Englanninkielinen alkuperäisteos Three Men in a Boat (1889)
Suomentanut Tero Valkonen
Basam Books 2013
211 s.
Kirjavuosi 2018 on alkanut ja voi jestas millä kirjalla se alkoi! Enpä ole aikoihin lukenut näin hauskaa opusta! Kaikkein hämmentävintä oli tajuta, että se on todella kirjoitettu jo liki 130 vuotta sitten. Hyvin voisi kuvitella, että nykyäänkin joutilaat herrat lähtisivät lähes hetken mielijohteesta veneretkelle. Tässä kirjassa tosin käy niin, että retkelle lähdetään oikeastaan ilman mitään kokemusta veneilystä tai retkeilystä, ja etukäteissuunnittelunkin laita on niin ja näin.
Kertoja toteaa ystäviensä Georgen ja Harrisin kanssa, että he ovat lääketieteellisessä mielessä huonovointisia. Ratkaisu on lähteä lomalle. Viikko lepoa poissa arkiympäristöstä, niin jo vain vointi ja kunto kohenevat! Keskustelujen jälkeen herrat päättävät, että merimatka olisi liikaa mutta jokiretki vallan sopiva. Siispä kartta esiin ja matkasuunnitelmia tekemään. Mutta mikään ei ole yksinkertaista, kun mukaan pitää pakata välttämättömät tavarat miehille ja yhdelle koiralle. Eikä itse veneretkikään suju ihan niin kuin ennakkokaavailuissa...
Istuin hetkisen tyrmistyneenä, minkä jälkeen käänsin epätoivoisesti sivua. Törmäsin lavantautiin, luin kuvauksen ja tajusin sairastaneeni sitä jo monta kuukautta. Mietin mitä kaikkea muuta minulla oli. Luin tanssitaudista ja huomasin, kuten olin odottanut, että sairastin myös sitä. Aloin kiinnostua tapauksestani ja päätin perehtyä siihen pohjia myöten, ja niinpä aloitin alusta. Luin kuvauksen aivokuumeesta, ja tajusin sairastuneeni siihen; pahin vaihe alkaisi pian. Minulla oli kolera vakavine sivuoireineen, ja kurkkumädästä olin ilmeisesti kärsinyt syntymästä saakka. Helpotuin huomatessani, että minulla oli vain lievä munuaistulehdus ja että sen puolesta saattaisin elää vielä vuosikausia. Kävin aakkoset tunnontarkasti läpi ja päädyin siihen, että ainoa vaiva, jota minulla ei ollut, oli vettä polvessa.
Aluksi pahastuin. Se tuntui ikään kuin loukkaukselta. Miksei minulla ollut vettä polvessa? Mistä tällainen puute? Toisenlaiset tunteet veivät kuitenkin pian voiton. Pohdin, että minulla oli kaikki muut kirjassa kuvatut taudit, joten muutuin vähemmän itsekkääksi ja päätin tulla toimeen ilman vettä polvessa. Kihtini oli ilmeisesti ehtinyt jo pahimpaan vaiheeseen, vaikken ollut ennen sitä tiedostanut. Äkämät olivat näemmä olleet riesanani jo pojasta saakka. Kirjassa kuvatut vaivat loppuivat siihen, joten arvelin, ettei minussa ollut muuta vikaa.
Jo sivulla kahdeksan huomataan, että kertoja onkin aika kummallinen mieshenkilö. Eivätkä hänen ystävänsä ole juuri sen tavallisempia. Suunnittelu on jo osittain koheltamista, joten lukija odottaa naurunsekaisin tuntein, että mitähän siitä rentouttavasta veneretkestä tulee. Mukana kun on paistinpannusta lähtien kaikkea tarpeellista, jottei elintaso laske liikaa :D
Odotin huumoripitoista ja kommellusrikasta kirjaa, sen sain mutta yllätyin silti. En ollut osannut varautua näin miellyttävään lukukokemukseen. Ehkä pystyin samaistumaan henkilöhahmoihin; he lähtevät veneilemään ilman sen suurempaa kokemusta asiasta, me lähdimme viime kesänä tyttöjen kanssa telttailemaan viikoksi ilman telttailukokemusta. Jotenkin nuo kolme herraa ovat turhantärkeässä joutilaisuudessaan sellaisia, jotka osuvat lukuhermooni. Kukaan ei haluaisi tehdä mitään, olla vastuussa mistään, mutta matkaan on päästävä. Asiantuntemus tulee siitä, että tuntee jonkun joka on joskus tehnyt jotain. Kertakaikkisen riemastuttava kirja, kokeilkaa ja kertokaa mitä tykkäätte!
Vuoden 2018 Helmet-lukuhaaste lähtee liikkeelle tästä, nyt on täytetty kohta 38 "kirjan kannessa on kulkuneuvo".
