Robustos 2012
240 s.
Luin heti Darlahin perään toisenkin nuortenkirjan, josta pidin paljon. Kirkkaalla liekillä on hyvin erilainen verrattuna Darlahiin, se on teiniangstia pahimmillaan. Vimmaista, hien pintaan nostattavaa.
Maaria ja hänen äitinsä eivät tule toimeen keskenään. Veli on kuollut, äiti sanoo sitä onnettomuudeksi ja Maaria itsemurhaksi. Hautajaisten jälkeen kuolema on unohdettu, asioita ja tunteita ei ole käyty läpi. Ulko-ovi käy äidin vaihtuvien poikaystävien myötä, eikä Maaria kestä olla kotona.
Tallinnan reissulla Maaria näkee palavan kirkon. Tulessa on jotain maagista. Liekit piirtyvät Maarian mieleen ja vetävät häntä lähemmäs. Tulitikun raapaisu on helppo tapa tuntea olevansa olemassa. Maarialla on ystäviä, mutta ehtivätkö ja pystyvätkö he pysäyttämään syöksyn ennen kuin se kiskaisee hänet syövereihinsä lopullisesti?
noin vain katoaa savuna ilmaan heidän yhteinen vuosien takainen haaveensa,
etusormesta ja peukalosta tuli tarttuu kiinni ja nipistää hieman ja kuumuus tuntuu näpeissä lohdulliselta vain hetken,
hän ei voi mitään sille että hänen on pakko lyödä nyrkeillään kantavaa seinää niin kauan kunnes hänen rystysissään ei ole enää tuntoa
hän hakkaisi päätäänkin seinään ellei tietäisi että siitä tulee vain sekava olo jos sitä jatkaa riittävän pitkään,
seinä ei ole moksiskaan vaan kopsahtelee kuin pilkkaisi häntä ja Maaria heittäytyy selälleen lattialle ja potkii seinää kantapäillään niin että syntyy hieman voimakkaampia ääniä mutta silti naurettavan vaisuja
ja hän tietää ettei saisi seinään minkäänlaista reikää vaikka hakkaisi sitä koko viikon
se on kammottava epätoivoinen masentava ajatus,
hänen huutonsa ei pysty kaatamaan rakennuksia eikä hän pysty tahdonvoimalla kutsumaan laavavirtoja maan pinnalle eikä hänen katseensa voi polttaa tai kosketuksensa jäädyttää ketään, ei,
hän ei mahda millekään eikä kellekään mitään
Saalon ratkaisu kirjoittaa teksti putkeen melkein täysin ilman välimerkkejä on loistava. Se saa tarinan tuntumaan Maarian tajunnanvirralta, se saa lukijan tuntemaan että hän on kiinni Maariassa. Lukija haluaisi puuttua asioihin mutta ei voi kuin seurata avuttomana vierestä ja jännittää miten tässä käy.
Nuorten ongelmista on kirjoitettu hyllymetreittäin, mutta Kirkkaalla liekillä on joukon helmi. Se on niin intensiivinen, niin vihainen, niin herkkä. Monet nuortenkirjat herättävät ainakin minussa lähinnä huvittuneisuutta tai ärtymystä, koska usein nuoret on kuvattu kliseisinä. Kapina ja angsti on liian usein sitä, että juodaan kaksi siideriä puistossa ja oksennetaan, tai kirjoitetaan kaverista ilkeä juttu nettiin, tai muuta vastaavaa. Kirkkaalla liekillä pysyttelee suuren osan ajasta Maarian päässä, kuvaten ajatuksia ja tunteita enemmän kuin tekoja. Lukijan on helppo samastua Maarian voimattomuuden tunteeseen, kun sitä kuvataan monin eri sanankääntein.
Hieno kirja, kertakaikkiaan. Tätä aion vinkata yläkoululaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti