Dolly Parton & James Patterson: Juokse Rose juokse

 

Dolly Parton & James Patterson: Juokse Rose juokse

Englanninkielinen alkuteos Run, Rose, Run (2022)

Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen

WSOY 2022

471 s.

 

AnnieLee Keyes seisoo sateessa tien reunassa ja liftaa kohti unelmaansa. Hän on soittanut kitaraa kuusivuotiaasta asti ja kirjoittanut lauluja oikeastaan aina. Mitään muuta hän ei halua niin paljoa kuin päästä lavalle esittämään countrymusiikkia.

Nashvillessä hän puhuu itsensä baariin esiintymään. Kuuntelemassa on Ethan Blake, muusikko itsekin – ja ennen muuta baarin omistajan, eläköityneen countrytähden Ruthanna Ryderin ystävä. Ethan kuulee heti, että AnnieLeessä on sitä jotain, mitä tähteyteen tarvitaan. Kolmikko lyö hynttyyt yhteen toteuttaakseen AnnieLeen haaveen.

Mutta kuka AnnieLee oikeastaan on? Miksi hän ei kerro, mikä on ajanut hänet liftaamaan, nukkumaan puistoissa ja kiertelemään nuhjuisia baareja voidakseen laulaa? Kuka lähettää hänelle hyytäviä Instagam-viestejä ja seuraa mustalla lava-autolla?

”Mokoma tuopin kokoinen viisastelija”, Billy sanoi.

”Minähän kielsin vähättelemästä pituuttani”, AnnieLee varoitti.

”Huomaan että te kaksi tulette mainiosti toimeen keskenänne”, Ruthanna sanoi. ”Niin tai näin, AnnieLee. Tiesin että esiinnyt tänä iltana, joten tulin kuuntelemaan – ja juttelemaan kanssasi.”

AnnieLeen oli vaikea uskoa, että yksi alan historian menestyneimmistä muusikoista oli vaivautunut hänen takiaan tulemaan paikalle jo toisen kerran. Mutta ylpeys ja itsepäisyys saivat hänet nostamaan leukaansa. ”Olen imarreltu, mutta toivon teidän antavan anteeksi kun sanon, että tiedätte kyllä, mitä mieltä olen neuvostanne häipyä Nashvillestä”, hän sanoi.

Ruthanna nojasi baaritiskiin. ”Jos joku ei ensimmäisellä kerralla ota neuvostani vaarin, en ole niin tyhmä, että yrittäisin antaa sen uudestaan. En viitsi puhua kuuroille korville, kun on lauluja laulettaviksi. Ja ranskiksia syötäviksi.” Hän ojensi kätensä ja nappasi AnnieLeen korista ranskanperunan.

”Et kuulemma saisi syödä noita”, Ethan sanoi.

”En saisikaan. Mitä aiot tehdä asian eteen?”

Ethan heilautti kätensä antautumisen merkiksi. ”En yhtään mitään.”

Ruthanna kääntyi taas AnnieLeen puoleen. ”Kuule”, hän sanoi. ”Jokainen tarvitsee liittolaisen. Ja mitä voimakkaampi liittolainen, sitä parempi.”

Toisaalta tykkäsin tästä tosi paljon, toisaalta olisin kaivannut vähemmän toistoa. Alku on tosi tehokas, ja antaa suuria lupauksia. AnnieLee on ihanan räväkkä hahmo, joka uskoo unelmaansa ja itseensä. Harmillisesti hänen kohtaamansa tilanteet toistuvat toistumistaan; hän kimmastuu ja häipyy, hän on lavalla epävarma mutta kokoaa itsensä ja hurmaa yleisön, häntä uhataan  ja samalla vihjaistaan että hänen menneisyydessään on jotain minkä hän haluaa pysyvän salassa. 

Kirjastoluokittelussa asiasanoissa on jännityskirjallisuus, mutta jännäristä ei ole kyse ennen kuin ihan lopussa. Muutama uhkaava tilanne viittaa rikoksen mahdollisuuteen, mutta muuten tarina on lähes täysin kuvausta AnnieLeen lauluista, esiintymisistä ja ensiaskelista musiikkibisneksessä. Hän, Ruthanna ja Ethan ovat tiivis kolmikko, muut hahmot jäävät statisteiksi. Onneksi pääkolmikko on kiinnostava kattaus, etenkin Ruthanna ja AnnieLee ovat sellainen kaksikko että heitä on hauska seurata. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 38, "kirjassa toteutetaan unelma tai haave". Olen iloinen, että AnnieLee saa toteuttaa poikkeuksellista lahjakkuuttaan.