Suomentanut Pertti Valtakari
Tammi 1967
244 s.
Pitkään etsiskelin sopivaa kirjaa Idän pikajuna - haasteeseen Varnan kohdalle. Sääntöjen mukaan hyväksyttävää olisi lukea yleensä Bulgariaan tai Mustallemerelle sijoittuva kirja, mutta halusin kuitenkin lukea Varnasta, jos löytäisin kaunokirjan. Ja löysinkin, tosin se piti tilata muualta koska HelMet-alueen kahdesta kappaleesta toinen on kadonnut ja toista ei lainata kirjastosta ulos.
Andrei Guljaškin Zahov ja 07 on hauska ja vauhdikas jännäri, jossa idän ja lännen ykkösagentit ottavat mittaa toisistaan 1960-luvulla. Brittiläinen 07 lähetetään Varnaan nappaamaan Konstantin Trofimov, fyysikko jonka kerrotaan keksineen uuden hurjan sotilaallisen aseen. Varnassa 07 saa kannoilleen vanhan vihollisensa Zahovin, joka pyrkii selvittämään ja estämään 07:n suunnitelman.
Kunnon vakoojatarinan tyyliin tässä on takaa-ajoja, salakuuntelua, valepukuja, vääriä henkilöllisyyksiä, huijaamista, hämäämistä, oveluutta... Siis kaikkea mahdollista! Lukijana on välillä vaikea valita puolensa, toivooko Zahovin vai 07:n onnistumista. Tosin minulle jäi hämäräksi se, mitä seuraamuksia olisi kumman tahansa "voitolla". Trofimov kiistatta keksi jotain, mutta ei kerrota onko hän myymässä keksintöään itään tai länteen, tai ymmärtääkö hän ollenkaan että salaiset palvelut ovat siitä kiinnostuneita.
Hän muistuttaa hymyinensä ammattipeluria, joka on saanut käsiinsä erinomaiset kortit. Sivupeilissä näkyy jatkuvasti vihreä kovakuoriainen. Vihreä kovakuoriainen kiitää hänen jälkeensä, seuraa hänen kintereillään. Miten typerää, naurettavan typerää! Pitävätkö ne häntä naiivina, että kuvittelevat tuollaisen jäävän häneltä huomaamatta? Bulgarialaisten valvontaelinten auto, niinpä tietenkin. Mutta mitäpä siitä! Hän ei ole rakennellut minkäänlaisia illuusioita, ei ole pettänyt itseään perusteettomilla toiveilla, että nuo täkäläiset eivät huomaisi kiltin Lefèvren naamion takana piilevää kepposta. Hänestä on paljon mielenkiintoisempaa silloin, kun peli pelataan avoimin kortein. Jukravie! Sillä lailla on paljon rehellisempää, vahvempi voittaa.
Hän laskee nopeuden yhdeksäänkymmeneen. Vihreä koppakuoriainen vähentää välimatkaa, kasvaa. Se muuttuu vihreäksi kilpikonnaksi sivupeilin syvyydessä.
Maantie nousee. Sadan metrin päässä tulee näkökentän ulkopuolelle jäävä, jyrkästi oikealle taittava kaarre. Kaksi beige-väristen sormikkaiden suojaamaa kättä liimautuu ohjauspyörään, auto varaa itselleen koko keskiväylän. Hänen jalkansa siirtyvät tukea etsiessään samanaikaisesti kytkimelle ja jarrulle.
Lukeminen oli varsin hauskaa, tietysti jo senkin takia että 1960-luvun kieli on paikoin hupaisan vanhahtavaa. Ja asiat ja olosuhteet ovat erilaisia: auto kiitää hurjaa vauhtia kun se etenee sata kilometriä tunnissa. Tärkeintä on toki se, että tarina on vetävä kuljettaen lukijaa pitkin Eurooppaa ja aina Etelämantereelle saakka. Lukijana yllätyin ehkä eniten siitä, millaisia kikkoja agentit tekevät. Ajatella, mitä kaikkea on osattu jo 50 vuotta sitten!
Zahov ja 07 on yhdenlainen dekkarihelmi, harmi vaan että se ja muut Andrei Guljaškin teokset saattavat olla kirjastoissa varastoaineistoa. Sieltä niitä tuskin löytää kukaan muu kuin satunnainen lukija. Mutta kiitos lukuhaasteen, sain tämän käsiini ja olihan se vallan mainio kesäkirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti