Elly Griffiths: The Frozen People
Quercus 2025
343 s.
Huimaavan tuottelias Elly Griffiths aloittaa jälleen uuden sarjan, ja jälleen aivan erilaisen kuin aiemmat. Varasin kirjan kirjastosta ihan vaan tekijän perusteella, esittelytekstin luin vasta kun sain kirjan käsiini. Suhtauduin hieman varauksellisesti, kun tajusin että tässä aikamatkaillaan. Ajattelin että noinkohan tämä menee dekkarigenreen vai onko kyseessä dekkarin ja scifin sekoitus, pahimmillaan sellainen sillisalaatti ettei tiedä mikä se on. Huoleni oli turha, tarina kyllä koukutti niin että luin kirjan viikonlopun aikana.
Ali Dawson työskentelee poliisina cold case -yksikössä. Ero tavalliseen yksikköön on siinä, että he tutkivat todella vanhoja tapauksia. Osa ryhmästä on käynyt vuodessa 1976, mutta nyt tiimille tulee tähän asti vaikein keikka. Poliitikko Isaac Templeton kirjoittaa kirjaa suvustaan, ja hän haluaa tietää oliko hänen isoisoisänsä murhaaja vai ei. Huhu kertoo tämän kuuluneen Keräilijöihin, joihin pääsi jäseneksi murhaamalla naisen. Niinpä Ali matkustaa viktoriaaniseen Lontooseen vuoteen 1850, vain törmätäkseen murhapaikalle. Kaikki ei tietenkään mene niin kuin on suunniteltu, vaan Ali jää jumiin menneisyyteen. Alkujärkytyksen jälkeen hän päättää käyttää ajan hyödykseen, uskoen vakaasti että tiimi keksii keinot hakea hänet takaisin nykyhetkeen. Cain Templetonin omistamassa talossa hän tutustuu sekä isäntään että vuokralaisiin. On aikamoista tasapainoilua yrittää olla erottumatta joukosta, samalla selvittäen kuka murhasi Ettien ja onko Keräilijöihin liittyvissä huhuissa perää.
Myös nykyhetkessä tapahtuu murha, joka kiertyy sekä menneeseen aikatasoon että Aliin. Tiimillä on hikiset paikat, kun he yrittävät saada Alin takaisin nykyaikaan ja tutkia tuoretta murhaa.
'But you are. You turn up at my house out of the blue, simply dressed but clearly possessing money. You walk the streets on your own, you eat like a trencherwoman, you ask questions about murder. Are all women in Hastings like you?'
'Yes,' says Ali. 'It's full of gluttonous hags with a morbid taste for death.'
Templeton laughs. 'You see what I mean. Tell me, Mrs Dawson, what happened to your husband?'
'Do you suspect me of murdering him?'
'I'm curious, that's all.'
Ali can't resist saying. 'Actually, I've had three husbands.'
Templeton's eyebrows raise. 'Three? You've been very unlucky to lose three husbands."
'Haven't I just?'
'Tell me about them.'
'Well', Ali thinks fast. 'My first husband was a lot older than me.' She thinks this is necessary to explain his tragic death. Besides, Declan is a good ten months older than her; Ali was one of the youngest in her year.
Ei mikään mestariteos, mutta riittävän kiinnostava ja koukuttava että viihdyin sen parissa ja aion lukea seuraavankin osan. Kolmesti aviossa ollut viisikymppinen Ali on persoonallinen ja hauska hahmo. Hän on juuri muuttanut uuteen kotiin, mutta tässä hän on niin kiireinen ettei juuri ehdi olla kotona. Hänen ollessaan menneisyydessä Finn-poika majailee talossa huolehtien Terry-kissasta. Tarinaa seurataan etenkin alkupuoliskolla myös Finnin näkökulmasta, mikä tuo syvyyttä.
Mielestäni molempien aikatasojen tapahtumat ovat yhtä kiinnostavia, mikä on aika harvinaista. Tarina on tasapainossa, eli kumpikaan aikataso ei ole liian hallitseva. En tiedä luinko kirjan liian ahnehtien, mutta joitain asioita jäi epäselväksi, jotenkin henkilöhahmojen sanomiset eivät täsmänneet siihen mitä tapahtui. Ja esimerkiksi kirotuista tuoleista olisi voinut kertoa perusteellisemmin ja aikaisemmin.
Pointsit Griffithsille siitä, että on uskaltanut kirjoittaa näinkin erilaisen dekkarin. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavassa tapahtuu. Ja entä sitten kun Ali Dawson on seikkaillut neljässä - viidessä kirjassa, alkaako sen jälkeen taas uusi sarja? Eipä Griffiths ainakaan toista itseään, kun uskaltaa lopettaa sarjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti