Kaarina Griffiths: Nummen peto
Otava 2026
399 s.
Neljäs Cornwall-mysteeri vie lukijan myrskyn keskelle majataloon. Vesi tulvii ja tiet ovat poikki, joten muutaman kymmenen hengen joukko joutuu yöpymään Jamaica Innissä. Alkuun on hauskaa mutta tuntien kuluessa tunnelma kiristyy. Aamulla yksi vieraista on kadonnut.
Majatalossa ovat myös profiloija Antti Honkanen ja kolme poliisia. Tiimin ratsastusretki on keskeytynyt myrskyn takia. Katoamisesta kuullessaan he eivät ole suuremmin huolissaan, mutta vähän myöhemmin he käyvät ulkona ja löytävät ruumiin. Paikallinen legenda kertoo nummen pedosta, eivätkä erilaiset kauhutarinat helpota poliisien työtä. Miten löytää oletettavasti lihaa ja verta oleva syyllinen, kun kukaan majatalossa ollut ei ole nähnyt mitään ja moni uskoo nummen pedon olleen asialla? Kun löytyy toinen ruumis ja pian kolmaskin, alkaa tulla kiire. Paikallisten paniikki kasvaa ja poliisijohto vaatii tuloksia.
Muut seisoskelivat jo baarissa - Antti, Sarah ja Ivy sekä teknisen tutkinnan Rose. Tarkoitus oli viipyä töiden jälkeen muutamalla ja sitten suunnata kotiin. Näin tehtiin suunnilleen kerran kuussa. Diggins muisteli lämmöllä aikoja, jolloin pubissa käytiin töiden jälkeen yhdellä lähes joka päivä. Ei kännäämässä, vaan jonkinlaisena siirtymäriittinä työn ja kodin välillä. Ikään kuin rikosten paino olisi jätetty baarin nurkkaan ja puhdistautuneina siirrytty kotiin.
- Hei Diggs, mitä juot? Tavallisenko? Antti huikkasi.
- Niin juuri. Tintangelin panimon Sir Lancelot -olutta, mitä sitä hyvää muuttamaan.
Antti huikkasi baarimikolle tilauksen ja jatkoi juttua jostain erikoisesta profilointikeissistä, jossa oli ollut mukana. Diggins kuunteli vain puolella korvalla odottaessaan oluttaan. Pubin puheensorina tyynnytti häntä ja hän nautti sen ilmapiiristä.
- Cheers, Diggins huikkasi saatuaan tuoppinsa. - Juodaan vaikkapa tutkinnan edistymiselle.
Ai että kun oli hyvä tämäkin kirja! Griffiths kutoo paikalliset legendat taitavasti osaksi tarinaa ja vieläpä niin etteivät ne ole liian hallitsevia. Lukijan silmille ei tule liikaa symboleja, perimätietoa ja muuta vastaavaa. Tutkijoilla on aikaa piipahtaa pubissa tai saunassa eikä keskinäinen tunnelma pääse kiristymään paineen kasvaessa. Tykkään kovasti siitä, että tapahtumia seurataan eri henkilöiden näkökulmasta, ei pelkästään Antin. Koko tiimi tulee lukijalle läheiseksi.
Jo alussa majatalossa on enemmän väkeä kuin perinteisessä suljetun huoneen mysteerissä. Myrskyn väistyttyä ihmiset pääsevät lähtemään pois, jolloin tarina laajenee majatalon ulkopuoliseen maailmaan. Hyvä ratkaisu! Jamaica Inn pysyy kuitenkin tapahtumien keskipisteenä, sillä poliisit ovat varmoja että murhaaja oli myrsky-yönä siellä ja he palaavat sinne yhä uudelleen.
Oletukseni on että ensi vuonna saadaan sarjaan viides osa, kiinnostavaa nähdä missä silloin ollaan ja mikä legenda nousee hämmentämään kuvioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti