Kiinnostava kirjakevät 2021

 

Vuosi on vaihtunut, joten katseen voi suunnata kohti kirjakevättä! Ensimmäiset kevätkirjat taitavat ilmestyä jo tammikuussa, joten kohta alkaa sähköpostiin tupsahdella ilmoituksia saapuneista kirjastovarauksista... En ole varma, olenko käynyt kaikkien kustantamoiden katalogit läpi, mutta tässä kohtalaisen kattava lista kirjoista, joita minä odotan eniten:

• David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta. WSOY. Tämän näin joulun alla kirjakaupassa, ja harkinnassa on että ostaisin itselleni. Attenborough on luonto-ohjelmien karismaattinen isäntä, jolla on varmasti yksi planeetan parhaista ja laajimmista näkemyksistä siitä, mitä on tekeillä. 

• Suvi Auvinen: Kaltainen valmiste. Kosmos. Olen lukenut viime vuosina monia hyviä esseekokoelmia, joten Auvisen kohdalla mainittu "vallattomia esseitä" kiinnostaa. Samoin esittelytekstin maininta, että esseissä käsitellään Auvisen omia seikkailuja muun muassa Tšhernobylissä.

• Nicolas Barreau: Rakkauskirjeitä Montmartrelle. Tammi. En yleensä ole hömppäkirjojen ystävä, mutta pari lukemaani Barreauta ovat olleet poikkeus. Tämä vaikuttaa kiehtovalta: mies kirjoittaa kirjeitä kuolleelle vaimolleen, vie kirjeet Montmartren hautausmaalle josta ne katoavat.

• Anna Ekberg & Thomas Rydahl: Merenneidon kuolema. Minerva. 1830-luvun Kööpenhamina ja siellä murhaepäiltynä H. C. Andersen, sen täytyy olla mielenkiintoista luettavaa!

• Ildefonso Falcones: Sielujen maalari. Bazar. Taidemaalarin elämää 1900-luvun alun Barcelonassa. Sekä taidemaalari että Barcelona ovat kiinnostavia, joten yhdessä ne ovat sitä vielä enemmän.

• Jean-Jacques Felstein: Auschwitzin naisorkesteri. Minerva. Olen lukenut muissa kirjoissa sivulauseessa, että esimerkiksi orkesteri oli yksi mahdollisuus selviytyä. Tässä lienee aiheesta tarkemmin.

• Nina Gimishanov: Tatko. Kosmos. Elämä ja kasvaminen kahdessa kulttuurissa ja niiden välissä.

• Jari Hemmilä: Olen juoksija. Basam Books. Jalkaleikkauksesta toipuessa suunnitelmana on lukea monenlaisia liikuntakirjoja ja suunnitella, kuinka pääsen takaisin juoksukuntoon. 

• Venla Hiidensalo: Suruttomat. Otava. Kertomus taidemaalari Helmi Vartiaisesta ja hänen elämästään taidemaalari Tyko Sallisen kanssa.

• Eero Hämeenniemi: Napolista etelään. Basam Books. Tarinoita Italian eteläosista, turistikohteet unohtaen.

• Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja. Like. Tätä olen odottanut englanninkielisenä kirjastosta jo pitkään, on aina vaan hankinnassa joten todennäköisesti suomennos ehtii tulla ensin. Keväälle tulee aikamoinen Auschwitz-kavalkadi, mutta kirjasto on taas oma persoonallinen näkökulmansa.

• Anna Jansson: Katoavat jäljet. Gummerus. Uusi Kristoffer Bark -sarja alkaa. Ainakin avausosassa Bark tutkii vanhoja ratkaisemattomia tapauksia, ja etsii samalla kadonnutta tytärtään.

• Erling Kagge: Kaikki mitä olen oppinut naparetkilläni. Art House. Pohdintaa ihmisyydestä ja luonnosta ääriolosuhteissa matkatessa. 

• Anneli Kanto: Rottien pyhimys. Gummerus. Tuntemattomien kirkkomaalareiden mahdollinen elämänkulku keskiajan Suomessa. 

• Salla Leponiemi. Niin kauan kuin tunnen eläväni. Gummerus. Taidemaalari Elin Danielsson-Gambogi. Gummerus. Vaihteeksi faktaelämäkerta fiktiivisen taiteilijaromaanin sijaan. 

• Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja. Gummerus. Piintyneen naiskuvan uhmaajia 1940- ja 2000-luvuilla. 

• Maritta Lintunen: Boriksen lapset. WSOY. Fanitan Lintusen kirjoja, joten uutuus menee aina lukulistalla korkealle. Tällä kertaa hän on kirjoittanut novelleja suomalaisten ja venäläisten suhteista.

• V. S. Luoma-aho: Delete. Kosmos. Lyhytproosaa, joka lyö yhteen erilaisia tekstilajeja. Kiinnostavaa, mutta onkohan myös hämmentävää? 

• Olli Marttila: Perhosretki Victoria-järvelle ja muita safaritarinoita. Otava. Olen matkakertomusfani, ja tässä kiehtoo etenkin harvinaisempi kohde eli Afrikka. 

• Pascal Mercier: Sanojen paino. Tammi. Kääntäjä palaa Lontooseen, ja kohtaamiset ihmisten kanssa saavat hänet pohtimaan kieltä ja muistia. Vaikuttaa kiehtovalta. 

