Saksankielinen alkuteos Das Gedächtnis des Herzens (2019)
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus 2022
382 s.
En tiedä kämmäsinkö; olen lukenut Sendkerin esikoisteoksen Sydämenlyönneissä ikuisuus, mutta en tajunnut sen olevan sarjan avausosa. Siispä en ole lukenut sen jatko-osaa Sydämen ääntä ei voi unohtaa, ja nyt tämä kolmas osa jatkaa Julian tarinaa. Koin kuitenkin tätä lukiessa, että ei haittaa vaikka keskimmäinen osa jäi välistä. Nyt puheenvuoron saa Julian poika Bo Bo, joskin iso osa kirjasta ollaan Julian näkökulmassa.
Bo Bo asuu enonsa U Ban luona. Kerran vuodessa eno matkustaa pois muutamaksi viikoksi, ja silloin Bo Bon isä saapuu tämän luo. Tänä vuonna isä lähteekin yhtäkkiä pois, kesken kaiken, eikä suostu kertomaan miksi hänen on mentävä. Bo Bo on ymmällään ja tuntee itsensä hylätyksi. Kun U Ba palaa, hän alkaa kirjoittaa salaa Julian tarinaa. Bo Bo kuulee kirjoituskoneen äänen ja päättää lukea mitä U Ba on kirjoittanut.
Toinen osa kestää noin puolet kirjasta, ja siinä palataan aikaan jolloin Julia päättää jäädä Burmaan ja olla palaamatta New Yorkiin. Rakkaustarina Thar Tharin kanssa voisi olla satumainen, ellei siihen liittyisi yhteiskunnallinen levottomuus ja äkillinen olosuhteiden muutos. Julia ja Thar Thar elävät kumpikin jonkin aikaa toistensa kotimaissa eivätkä aina tiedä, minne kuuluvat. Pelkoa ja pettymyksiä riittää.
Kolmannessa osassa U Ba suostuu viimein kertomaan Bo Bolle tämän vanhempien tarinan. Menneisyydestä paljastuu monenlaisia traumoja, jotka saavat nyt Bo Bon voimaan huonosti. Hän päättää lähteä Yangooniin ja etsiä vanhempansa. Onko haamut mahdollista karkottaa?
"Mikä sinun mieltäsi painaa?" Htun Htun kuiskasi.
"Mitä tarkoitat?"
"Et pysty edes makaamaan aloillasi."
"Entä sitten?"
"Eikö niin, että vanhempasi ovat kuolleet?"
"Eivät ole", korjasin.
"Varmasti ovat. Minulla on yksi ystävä, jonka vanhemmat ovat myös kuolleet, eikä hänkään pysty pysymään aloillaan. Eikö sinulla ole yhtään tätiä, setää tai enoa, jonka luona voisit asua?"
"Minun vanhempani eivät ole kuolleet."
"Mikset sinä sitten ole heidän kanssaan?"
"Mitä se sinulle kuuluu?"
"Oletko karannut kotoa?"
"En." Mietin hetken. "He karkasivat kotoa."
Htun Htun kääntyi minuun päin ja nousi kyynärpäänsä varaan. Tunsin hänen tuijottavan minua pimeässä. "Molemmatko?"
"Niin."
"Minkä takia?"
"Mistä minä tietäisin."
"Eivät vanhemmat voi vain kadota."
Käänsin Htun Htunille selkäni.
Hän nyki olkaani. "Kysyisinkö, voisitko jäädä meidän perheeseemme? Se ei olisi ongelma. Voisit auttaa tarjoilemisessa ja tiskaamisessa."
"Ei, minä haluan päästä äitini luo. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan."
"Minkä takia?"
En halunnut valehdella. Halusin kertoa hänelle, mitä oli tapahtunut, mutta se oli mahdotonta.
Totuus.
Olen lukenut ykkösosan 7 vuotta sitten, ja täytyy tunnustaa etten muista siitä mitään, en vaikka luin postauksestani että ole tykännyt siitä tosi paljon. Imelyyttä siinä kritisoin. No, tässä ei ole imelyydestä tietoakaan. Nyt ollaan salaisuuksien ja traumojen äärellä, joten tarina on koskettava, paikoin surullinenkin. Koska Bo Bo on vain 12-vuotias, se tuo tarinaan lisää riipaisevuutta. Onneksi mukana on toivonkipinöitä, niin Bo Bon kuin Julian tarinalinjoissa.
Kirja on luettu myös blogeissa Kirjarouvan elämää ja Kirjasähkökäyrä.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 6, "kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate". Muita sopivia kohtia ovat esimerkiksi 40, "kirjassa hylätään jotain" ja 42, "kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa".
Tämä sarja on hieno. Miljöö on uskomaton. Olen pitänyt kaikista Sendkerin suomennoksista.
VastaaPoistaMulla on Kapinallinen ja varas lukematta, huomasin että on Ellibsissä äänikirjana, täytyy varata. Uskon että siinäkin on kiinnostavia ihmisiä ja kiehtova ympäristö.
Poista