Jussi Adler-Olsen: Selfies
Tanskankielinen alkuperäisteos Selfies (2016)
Ruotsiksi kääntänyt Leif Jacobsen
Albert Bonniers Förlag 2017
470 s.
Luin aikoinaan Jussi Adler-Olsenilta siihen mennessä suomennetut kirjat, niitä taisi olla silloin kaksi. Vanki on edelleen yksi parhaimmista ja jännittävimmistä kirjoista mitä olen lukenut. Sen jälkeen olen lukenut kaiken ruotsiksi käännettynä, koska suomennokset ovat tulleet ainakin pari kirjaa jäljessä. Nyt en ole enää varma missä mennään, voi olla että seitsemäs osa Selfies on jo seuraavana suomennosvuorossa.
Pääsemme jälleen osasto Q:n matkaan selvittämään henkirikoksia. Tällä kertaa tilanne on tavallista hankalampi. Tilastot näyttävät, että Q:n selvitysprosentti on kovin alhainen, joten osastoa uhkaa lopettaminen. Lisäksi tiimiläisistä Rose sairastuu tavalla, joka järkyttää kaikkia.
Kööpenhaminassa tapahtuu joukko vakavia rikoksia, jotka työllistävät koko poliisilaitosta. Alunperin osasto Q tutki vanhoja selvittämättömiä rikoksia, mutta nyt he joutuvat tai pääsevät tonkimaan myös uusia juttuja. Toki yksi niistä, vanhan naisen murha muistuttaa kymmenen vuotta vanhaa tapausta. Lisäksi listalla on autoilija, joka ajaa nuorten naisten yli, sekä yökerhon ryöstö jonka yhteydessä sattuu ampumistapaus. Erilaisia rikoksia, erilaisia uhreja, erilaisia rikospaikkoja - mutta mikä on se yhteinen nimittäjä? Entä mitä Carl ja Assad voivat tehdä auttaakseen Rosen takaisin elämän valoisalle puolelle?
"Vad vill du helst göra idag, Assad? Traska runt med Gordon i kvarteren bakom Kongens Have och kolla upp ställen där Rigmor Zimmerman kan ha viftat med sina många kontanter eller försöka hitta en anställd eller en före detta anställd på stålvalsverket, som känner till omständigheterna kring Roses fars arbetsplatsolycka?"
Assad såg på honom med tunga ögon. "Tror du inte jag fattar vad du håller på med, Carl? Eller är jag en kamelko som blivit av med sin kalv?"
"Öh, jag är inte säker på..."
"När en kamelko sörjer slutar den ge di och lägger sig istället platt på marken, och inget i hela världen kan få liv i den igen. Om man inte ger den ett rejält rapp i röven."
"Öh..."
"Det sista såklart, Carl."
Nu hängde Carl inte med alls.
"Jag hittar den här mannen på stålvalsverket, okej? För det där med Gordon kan du glömma. Han gick den rundan redan igår, strax efter att vi varit hos Mona. Sa han inte det?"
Kuten kaikki osasto Q -kirjat, tämäkin on erittäin hyvä. Pidän erityisesti kirjan huumorista. Ainakaan vielä en kyllästy Assadin kamelivitseihin :) Huumori on paikoin myös yllätyksellistä. Sen verran teen juonipaljastusta, että palvelutalossa asuva Carlin ex-anoppi haluaa hänen apuaan selfieiden ottamiseen, muun muassa kysyen että missä vaiheessa hän (siis ex-anoppi) riisuu vaatteet :D
Dekkarimaailman jatkuvasti raaistuessa on kivaa lukea nopeista ja vähäverisistä rikoksista. Kolari, ampuminen, isku päähän - ei tarvita verellä mässäilyä eikä irtonaisia raajoja koukuttamaan lukijaa. Rikospaikoilta ei tarvitse löytyä ihmisverellä kirjoitettuja viestejä, joiden tulkitsemiseen tarvitaan milloin Raamattua, milloin symboliopasta tai koodikirjoituksen tulkitsijaa. On ihanaa vaihtelua, että moni asia saa valaistusta ihan vaan puhelinsoitolla tai ihmisiä tapaamalla. Asiat selviävät hitaasti mutta varmasti, ja tutkijoilla on jopa aikaa mennä kotiin. Carlin kannalta asiassa on tietysti myös se puoli, että hänen luonaan asuu halvaantunut ex-poliisi Hardy, jonka älyssä ei ole vikaa. Carl siis pystyy kotonakin pohtimaan asioita eri näkökulmista ja saa Hardylta tuoreita ajatuksia.
Sarja on ollut tasaisen vahva, tähän mennessä ei ole yhtään heikkoa osaa. Adler-Olsen kuvaa kaikissa kirjoissaan tanskalaista yhteiskuntaa, niin että se nousee oikeastaan yhdeksi päähenkilöksi. Selfies-kirjassa se on ihmisten tapa kustantaa elämänsä sosiaaliavustuksilla, halveksien tavallisia töitä ja haaveksien helposta rahasta.