• Håkan Nesser: Koston jumalatar. Tammi. Nesseriin minulla on kaksijakoinen suhde, hänen kirjansa ovat joko älyttömän hyviä tai supertylsiä. Pakko lukea, jotta saa tietää kummasta on tällä kertaa kyse. Suomennettua nimeä haukun, anteeksi vaan. Miten kummassa erityisen kiinnostava "Den sorgsne busschauffören från Alster" on kääntynyt äärettömän tylsästi Koston jumalattareksi? Kirjeitä lähettää nimimerkki Koston jumalatar, joo, mutta ilmeisesti päähenkilö on miespuolinen bussikuski Albin? Tätä odotan kirjastosta ruotsinkielisenä äänikirjana, toivottavasti saan myös sen käsiini. 

• Anu Patrakka: Häpeän aukio. Into. Anu Patrakan Rui Santos -sarja on viime vuosien yksi parhaita dekkarisarjoja. Portugali on mukavan vieras tapahtumaympäristö, mutta ihmiset ja rikokset ovat suht samanlaisia kaikkialla. 

• Tuukka Pietarinen: Lukematon. WSOY. Rakastan Pietarisen aiempaa Yksin ja toisin -runokokoelmaa, joten tämä toinen kokoelma on myös pakko lukea.

• Richard Powers: Ikipuut. Gummerus. 9 toisiinsa limittyvää tarinaa ihmisistä ja luonnosta, näiden keskinäisestä suhteesta. 

• Ragnar Jónasson: Pimeys. Tammi. Rikoksia Islannissa, pääosassa pian eläköityvä naispoliisi Hulda. 

• Eugen Ruge: Hotelli Metropol. Atena. Saksalaisia vakoojia 1930-luvun Neuvostoliitossa. Vakoiluromaaneja olen lukenut jostain syystä varsin vähän, oikeastaan vain John Le Carrélta pari. Aihe on kuitenkin varsin kiinnostava.

• Colin Rushton: Auschwitzin sabotööri. Into. Mietin, kuinka paljon vielä jaksan lukea Auschwitz-aiheisia kirjoja, mutta Rushtonin näkökulma on brittiläisen sotavangin, eli aika erilainen kuin mitä yleensä on kirjoitettu.

• Matti Rämö: Pyöräillen Suomessa. Minerva. Fanitan Rämön pyöräilykirjoja, joten uutuus on aina odotettu. Tällä kertaa ilmeisesti Rämön oma pyörämatka on pienemmässä roolissa kuin ennen, ja mukana on yleisempää opastusta pitkille pyöräretkille. Mielenkiintoista nähdä, miten uusi konsepti toimii. 

• Satu Rämö: Talo maailman reunalla. Fanitan Islantia ja fanitan Rämön Islanti-kirjoja, joten tämä Länsivuonoille sijoittuva perhe-elämän kuvaus on yksi kevään odotetuimmista. 

• Christian Rönnbacka: Tulen aika. Bazar. Antti Hautalehto -sarja on ollut alusta asti viihdyttävä, ja tuntuu vain paranevan vanhetessaan.

• Jari Salonen: Ristilukki. Otava. Olen viihtynyt myös Zetterman-sarjan parissa sen alusta asti, joten uutuusosa on aina lukulistalla. 

• Sjøn: Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät. Like. 1950-luvun uusnatsismia Islannissa. 

• Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo. Tammi. Sukutarina talvisessa maaseututalossa, mukana niin huumoria kuin vaiettuja salaisuuksia.

• Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet. Bazar. Taiteilijaromaani arkkitehti Wiwi Lönnistä. Lönn vaikutti Tampereella, ja kotikorttelissani on hänen mukaansa nimetyt koulu ja ravintola. Toki romaani kiinnostaisi myös ilman yhteyttä kotikulmiini.

• Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut. WSOY. Dekkari, jossa toimittaja selvittää menestyskirjailijan murhaa. Uuden sarjan avausosa. 

• Saila Susiluoto: Kehrä. Otava. Olen pitänyt Susiluodon runoista, joten hänen romaaninsa kiinnostaa myös. 

• Ville-Juhani Sutinen: Arktis. Likaista lunta. Like. Matkakertomuksen ja kaunokirjan yhdistelmä kertoo pohjoisesta, miten ihminen on vaikuttanut alueeseen ja miten Arktiksella menee nykyään.

• Sampo Terho: Olev Roosin kyyneleet. WSOY. Kirja kiinnostaa jo persoonallisen nimensä takia. Neuvosto-virolaisen pojan kasvutarina on myös aiheena mielenkiintoinen.

• Stuart Turton: Pimeitten vetten paholainen. Otava. Eräänlainen suljetun huoneen mysteeri tämäkin, 1600-luvulla laivan tyrmään suljettu etsivä yrittää ratkaista laivalla sattuneita outoja kuolemantapauksia.

• Ruth Ware: Lumimyrsky. Otava. Jokin minuun vetoaa suljetun huoneen mysteereissä. Tässä ihmisiä katoaa lumimyrskyn eristämässä hiihtomajassa Ranska Alpeilla, huiiii... 

• Tim Weaver: Pois pyyhkäisty. Minerva. Weaver kirjoittaa oudoista katoamisista, tapauksista joissa ihminen (tai kylä) on kadonnut jälkiä jättämättä. Olen pitänyt hänen kirjoistaan, katoamisten selvittely on ollut kiinnostavaa luettavaa. 

• A. W. Yrjänä: Grammata. Like. Ei kai tähän tarvitse mitään sanoa? Sanon kuitenkin, että nerokkaan sanankäyttäjän runoja ei voi ohittaa. 

Jaiks, tässä on nelisenkymmentä pakko lukea -osaston kirjaa, ja aina on kuitenkin niitä jotka olen onnistunut ohittamaan ja huomaan vasta kirjakaupan tai kirjaston pöydällä. Että tiedän mihin käytän suuren osan vapaa-ajastani ja työmatkoistani myös tänä vuonna :D