perjantai 20. elokuuta 2021

Robert Macfarlane: Underland: A Deep Time Journey

 

Kirja kivikaiteella, alapuolella multamaata ja vihreitä pensaanlehtiä
Robert Macfarlane: Underland: A Deep Time Journey

Penguin Books 2020

488 s.





Bongasin Robert Macfarlanen kirjan kirjaston tietokirjauutuuksista. Esittelyteksti on lyhyt mutta ainakin minuun se tehosi voimalla: "Underland is an epic exploration of the Earth's underworlds as they exist in myth, literature, memory and the land itself. At once ancient and urgent, this is a book that will change the way you see the world."

Macfarlane ei kerro, miten on tutustunut ihmisiin, jotka ottavat hänet mukaan tutkimusmatkoille ja seikkailuihin eri puolille Eurooppaa. Hän pääsee tutustumaan paikkoihin, jotka tekevät vaikutuksen paitsi häneen itseensä myös lukijaan. Eikä aina pelkästään hyvällä tavalla. 

Lukija pääsee mukaan tunkeutumaan ahtaisiin luoliin, sukeltamaan pinnan alle, Pariisin katakombeihin, Grönlannin jäätikölle - ja Olkiluotoon ydinvoimajätteen loppusijoituspaikkaan. Macfarlane kertoo maanpinnan alapuolisista paikoista monesta eri näkökulmasta; on historiaa, paikan vaatimia ihmishenkiä, tarinoita ja uskomuksia, kuinka helppoa tai vaikeaa minnekin on päästä. Monet jutut ovat varsin hurjia. Itse hämmästelin eniten luolaan haudattua nuorukaista, juhlia katakombissa metrojunien jylistessä yläpuolella, sitä mitä jäätiköiden sulaminen tuo esiin (minkä oli kuviteltu pysyvän piilossa ikuisesti) ja Olkiluodon osalta Macfarlanen ajatuksia Kalevalasta ja ydinjätteestä. 

Ice has a memory. It remembers in detail and it remembers for a million years or more. 

Ice remembers forest fires and rising seas. Ice remembers the chemical composition of the air around the start of the last Ice Age, 110,000 years ago. It remembers how many days of sunshine fell upon it in a summer 50,000 years ago. It remembers the temperature in the clouds at a moment of snowfall early in the Holocene. It remembers the explosions of Tambora in 1815, Laki in 1783, Mount St Helens in 1482 and Kuwae in 1453. It remembers the smelting boom of the Romans, and it remembers the lethal quantities of lead that were present in petrol in the decades after the Second World War. It remembers and it tells - tells us that we live on a fickle planet, capable of swift shifts and rapid reversals.

Ice has a memory and the colour of this memory is blue.

Oikeastaan kaikki paikat, joissa Macfarlane tässä kirjassa vierailee, ovat omalla tavallaan kauniita mutta myös vaarallisia. Jäätikkökaivoon laskeutuminen on turvallista, kunhan on oikeat välineet eikä mene liian syvälle; sen sijaan se on vaarallinen jos sitä ei huomaa ajoissa ja sinne putoaa. Katakombeissa ja muissa luolaverkoistoissa on oma viehätyksestä, mutta niihin on syytä mennä oppaan kanssa, mikäli haluaa välttää eksymisen labyrinteissä. Meren rannoilla ja vuonoissa on hienoja paikkoja (ja Lofooteilla luolamaalauksia), mutta usein ne ovat vaikeakulkuisessa maastossa ja lisäksi on huomioitava nousuvesi, joka voi siirtää vesirajaa kymmeniä metrejä nopeastikin. 

Kun aloitin lukemista, en oikein tiennyt mitä voisin odottaa, muuta kuin että pääsen kurkistamaan hyvin erilaisiin paikkoihin. Macfarlane vierailee yhdeksässä eri kohteessa, toisissa pikaisesti, toisissa viikkoja viipyen. En ymmärtänyt läheskään kaikkia yksittäisiä sanoja, mutta se ei lukemista haitannut, kokonaisuus oli kuitenkin ainakin minulle ymmärrettävä. 

Tässä on kirja, jonka toivoisin ilmestyvän myös suomeksi. Underland sisältää paljon sekä mielenkiintoista että tärkeää asiaa maailman ja ihmiskunnan synnystä, kuluneista vuosimiljoonista, nykyhetkestä ja tulevaisuuden uhkakuvista. 

'Cod was here long before the oil was found, and they will be here - if we let them - long after the oil is gone. Cod fed the Vikings on their journeys, and they feed us now. When man has become so crazy that he is willing to offer his food in order to get more rich, more oil, then the craziness is complete and we have no hope any longer.'

Helmet-lukuhaasteeseen laitan kirjan kohtaan 34, "kirjassa tarkkaillaan luontoa". Moni Macfarlanen vierailema paikka vaatii oikeat sääolosuhteet, jotta sinne on ylipäänsä mahdollista mennä. Lisäksi on osattava havaita ja tulkita esimerkiksi meren ja jään ääntä, jotta ei jää aaltojen tai valtavien irtoavien jääpalasten alle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti