W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

 

W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

Alkuperäiset tekstit Kleine Exkursion nach Ajaccio, Campo Santo, Die Alpen im Meer ja La cour de l'ancienne école (2003)

Suomentanut Oili Suominen

Tammi 2016

71 s. 

Hassu juttu, luulin lukeneeni Sebaldin teoksen aiemmin mutta en ollutkaan.Taisin sekoittaa tämän johonkin toiseen kirjaan. Mutta nyt tuli luettua ja hyvä niin. 

Etsin Helmet-lukuhaasteeseen pientä kirjaa, haahuilin kirjastossa hyllyjen välissä ja kiinnostuin tästä. Kyseessä on "neljän fragmentaarisen tekstin sikermä muistamisesta ja kuolemasta". Isoja aiheita, kun sivuja on kuitenkin vain 71! Sebald onnistuu kuitenkin luomaan hyvin viimeistellyn ja harkitun oloisen tekstimassan, joka tuntuu sivumääräänsä ja lauseitansa paljon suuremmalta. Lukija saattaa ajautua pohtimaan elinympäristöään tai oman kulttuurinsa tapoja ja piirteitä. Sekä Ajaccio että Piana tuntuvat paikoilta, joissa ei ole kiire minnekään. Tekstien kertoja puhuu niin luonnosta, museosta kuin hautauskulttuurista; niin kuolleiden muistamisesta kuin luonnon kohtaamista muutoksista. Tekstit tuntuvat ajattomilta, vaikka niissä onkin nykyaikaisia elementtejä kuten netin virtuaaliset muistopaikat. 

Mutta mitäpä me voimmekaan etukäteen tietää historian kulusta, joka määräytyy joidenkin logiikan ulottumattomissa olevien lakien mukaan, jota ohjaavat ja jonka suuntaa muuttavat ratkaisevalla hetkellä usein ennalta arvaamattomat pikkuseikat, jokin tuskin havaittava ilmavirta, maahan putoava lehti tai väkijoukossa vaihdettu katse. Edes jälkikäteen emme pysty selvittämään, miten asiat todella olivat olleet ja mistä tuo tai tämä maailmantapahtuma johtui. Tarkinkaan menneisyydentutkimus tuskin yltää yhtään lähemmäs meidän ulottumattomissamme olevaa totuutta, kuin vaikkapa niinkin mieletön väite kuin se, jonka minulle kerran esitti Belgian pääkaupungissa asuva ja vuosikymmenet Napoleon-tutkimusta harrastanut mies nimeltä Alfonse Huyghens: hän kun väitti, että kaikki Ranskan keisarin Euroopan maissa ja valtakunnissa aikaansaamat mullistukset johtuivat pelkästään värisokeudesta - keisari näet ei erottanut punaista vihreästä. Mitä enemmän verta valui taistelukentälle, niin sanoi tämä belgialaistutkija, sitä tuoreemman vihreältä ruoho näytti Napoleonin silmissä. 

Vaikka kirja on pieni, se ei ole helppo. Asiat ovat suuria, lisäksi monet lauseet ja kappaleet ovat todella pitkiä. Eli on luettava rauhallisesti, keskittyen. Toisaalta mukana on paljon sellaista, jonka ääreen mielellään pysähtyy, lukee ehkä toiseenkin kertaan ennen kuin jatkaa eteenpäin. 

Muistoja Korsikasta on ollut suosittu kirja, siitä on kirjoitettu muun muassa blogeissa Lumiomena, Jokken kirjanurkka ja Oksan hyllyltä. Minulle Sebaldista tuli kirjailija, jonka muut teokset pomppasivat lukulistalle.