Kuvitus Virpi Penna
Lasten Keskus 2019
127 s.
Jukka Itkonen on valtavan
tuottelias lastenrunoilija, joka aina silloin tällöin kirjoittaa myös
lastenromaanin. Koira nimeltä Mutsi on
kokoelma hauskoja sattumuksia, joita Mutsi-koiralle tapahtuu. Hauskuus syntyy sekä
tapahtumien kulusta että kielestä. Itkosen kielikieputtelu on välillä päättömän
tuntuista, mutta varmasti tarkoin harkittua ja siksi niin osuvaa. Tavalliset
asiat saavat seurakseen hupsuja juttuja, kuitenkin niin että kaikki tuntuu
loogiselta.
Monet tilanteet etenevät tiettyyn
suuntaan, kunnes yhtäkkiä kääntyvät päälaelleen, yllättäen lukijan monen
monituista kertaa. Mukana on komiikkaa myös aikuislukijalle. Lopun avaruusmatka
on ehkä vähän turhan pitkä suhteessa muihin kertomuksiin, vaikka se jakautuukin
osakertomuksiin. Ehkä pituudesta johtuen se ei ole yhtä hauska kuin muut.
Vastustan ehdottomasti myös kliseitä, kuten sitä, että kuu on juustoa. Onneksi
tällaiset ovat vähäisiä, valtaosa tekstistä on silkkaa kielellistä ilottelua. Unohtamatta hetkiä, jotka pysäyttävät pohtimaan että mitä pinnan alla onkaan.
Kuukauden kuluttua kotiin saapumisestaan Mutsi iltalenkillä käytyään
meni Siniseen Punatulkkuun juomaan kupillisen kamomillateetä. Heti sisään
tultuaan se huomasi, että nurkkapöydässä aterioi tuttu, mölyisä kolmikko. Merirosvot!
Heillä oli omat kultaiset lusikat, kultaiset kulhot ja pikarit, kultaiset
veitset ja haarukat. Ruokaa he söivät kultaisilta lautasilta, ja heidän kaulassaan
riippuivat silkkiset ruokalaput, joihin oli timanteilla kirjailtu teksti ÄIDIN
KULTA.
- Nuuskukuono! Onpa hauska nähdä sut! rosvot hihkuivat.
- Samoin. Mitä teille kuuluu? Mutsi kysyi.
- Kuten näet, me eletään kultaista aikaa, kirahvirosvo sanoi.
Meillä on kissanpäivät! silmälappumies huudahti. - Mitä sulle kuuluu?
- Minulla on koiranpäivät. Se sopii minulle aivan hyvin, Mutsi myhäili
- Kaikki muuttui sen jälkeen kun me tavattiin sut, silmälappurosvo
jatkoi.
Nyt me ollaan paroneita joka ikinen, meillä on esimerkiksi oma
savusauna Monte Carlossa, uimahalli Saharassa, kanala Pohjoisnavalla ja
pelikasino Kiuruvedellä.
- Oletteko te onnellisia? Mutsi kysäisi.
Rosvot supisivat hetken keskenään. Sitten jokainen nyökytteli päätään.
Me voidaan ostaa mitä halutaan ja myös sitä mitä me ei haluta, hammasharjarosvo
kehui.
Paistaako aurinko nyt sitten teille lämpimämmin kuin muille? Mutsi
kysyi.
Rosvot silmäilivät toisiaan hölmistyneinä ja menivät aivan hiljaisiksi.
He eivät pystyneet vastaamaan kysymykseen.
Eli seikkailuja riittää, paitsi
avaruudessa ja merirosvojen kanssa myös esimerkiksi kadonnutta tiedemiestä
etsimässä sekä jänissulkeisissa. Virpi Pennan kuvitus elävöittää tapahtumia
mainiosti. Periaatteessa kirjan voisi lukea kertomus kerrallaan, mutta minulle
kävi niin että oli luettava putkeen ja selvitettävä, mitä hassua seuraavassa
tarinassa tapahtuu.
Tämä on kirja, joka päätyy
vinkkauslistalleni, sitten kun taas joskus palaan vinkkauksia tekemään. Osa
tarinoista on riittävän lyhyitä, jotta yhden voi lukea vinkkaustilanteessa
kokonaan.
Koira nimeltä Mutsi on luettu myös blogeissa Lastenkirjahylly ja Sivukukkasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti