Norsteds 2014
445 s.
Den stumma flickan on ilmestynyt juuri suomeksi nimellä Mykkä tyttö. Kirjaston varausjono oli (ja on edelleen) toivottoman pitkä, sen sijaan ruotsinkielinen oli hyllyssä niin oli helppo valita kumman luen :)
Dekkariviikon toinen kirja jatkaa psykologi Sebastian Bergmanin, hänen tyttärensä Vanjan sekä muiden murharyhmäläisten tutkimuksia. Tällä kertaa ryhmä saa selvitettäväkseen useita raakoja haulikkomurhia. Yllättäen selviää, että yhdellä rikospaikalla on ollut joku muu, joku joka selviytyi. Henkiin jää 10-vuotias tyttö, tyttö joka traumatisoituu niin että lakkaa puhumasta. Poliisilla on kova työ päästä murhaajan jäljille ajoissa, tämän jahdatessa ainoaa todistajaa.
Hon hade vaknat flera gånger, men hela tiden lyckats somna om, intalat sig själv att det fortfarande måste vara natt. Även om det inte var det, vad skulle hon ute att göra? Vart skulle hon ta vägen? Det var här hon skulle vara nu.
Kylan var inte längre så kall. Hon kände sig bättre. I skydd av mörkret hade hon lyckats flytta in mer av sig. Krympt på utsidan och växt inuti. Helst ville hon helt glömma att det fanns något utanför henne själv. Hon låg kvar med knäna uppdragna mot hakan. Hur länge visste hon inte. Men till sist var hon tvungen att se till kroppen utanpå.
Kirja jatkaa tuttua, tasaisen kovaa Hjorth & Rosenfeldt - laatua. Itse asiassa sarja vain paranee edetessään. Tässä osassa kaikki murharyhmäläiset saavat hahmoina lisää syvyyttä, varsinkin Sebastian Bergmanista paljastuu uusia ulottuvuuksia.
Pidin tarinan yllätyksellisyydestä. Tietenkin dekkareissa usein ollaan aluksi väärillä jäljillä ja epäillään vääriä henkilöitä. Den stumma flickan kuitenkin yllättää useita kertoja, loppuun asti. Lukija on tyytyväinen ratkaisuun kunnes tapaus saa vielä yhden käänteen, joka muuttaa taas koko asetelman.
Sarja on ollut alusta asti yksi suosikeistani. Kirjat ovat jännittäviä, mutta eivät pelottavia. Ne ovat loogisia ja tuntuvat täysin mahdollisilta. Murhat ovat verisiä mutta väkivallalla ei mässäillä. Lisäksi mukana on aina inhimillinen juonne, tietysti etenkin Bergmanin hahmossa mutta myös muissa.
Paras piirre sarjassa on kuitenkin uskottavuus. Etenkin tässä viimeisimmässä osassa on aika huikeaa, miten tarkasti ja vakuuttavasti tekijät kuvaavat pelokkaan 10-vuotiaan sisäistä maailmaa. Lukija imetään mukaan luolaan, majaan, auton takapenkille, tyttöä piinaaviin ajatuksiin.
Den stumma flickan ilmestui Ruotsissa viime vuonna joten tässä voi vähitellen alkaa vartoilla seuraavaa osaa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti