Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus
Saksankielinen alkuperäisteos Das Herzenhören (2002)
Englanninkielisestä uudistetusta laitoksesta The Art of Hearing Heartbeats suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus 2016
327 s.






Jan-Philipp Sendkerin esikoisteoksen Sydämenlyönneissä ikuisuus kansiliepeessä sanotaan teoksen menestyneen maailmalla niin että se on käännetty jo yli 20 kielelle. On hienoa, että se on ilmestynyt nyt myös suomeksi. Tosin hämmästelin sitä, että se on käännöksen käännös, ei siis käännetty alkuperäisestä saksankielisestä vaan englanninkielisestä käännöksestä. Tiedä sitten, olisiko sisällössä suurta eroa vaikka käännös olisikin suoraan saksasta suomeen.

Tarina on joka tapauksessa poikkeuksellisen hieno. 

Julia Win on amerikkalaisen äidin ja burmalaisen isän tytär. Eräänä päivänä isä lähtee töihin mutta ei enää palaa kotiin. Jäljet päättyvät Thaimaahan. Julia on ymmällään: mitä isä teki siellä? Miksi hän ei kertonut kenellekään, minne lähti ja miksi?

Mysteerin selvittäminen alkaa, kun Julia löytää isän tavaroista tämän kirjoittaman rakkauskirjeen. Kirje on osoitettu Mi Mi -nimiselle naiselle Kalawin kylään Burmaan. Julia tekee päätöksen ja lähtee Kalawiin toivoen löytävänsä joko isänsä tai ainakin selityksen sille, miksi tämä on kadonnut. Kylässä hän tapaa miehen nimeltä U Ba, joka alkaa kertoa hänelle uskomatonta tarinaa kahdesta erilaisesta nuoresta, sokeutuneesta Tin Winistä ja rammasta Mi Mistä. 

Kaksi nuorta rakastuvat tulisesti mutta kohtalo tulee väliin ja estää heidän yhdessäolonsa. Asia on ollut Tin Winille niin kova paikka, ettei hän ole koskaan kertonut siitä perheelleen. Julia ei saata ymmärtää, miksi. Kuitenkin sitä mukaa kun U Ban kertomus etenee, hän tuntee pääsevänsä lähemmäs isäänsä vaikka ei voikaan käsittää kaikkea.

"Julia, sinä olet matkustanut paljon ja laajalti, kun taas minä olen harvoin lähtenyt kylästämme. Enkä ole koskaan käynyt etäämmällä kuin osavaltiomme pienessä pääkaupungissa, jonne on päivän matka hevoskärryillä. Viimeksi vierailin siellä vuosia sitten, mutta sinä olet nähnyt maailmaa. Kukapa minä olisin väittämään vastaan?"

Hänen nöyryytensä suututti minua vielä enemmän.

"Jos sinä kerran sanot niin", hän jatkoi, "niin uskon ilman muuta, ettei sinun maailmassasi ole isiä eikä äitejä, jotka eivät pystyisi rakastamaan lapsiaan, mistä syystä hyvänsä. Kenties ainoastaan tyhmät, kouluttamattomat ihmiset käyttäytyvät sillä tavoin, mikä sekin todistaa meidän takaperoisuudestamme, jota kohtaan voin vain toivoa sinulta edelleen suvaitsevaisuutta."

"Tietenkään minä en tarkoittanut sitä. Mutta meillä päin päätöksiä ei tehdä tähtien perusteella."

U Ba katsoi minua ja vaikeni. 

"En matkustanut melkein kymmentätuhatta kilometriä kuullakseni satuja. Missä minun isäni on?"

"Pyydän, että olet hieman kärsivällisempi. Tämä on sinun isäsi tarina."

"Niinhän sinä sanot. Missä todisteet ovat? Jos isäni on ollut sokea jossain vaiheessa elämäänsä, niin emmeköhän me, hänen perheensä, sentään olisi kuulleet siitä? Hän olisi kertonut siitä meille."

"Olet kovin varma."

U Ba tiesi, etten ollut sitä.

Vaikka kirjan takakannessa sanotaan, että "[K]oko maailman mullistavan matkansa päättyessä Julia on oppinut paljon isästään - ja elämästä yleensä", lukiessa tuntuu että tarinaa kerrotaan minulle, ei Julialle. Itse asiassa unohdin välillä Julian olemassaolon kokonaan. Takakansi antaa viitteen siitä, että Julia olisi päähenkilö, mutta itse asiassa hänen roolinsa on lopulta kovin pieni. Jo heti alussa ollaan Burmassa, eikä New Yorkiin sijoittuvia takaumia ole paljoa. Ne ovat lähinnä koristeena selittämässä, miksi Julia on matkustanut toiselle puolelle maapalloa. 

Tarina on täysin Tin Winin, U Ba kertoo sen lapsuudesta nykyisyyteen. Tin Winin elämä on ollut alusta saakka vaikeaa, johtuen paitsi kyläläisten vahvasta uskosta astrologiaan myös sairastumisesta ja sokeutumisesta. Mi Min tapaaminen muutti kaiken ja teki elämästä kauniin. Kaunis oli kuitenkin haavoittuvaista, eikä kohtalo tarkoittanut heitä toisilleen. 

Kirjan ainoa heikkous on ajoittainen yletön imelyys, jossain määrin myös kliseisyys mitä tulee rakkauden kuvailuun. Säälipisteitä tulisi jo siitä että rakastuneista kumpikin on vammautunut, sekä sokeutunut Tin Win että jalat epämuodostuneena syntynyt Mi Mi. Mutta sitten, voi apua kun heidän tunteitaan kuvataan: "Mi Min sydän alkoi läpättää heti hänen nähdessään pojan, ja jokin osa hänestä puuttui, kun tämä ei ollut lähistöllä. Aivan kuin maailma olisi lakannut pyörimästä Tin Winin poissa ollessa." Ja: "Tin Win laski päiviä - ja tunteja ja minuutteja - seuraavaan toripäivään. Kuinka pitkä päivä saattoikaan olla. Miksi maapallolta meni ikuisuus pyörähtää akselinsa ympäri? Aika matoi hitaasti kuin etana metsässä."

Muuten Sydämenlyönneissä ikuisuus on aika lailla täydellinen paketti. Tin Winin ja Mi Min tarina on lumoava, ajaton, traagisuudessaan erityisen kaunis. Vaikka se tapahtuu kaukaisessa maassa, se voisi kuitenkin tapahtua melkein missä tahansa. En tiedä miksi Sendker on valinnut juuri Burman, kuitenkaan se ei nouse erityisesti esiin vaan kuvatut torit ja uskomukset voisivat olla missä tahansa modernin maailman ulkopuolisessa yhteisössä. 

Kirjan on ehtinyt lukea myös Mai Laakso.

Kirja joka maasta - haasteen kohta Myanmar (entiseltä nimeltään Burma) on täten kuitattu.