Gaudeamus 2021
285 s.
Maapallon historiassa on sattunut monenlaista, tutuin lienee dinosaurukset hävittänyt asteroidin törmäys. Tai, kuten J. Sakari Salonen muistuttaa, itse törmäys ei pyyhkinyt dinoja maan kamaralta hetkessä vaan yhdessä liitännäisvaikutusten kanssa ja pidemmän ajan kuluessa.
Nimensä mukaisesti Viisi maailmanloppua esittelee viisi suurta tekijää, jotka ovat aiheuttaneet massiivista lajien tuhoutumista. Ne ovat keskenään hyvinkin erilaisia ja myös niiden vaikutus on ja on ollut erilainen. Kirjassa pohditaan myös tulevia uhkakuvia.
Punaisena lankana maailmanlopuissa tuntuisi olevan ilmaston muuttuminen. Syitä sille on ollut satojen miljoonien vuosien aikana monia. Asteroidin tai komeetan törmäys Maan pintaan on aiheuttanut nopeampia muutoksia kuin miljoonia vuosia jatkunut tulivuorenpurkaus. Jääkausi on kaventanut elintilaa, mutta se ei ole tapahtunut äkkinäisesti. Ydinaseista ja tekoälystä ei ehkä vielä tiedetä, kuinka pahaa jälkeä ne voisivat saada aikaan. Kosmisesta säteilystä tiedetään, että se voi saada esimerkiksi sähköjärjestelmät pimeiksi, mutta pahin lienee sen suhteen vielä kokematta.
Globaalin ilmastovaikutuksen lisäksi supertulivuori kerrostaisi suuria määriä tuhkaa jopa kokonaisen mantereen alueella. Tuhkakerrosten mittakaavaa voidaan arvioida hyvin kartoitetun, 73 000 vuotta sitten tapahtuneen Toban superpurkauksen perusteella. Toba peitti yli prosentin maapallon pinta-alasta vähintään kymmenen senttimetrin tuhkakerroksen alle. Intian niemimaalle, jota erottaa Tobasta 2000 kilometriä leveä Bengalinlahti, tuhkaa kertyi noin 15 senttimetriä. Jos vastaava purkaus tapahtuisi nykyään, sillä olisi vakavia ja laaja-alaisia vaikutuksia maanviljelykseen, joka olisi jo ilmaston viilenemisen rasittama: jo yhden sentin tuhkakerros voi vaurioittaa ratkaisevasti kasvamassa olevia satoja. Jos uusi superpurkaus tapahtuisi nimenomaan Toballa, tai jossain muualla Tyynenmeren tulikehän länsireunalla, vaikutukset uhkaisivat miljardeja ihmisiä tiheästi asutussa Aasiassa. Niillä alueilla, joilla tuhkan syvyys olisi useita senttimetrejä - mahdollisesti satojen kilometrien päässä tulivuoresta - tuhka alkaisi romahduttaa rakennusten kattoja. Lisäksi tuhka vaurioittaisi niin sähkön tuotantoa, kun tuhkan kerrostuminen tukkisi vesi- ja ydinvoimaloiden vedenkulun, kuin sen jakeluakin, kun verkosto kärsisi tuhkan aiheuttamasta staattisesta sähköstä, ja pahimmillaan sähköpylväät romahtaisivat tuhkan painon alla.
(...)
Teoriassa gammapurkaukselta voisi yrittää suojautua esimerkiksi piiloutumalla rakennuksiin tai maan tai veden alle. Käytännössä tätä olis vaikea toteuttaa, koska valon nopeudella aurinkokuntaan iskeytyvä purkaus alkaisi nopeasti ja ilman ennakkovaroitusta. On kuitenkin mahdollista, että pahimmat vaikutukset rajoittuisivat sille Maan pallonpuoliskolle, joka sattuu olemaan kohdistuneena gammapurkauksen suuntaan sillä hetkellä, kun säteilypulssi iskeytyy maapallolle. Jos maapallolle jäisi ihmisiä eloon, heillä olisi edessään pitkä sinnittely. Tutkijat ovat laskeneet, että gammapurkauksen vaurioittama otsonikerros palautuisi ennalleen noin kymmenessä vuodessa.
Kirja on todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. En kyllästy lukemaan siitä, miten planettamme on muodostunut ja kuinka se ja sen asukkaat ovat muovautuneet ja muuttunet vuosimiljoonien aikana. Asteroideista ja tulivuorista olin tietoinen jo ennestään, mutta etenkin kosminen säteily oli ihan uutta.
Pidän siitä, että kirjassa on toiveikas sävy. Vaikka pahimmat skenaariot toisivat aika lailla täystuhon, ne ovat kuitenkin erittäin epätodennäköisiä tapahtuvaksi. Asteroidin törmäys saattaa kuulostaa pelottavalta, mutta fakta on se, että Maahan törmää erilaisia kappaleita varsin usein. Lisäksi erilaisista joukkotuhon aiheuttajista tiedetään jo paljon, ja monia varten on olemassa varoitusjärjestelmiä. Tärkeää on, että Salonen muistuttaa useamman kerran, että maailmankaikkeuden mittakaavan silmänräpäys on ihmisen ajassa tuhansia tai enemmänkin vuosia. Että jos nyt lukijaa alkaisi kauhistuttaa mitä voi tapahtua, on kuitenkin epätodennäköistä että täysi katastrofi sattuisi hänen elinaikanaan.
Kirja on myös selkeä, ei tarvitse olla alan ammattilainen tai edes harrastaja ymmärtääkseen, mistä on puhe. Tieteelliset käsitteen on selitetty selkeästi, eikä minulle ainakaan tullut kertaakaan sellainen olo, että olisin pudonnut kärryiltä.
Jos ihmiskunta seuraavien vuosituhansien aikana levittäytyy avaruuteen, meistä tulee sietokykyisiä myös tähtitieteellisen mittakaavan katastrofeja kohtaan.
Lämmin suositus kaikille, keitä planeettamme historia ja tulevaisuudenkuvat kiinnostavat!
Viisi maailmanloppua on luettu myös blogissa Kirjavinkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti