöhemmin osoittautui matkan olleen liian lyhyt, niin tänä vuonna piti hakea virallinen aika puolikkaalle. Lähtökohdat olivat heikot: treeni - nimenomaan juoksu -  on ollut viime kesästä asti vaikeaa, lisäksi muutama päivä ennen kisaa oli kurkku kipeä ja vähän tukkoinen olo. Kisapäivänä kärsin päänsärystä ja pahoinvoinnista mutta päätin kuitenkin lähteä matkaan.

Puoliltapäivin hain juoksunumeron ja kuvassa näkyvän juoksupaidan. Kiva paita, ihan minun väriseni ja toimii niin juostessa, kävellessä, pyöräillessä kuin kuntosalillakin :) Perjantainen kaatosade oli muisto vain, ja iltapäivällä saatiin tovi auringonpaistetta. Harmittelin ettei mukana ollut aurinkolaseja, mutta aurinko jäikin pilvien taa ennen kuin lähtöryhmäni starttasi klo 16.15.

Itse kilpailu oli erittäin vaikea. Olin ottanut aamupäivällä kaksi särkylääkettä mutta päänsärky hävisi vasta puolimatkan tietämillä. Pahoinvointi sen sijaan jatkui, välillä mietin pitääkö pysähtyä puskaan oksentamaan vai jättäisikö kisan kesken. Tilannetta ei helpottanut ylämäkivoittoinen, raskas reitti. 16 kilometriä arvoin, luovutanko. 16 kilometriä oli se maaginen raja, että sen jälkeen päätin sinnitellä maaliin asti. Lopussa kävin tiukkaa kilpailua aikaa vastaan; mitalin saadakseen piti alittaa kolme tuntia. Tiukille meni mutta alitus tuli: oma sykemittari näytti ajaksi 2.58,39, virallinen tulospalvelu antoi bruttoajaksi 2.58,41 ja nettoajaksi 2.57,48. Bruttoaika on aika lähtölaukauksesta maaliviivaan, nettoaika aika lähtöviivan ylityksestä maaliviivan ylitykseen. Kun lähtee keskeltä 2000 juoksijan ryhmää, kestää tovin ennen kuin pääsee kunnolla liikkeelle ja lähtöviivaankin on matkaa.

Maaliviivan ylitettyäni olin niin helpottunut, että tuli itku. Koville otti, mutta selvisin! Jälkikäteen on kyllä syytä miettiä, mikä on sisun ja tyhmyyden ero. Onko pakko taivaltaa maaliin, jos jokainen askel on tuskaa? Miksi ei ole kanttia jättää kisaa kesken, vaikka on paha olo eikä virkisty urheilujuoman ja energiageelin avulla? Pari tuntia kisan jälkeen oksensin, ja sekä pahoinvointi että päänsärky ovat jatkuneet yön yli. Palautumiselle tästä on haittaa, kun ei pysty syömään kuin hitusen kerrallaan, ja jokaisen syömiskerran jälkeen odottelee pysyykö syöty ja juotu sisällä.

Hieno mitali, mutta saa nähdä tuliko se liian kalliilla hinnalla. Tästä on päivää vaille kolme viikkoa Tukholman maratonille, kovasti jännittää että pääsenkö siellä maaliin kuuden tunnin aikarajassa, tai pääsenkö maaliin ollenkaan. Henkisesti valmistaudun sekä maaliintuloon että keskeyttämiseen, katsotaan sitten miten akan käy.