maanantai 10. elokuuta 2020

Juha Itkonen & Kjell Westö: 7 + 7: levottoman ajan kirjeitä

 

Juha Itkonen & Kjell Westö: 7 + 7: levottoman ajan kirjeitä

Kjell Westön kirjeet suomentanut Laura Beck

Otava 2019

332 s.






Kirjeiden kirjoittaminen on ollut tilaustyö, mutta se ei tunnu siltä. Päinvastoin, kirjeet tuntuvat alusta asti luontevilta. Välillä kirjoitetaan tiheämmin välillä harvemmin, joskus kirje on kerralla valmis, joskus sitä kirjoitetaan päiviä tai jopa viikkoja. Kerta kerralta kirjeet paksunevat, kun kumpikin haluaa vastata toisen heittämiin ajatuksiin ja suoranaisiin kysymyksiin, mutta myös palata aiemmin kirjoitettuun. 

Lukiessa koin monia yllätyksiä ja monenlaisia tunteita. Vaikka Itkosella ja Westöllä on ikäeroa vain 14 vuotta, tuntuu kuin sitä olisi enemmän. Ehkä siksi, että lapset ovat eri ikäisiä; Westöllä aikuisia, Itkosella taaperoita ja esiteinejä. Molemmat ovat menestyneitä kirjailijoita, mutta yllättäen kriitikot ovat suhtautuneet heidän kirjoihinsa toisinaan hyvinkin nuivasti. Hämmentävää on se, kuinka kylmää kyytiä Westö on saanut suomenruotsalaiselta kulttuurimaailmalta. Yllättävää, mutta samalla kuitenkaan ei yllättävää, on se, että uuden kirjan vastaanotto jännittää kokenuttakin kirjailijaa. Westö ja Itkonen ovat molemmat paljon luettuja, joten lukukokemuksia ja tulkintoja on monenlaisia. 

Kirjeissä ei suinkaan pysytellä pelkästään kirjojen ja kirjoittamisen maailmassa. Paljon käsitellään arkielämää, sitä mitä juuri nyt tapahtuu ja miltä se tuntuu. Pohditaan myös omaa historiaa, mistä on tultu ja minne kenties ollaan menossa. Seurataan yhteiskunnan tapahtumia ja kerrotaan avoimesti, mitä ajatuksia erilaiset asiat herättävät. Pidän siitä, että kumpikaan ei ole lähtenyt pidättelemisen linjalle, vaan tunteista, mielipiteistä ja kokemuksista kerrotaan vaikka tekisi kipeää. 

NAUVO 13. ELOKUUTA 2018

(...)

Vaikka asun täällä kaukana ulapan ja taivaan äärellä vähentääkseni kierroksia ja muuttuakseni taas romaania kirjoittavaksi ihmiseksi, kesä on ollut täynnä vaikutelmia. En usko että voin jakaa niitä kanssasi muuten kuin raapaisten. Mutta ennen kuin annan ajatuksen virrata vapaasti, haluan sanoa että olen iloinen siitä pienestä "välikirjeestä", jonka lähetit ja jossa kerroit teidän saaneen rauhoittavia tietoja isästäsi, ettei kyse ollut tällä kertaa mistään vakavasta. Tämäkin on yksi näkökulma kirjeenvaihtoomme: vaikka emme seurustele henkilökohtaisesti, opimme tuntemaan toisemme kirjeiden kautta, ja kun toinen kirjoittaa pelosta ja huolesta arjessaan, haluaa toinen tietää miten on käynyt. 

(Kjell Westön kirjeestä Juha Itkoselle.)

19. marraskuuta

On ikävä kesää. Marraskuussa se ei toki ole mikään ihme, mutta viime kesässä ikävöitävää on erityisen paljon. Kesä, jonka lapset muistavat "när en vuxensommar regnar bort", sinä kirjoitit, lause on kaunis, se jäi mieleeni nimenomaan ruotsiksi - kesä 2018 todella oli sellainen kesä, eikä ehkä ainoastaan lapsille vaan myös meille aikuisille. Tällaista kesää ei enää tule, muistan ajatelleeni Vessössä jossain vaiheessa heinäkuuta. En halua luopua tästä. En suo tämän päättyvän.

