torstai 25. kesäkuuta 2020

John Kåre Raake: Jää

John Kåre Raake: Jää
Norjankielinen alkuteos Isen (2019)
Suomentanut Virpi Vainikainen
Bazar 2019
350 s.






Jos kaipaat kesähelteille viilentävää lukemista, suosittelen tarttumaan John Kåre Raaken Jäähän. Kyseessä on kaikin puolin hyytävä teos; tapahtumapaikka on talvinen Pohjoisnapa, maasto vaikeakulkuinen, pimeydessä vaanii murhaaja… 

Anna Aune lähtee talveksi Pohjoisnavalle, karkuun menneisyyttään ja etenkin komennusta Lähi-idässä. Siellä jokin meni pieleen, ja seurauksena oli Annan vakava asekammo. Nyt täysin toisenlaisissa olosuhteissa hänellä on tavoitteena yhdessä tutkijakollegan kanssa kartoittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktisella alueella. He hädin tuskin ehtivät perille, kun yössä välähtää hätäraketti. Siihen on reagoitava, joten Anna ja Daniel lähtevät pois ilmatyynyaluksesta. Pian he törmäävät aiemmin tuntemattomaan tukikohtaan, josta löytyy joukko kuolleita kiinalaisia. Kuka on tappanut heidät ja miksi? Missä on hätäraketin ampunut henkilö? Kuka tahtoo pahaa myös Annalle ja Danielille? Oman lisämausteensa antaa myrsky, joka katkaisee yhteydet mantereelle. Anna on entinen erikoisjoukkojen kommando, joten hänellä on osaamista tiukkoihin tilanteisiin, mutta yli 70-vuotias Daniel ei pysty olemaan kovinkaan suureksi avuksi. Tuloksena on kilpajuoksu aikaa, murhaajaa ja myrskyä vastaan, kilpajuoksu jossa pelastuspartio ei välttämättä ehdi ajoissa eikä ehkä kukaan selviä hengissä.

Hän tarttui miehen olkapäähän. Kosketus kylmäsi koko käsivartta. Ei todellisesta kylmästä, hänellä oli paksut käsineet, mutta liikkumaton keho tuntui uhkuvan jäätävää pahaa. Hän koetti vetää miestä, mutta ruumis ei hievahtanutkaan. Kädet olivat jäätyneet lattiaan, jota peitti ohut jääkerros. Mies oli kuin Mount Everestille kuolleet kiipeilijät. Ne jotka olivat jäätyneet kuoliaiksi niin korkealle, ettei helikopteri päässyt noutamaan heitä. Jääneet vuorelle ikuisiksi ajoiksi. 

Jääihmiset.

"Olet oikeassa", hän sanoi ja kääntyi Zakariassenia kohti. "Kuollut on."

"Mitä?"

"Kuollut kuin kivi", hän huusi varmistaakseen, että toinen kuuli.

"Onko... onko hän paleltunut kuoliaaksi?" Zakariassen räpytteli.

"Ei. Hänet on pakastettu."

Zakariassen katsoi jäämiestä. "Mitä tarkoitat?"

"Hän on nelinkontin. Tavallisessa paleltumiskuolemassa hän makaisi lattialla tai nojaisi seinään. Ellei hän sitten olisi maailman pitkäpinnaisin itsemurhaaja, mitä luvalla sanoen epäilen."

John Kåre Raake on elokuvakäsikirjoittaja, mikä näkyy. Kirjan luvut ovat tiiviitä, ja loppuvat superkoukuttavasti. Tarinaa on pakko lukea eteenpäin, pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Suosittelen siis varaamaan lukemiseen riittävästi aikaa, ettei tule monia pakkokeskeytyksiä J

Pohjoisnapa tapahtumapaikkana on persoonallinen ja varsin kiehtova. Mukana on suurvaltapolitiikkaa, mutta maltillisessa määrin. Ilmastonmuutos on tutkimuskohteena, mutta ilman julistamista ja tuputtamista. Tekniikkaa ja teknologiaa on, mutta niistä puhutaan niin että tavallinen tallaaja ymmärtää, ei tarvitse olla asiantuntija. 

Jää on luettu monissa blogeissa, siitä ovat postanneet esimerkiksi Mai Laakso ja Johanna.

PS. Mistä näitä norjalaisia huippukirjailijoita riittää!? 


4 kommenttia:

  1. Sinulla oli ajoitus tämän kanssa kohdallaan! Itse hytisin marraskuussa näillä jää- ja lumikentillä:)

    Erikoispisteet sujuvasti kulkevan kerronnan lisäksi keräsi iloinen hännänheiluttelija, siperianhusky ja eversi Hongin silmäterä, Sunzi-koira.
    Kenraali Sunzin Sodankäynnin taidon opit on
    esillä näppärällä sitaatilla: Hyökkäyksen taitajan ollessa häntä vastassa vihollinen ei tiedä, missä puolustautua, puolustuksen taitajan ollessa häntä vastassa, vihollinen ei tiedä, missä hyökätä. Mukavasti edukseen massasta erottuva dekkari:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella luin Otto Hyyrysen Murtumispisteen, Jäämeren maisemissa sai hytistä riittämiin niin hyvä että tämä jäi kesälle :)

      Poista