(Juha Itkosen kirjeestä Kjell Westölle.)

Kirjeiden lukeminen oli paitsi kiinnostavaa myös liikuttavaa. Kirjoittajat käsittelevät isoja, osin ajattomia teemoja kuten perhe-elämää, omaa ja vanhempien vanhenemista sekä epävarmuuden sietämistä. Ilmastonmuutos ja #metoo herättävät molemmilla vahvoja ajatuksia, paitsi siitä mihin itse voi vaikuttaa myös siitä mihin ei voi. Molemmilla on kirjeissään paljon sellaista, minkä haluaa lukea enemmän kuin yhden kerran. Se voi olla yksittäinen sana, kappale tai kohtaus, joka herättää lukijassa voimakkaita tunteita, niin että sen haluaa lukea toisen ja ehkä kolmannenkin kerran, siinä haluaa viivähtää hetken. 

Etukäteen vähän pelkäsin lukemista, ajattelin että kun kaksi älykästä kirjailijaa keskustelee niin mennäänkö siinä niin vaikeisiin aiheisiin, mitä tavallinen tallaaja ei ymmärrä. Puhutaanko kirjailijaslangia ja kerrotaanko upeista kirjoista, joista yhtäkään en ole lukenut? Ideoidaanko suuria, maailmaa syleileviä ja pelastavia asioita? Ei. Huoleni oli täysin turha. Sekä Itkonen että Westö kirjoittavat paljon myös sellaista, mikä koskettaa ihan ketä tahansa, mikä saa pohtimaan omaa elämää ja suhdetta erilaisiin asioihin. 

Näin kirjailijoiden esityksen kirjamessuilla viime syksynä, ja yleisöstä tuli hyvä kommentti: olisi mielenkiintoista lukea sellainen versio kirjasta, jossa olisi Westön kirjoittamat kirjeet ruotsinkielisinä ja Itkosen kirjoittamat suomeksi. Kääntäjä Laura Beckin työpanosta väheksymättä; tällainen versio olisi kieltämättä kiintoisa. 

Tätä kirjaa on luettu varsin paljon, postauksia löytyy esimerkiksi blogeista Kulttuuri kukoistaa, Aina joku kesken ja Kirjat kertovat

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 44, "kirjassa on kirjeenvaihtoa". Muita sopivia kohtia ovat esimerkiksi 16, "kirjalla on kirjassa tärkeä rooli", 35, "kirjassa käytetään sosiaalista mediaa" ja 39, "kirjassa lennetään".


2 kommenttia:

  1. Minä kuuntelin tämän tänä kesänä kirjailijoiden itsensä lukemana. Kokemus oli jännän intiimi. Ihan kuin nyt tuntisi kirjailijat henkilökohtaisesti.
    Mietin myös tuota ikäeron ja elämätilanteiden vaikutusta. Ihan siitäkin näkökulmasa, että jotenkin tunsin ymmärtäväni paremmin Westön ajatuksia. Todennäköisesti tuo johtuu siitä, että vaikka iältäni olen aika tarkkaan herrojen puolivälistä - lapseni ovat jo reippaasti taaperoiän ohittaneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Aina joku kesken - blogissa oli kuunneltu äänikirja; teidän kokemusten perusteella kiinnostuin siitä itsekin. Kirjastomme e-kirjavalikoimasta löytyi Förlagetin julkaisema e-äänikirja, esittelytekstikin oli ruotsiksi. En siis ole varma, onko tämä kokonaan ruotsiksi ja kuka lukee, no, pian se selviää kun olen ensimmäisenä varausjonossa.

      Poista